Lämmin ja aurinkoinen heinäkuinen torstai alkoi hienosti ihmis- ja koiraystävien seurassa Haltialassa. Maaseutu keskellä pääkaupunkiseutua!

Olen nyt kesän aikana alkanut jälleen löytämään paremmin aikaa valokuvaukselle ja tunnun innostuvan siitä aina taas enemmän ja enemmän. Koiriakin on hauska kuvata, hauskinta ehkä kun huomaa onnistuneensa vangitsemaan kuvaan hetken, jollloin koiran onkin hieman inhimillinen olemukseltaan, ilmeeltään epäkoiramainen tms.

Illalla aurinko paistoi vielä lämpimämmin kun kävin Sipoossa kyläilemässä Carita Riiheläisen kotona. Upea leidi oli upeassa kunnossa! Yritin mansikkakreemikakku-lautasen takaa näyttää mahdollisimman myötätuntoiselta keskustellessamme C:n dieettiruuista. Ja se syöminenhän on usein kisadieetillä, kuten tiedämme, aika olematonta offi-kauden ruokamääriin verrattuna. Tsemppiä Carita!

Hieman kuvasatoa aamun retkeltä.

Helena ja Elsa-pentu.

Wiivi löytää aina veden ääreen..

Ruispellossa.

Canelo, aka Havukka-ahon ajattelija.

Matkalaukku on nyt purettu!

Se "pakollinen" lomakuva: auringonlasku.

Kimmo ja Tommi Manavgatilla, ilma 45, vesi n.10 asteista.

Viikon reissu kuumuudessa nyt koettu. Turkissa oli viikolla myös maan lämpöennätys, varjossa jotain 47 astetta. Minähän jo vähän ihmettelinkin rannalla varjoni alla, kun rinnasta puristi ja tuntui, että sulan rantatuoliini. Treeneihin ei riittänyt tällä reissulla paukut, kuumuus vei mehut molemmista. Jaksoimme toki syödä, sillä ruoka oli hyvää. Reipas jeeppi-ekskursio toisen suomalaisen pariskunnan, Kirsin ja Tommin kanssa, Kimmo ratin takana oli hauska kokemus. Ajoimme vuorilta valuvaan lumenviileään veteen Manavgat-joelle uimaan.

Nyt alkoi taas treenit, Birgitin kanssa olemme vetäneet parit hyvät kimppajumpat. B:n kuntokin on mennyt eteenpäin, kuten pitääkin. On se vaan hyvä, että joku on jaksanut treenata, nähnyt hieman nälkääkin ja kiristänyt kuntoaan, kun itse olen tehnyt tasan kaikkea päinvastaista! (Pysyy se tasapaino maapallolla, ying & yang youknow ;-))

Loman tarpeessa, osa 2.

Viikolla kävin kyllä salilla vain pääosin istuskelemassa. Kroppa oli aivan väsynyt ja lihakset yhä kipeät viikon treeneistä ja työpäivistä. Jumppailin kevyesti jalat ja lämmittelin koko kropan läpi. Keskiviikkona oli ainut kova treeni jonka sain puristettua, olkapäät ja rinta ja vatsat, eli prioriteettini numero 1 :). Pientä flunssanpoikasta on ollut kehitteillä, kurkkukipua ja korkeahkoa kuumetta, joten tämän lentsun tulo on kyllä tuntunut tuossa aiemmin.

Nyt matkaamme Kimmon kanssa etelän lämpöön lepäilemään viikoksi. Tulemme takaisin, jos nyt ei aivan uusina ihmisinä, niin toivottavasti ainakin levänneinä, hyvin syöneinä ja ruskettuneina pikku pulleroina!

Pari muistoa MM-kisoista

Sain meilissä kuvia viime vuoden MM-kisoista eräältä kuvaajalta, Thorstenilta. Kuvista näkee hyvin minkälainen ero alaosassa on, riippuen siitä jännittääkö reisilihaksia, vai sattuuko unohtumaan..

On muuten hauskaa, kuinka ulkomailta tuli kuvauspyyntöjä (tyyliin "olemme kuulleet, että olette tulossa Santa Susannaan..") - jo 3 kuukautta ennen Turun karsintoja. Hmm.. olisiko "syyllinen" Pietilän Anne, joka pitää miltei koko Eurooppaa hyvin ajantasalla kaikista tapahtumista ja kilpailijoista lukuisilla alan foorumeilla ;).

MM-reissu oli kaiken kaikkiaan todella hieno kokemus, ja mielelläni kokisin sen joskus uudestaan. Siksi tavallaan vähän harmittaakin, etten tänä syksynä ole sinne tähtäämässä, varsinkin kun tiedän Tiina Sarlinin sinne tähtäävän. Tiinan (ja tietenkin Raijan ja Sallan) kanssa kun niin mielelläni kokisin reissun uudestaan. Tiinalle kuitenkin kovasti tsemppiä tälle syksylle! Lyhyen sarjan line-upista Lappeenrannassa ja SM-kisoissa tuleekin mielenkiintoinen EM-kisoissa loistaneen Heidi Sorsan hakiessa revanssia.

Ihanat naiset rannalla

..Tai siis oikeastaanhan me emme olleet rannalla vaan mäkimontussa, mutta sehän nyt olisi kuullostanut melko rumalta tuossa otsikossa. Paikkana siis Lahden maauimala, jonne Laura oli tiistaina kutsunut Katan ja minut. Päivä oli omiaan auringonotolle ja aamupäivän aikana helle laskeutui myös alas montun pohjalle. Turistijoukot seurasivat aidan takaa mäkihyppääjien treenejä viereiseltä hyppyriltä ja aplodeerasivat alastuloille. Aika hauskaa. Edes mukaan ottamiani lehtiä ei kerennyt lukemaan sillä juteltavaa riitti (kälätystä) koko ajan. Kiitos tytöt myös hauskasta lounaasta!

Mikäs seireeni se siellä istuu.. Ai sehän on Laura!

Nyt on pari viikkoa mennyt sulavasti Stansvikin kallioilla koiran kanssa aurinkoa ottaen, joten pohjat on valmiina kun parin viikon päästä suuntaamme Kimmon kanssa Alanyaan viikoksi.

Ja kuulkaas siskot- ruskettunut läski on lihasta, minäkin olen nimittäin jäntevöitynyt huimasti ihan viime päivinä!