Erikan blogi

Hyvässä ja pahassa

2011-10-06T12:24:00.004+03:00

Parin viikon levon jälkeen palailin takaisin, lihakset huollettuina ja tankattuina, treenin pariin. Jarin kanssa on vedetty jo parit juoksutreenit, ja voin vain sanoa, että tunne on aivan ihana! Olen niin onnellinen ja täynnä virtaa, ja mikä tärkeintä, treenaaminen tuntuu kivemmalta kuin mitä se moneen vuoteen on tehnyt. Kulunut fraasi "vaihtelu virkistää" tuntuu todellakin olevan tässä minun tapauksessani aivan totta.
Tämä vuosi ajetaan vielä kroppaa sisään mitä juoksemiseen tulee ja ensi vuoden puolella otetaan mukaan kovemmat juoksuharjoitteet. Näin estetään rasitusvammojen synty, sillä pikajuoksu on aivan toisenlaista urheilua kuin mihin kehoni on seitsemäntoista vuoden kuntosaliharjoittelussa tottunut. Treenaan viisi päivää viikossa, kolme punttia ja kaksi juoksua. Normi lihastreenin lisäksi harjoittelen pikavoimaa ja räjähtävyyttä. Rinnallevedot, työnnöt ja tempaukset ovat nekin liikkeitä, jotka olen nostanut naftaliinista ja joita olen ruvennut taas tekemään. Välissä on tainnut kulua yksitoista vuotta, kun ne on minulle ensimmäisen kerran opetettu. Mutta hyvin muistuu jo :-).

Kaloreita on ollut mukava nostella ylemmäs, voitte kuvitella :-). En ole laskenut tarkkoja määriä, mutta 2500-3000 kcal:n kieppeillä liikutaan. Käytössä ovat nytkin dieetiltä tutut ja toimivat lisäravinteet: Wrangen valikomasta kreatiini ja glutamiini, CLA max sekä ALA-Power- alfalipoiinivalmiste joka on antioksidantti-ravintolisä. Lisäksi käytän Victoryn aminolisää AmiNOX Pumpia, QNT:n sarjasta Omega 3:sta, Metapure Zero Carb- proteiinilisää ja Stack Forcea joka sisältää mm. kofeiinia, vihreää teetä ja guaranaa tehostamaan treeniä. Tavallinen kotiruoka on maistunut ja vatsakin on toiminut ystävällismielisesti ollen samaa pataa kanssani, joskin joudun välttämään kaikkea teollisesti valmistettua ravintola-/lounaspöytäruokaa niiden sisältämien glutamaattien, hiivauutteiden, mausteseosten ja karseiden lisäainemääriensä takia. Yksikin lautasellinen sellaista ruokaa aiheuttaa kahden tai kolmen päivän kärsimysnäytelmän kulkiessaan kehoni läpi. Pistää miettimään. Miten paljon paremmin monet ihmiset voisivatkaan voida, ihan vain tekemällä pieniä muutoksia ruokavalioihinsa.

Ja kerrattakoon vielä että en ole lopettanut fitnesshöpöilyäni ja kisaamista, niinkuin niin moni on luullut. Olen vain paljon monisyisempi ihminen kuin pelkkä "fitness-Erika". Minulla on rikas elämä johon kuuluu niin paljon; rakastamani työ ja sen tuomat projektit, läheiset ja ystävät ja nuo monet unelmat, jotka haluan ja aion toteuttaa. Mikään tai kukaan ei pysty lannistamaan minua ja haukut eivät pysty puremaan paksuun nahkaani. Olen ihmisenä ehkä onnellisempi nyt kuin koskaan ennen, sillä olen ymmärtänyt olla kiitollinen monelle niin monesta asiasta. Olen kokenut valtavasti, ylämäkiä ja alamäkiä, saavuttanut itselleni tärkeitä ja suuria asioita ja olenkin tästä kaikesta erittäin kiitollinen. Olen kiitollinen elämälle :-).

Nähdään Expossa!

This is not goodbye!

2011-09-16T12:47:00.004+03:00

Bloggtorkaniin on ollut syynsä. Elokuu oli täynnä töitä, treeniä ja nälkää. Aikaa ja energiaa ei kirjoittamiseen ollut. Ja jostain kumman syystä olin tuolloin todella ärsyyntynyt. Siis kaikkeen, ihan kaikkeen. En halunnut kirjoittaa tänne blogipostauksia, jotka olisivat vain pursunneet tyhjänpäiväistä valittelua. Olisi tullut pitkiä "inhokki-listoja" crocseista, painot hujan hajan jättävistä salitreenareista, märistä takaraivonkuvista penkkien selkätuilla, radio Novan ärsyttävistä ABC-mainoksista, silikooni-tissi vouhotuksesta ja ihmisten ylipirteistä fb-päivityksistä (hei mitä te vedätte? Minäkin haluan samaa!). Koko touhu rupesi kyllästyttämään.
Mutta tajusin sen vasta äskettäin. Olen kunnossa. Siis kunnossa. Sikspäkki paistaa, reidet lohkeaa ja yläkerta on jopa revityn kireä ja lavalle saisin astua viikon päästä Lappeenrannassa. Mutta minä en mene. Sydämeni ei ole mukana. Sain jo todistettua itselleni että pääsen kireään kuntoon. Tiedän että olen hyvä, että olen kova tekemään töitä ja kova treenaamaan. Mutta entä sitten? Nyt ei tarvitse todistaa kenellekään mitään. Ette arvaa kuinka paljon olen saanut kuulla "nyt meet voittamaan sen kustaavsperin! "-kommentteja :-).
Mutta minähän en mene. Jos se olisikin ainoa syyni kilpailla, olisin kyllä monella tapaa aika onneton ihminen. Teen tätä itselleni, ja treenaan, hmm niin itsekkäästi sanottuna- itseäni varten. Jos sydän ei ole mukana, se näkyy myös lavalla. Palkinnot ovat toisarvoisia silloin jos voitto tuntuu mitäänsanomattomalta.

My condition in the beginning of August.

Tuo elokuinen ärsytys oli siis vain mieleni pienissä sopukoissa alkanut alitajuntainen asioiden pureskelu ja kyseenalaistamisen aiheuttama myllerrys tämän kaiken mielekkyydestä. Älkää käsittäkö väärin- rakastan tätä lajia, treenaamista ja koko elämäntapaa. Haluan vain taas löytää sen aidon ilon ja innostuksen tekemiseeni. Jotain hieman uutta, jokin harrastus jota voin toteuttaa kaipaamallani positiivisella draivilla. Kaipaan siis uusia haasteita :-).

Uusia haasteita on kohta tulossa, sillä jo ensi viikolla istun alas tulevan valmentajani kanssa laatimaan valmennussuunnitelmani runkoa tulevalle vuodelle. Ainakin minusta tulee, jos ei nopein, niin sitten ainakin lihaksikkain satasen juoksija. Ainakin piirikunnallisissa. Veteraaneissa. ;-)

Iloista ja rentoa syksyä!

You can never have...

2011-08-11T15:54:00.002+03:00

...too many training tops!! Did an inventary yesterday. If you're a training-freak like me, you just gotta have a different top for each day:).

When it's steaming hot outside..

2011-07-27T20:13:00.002+03:00

..Why not hit the gym and sweat there too! Trained delts today, and felt awesome:)!

Ihana kamala kipu

2011-07-26T07:14:00.003+03:00

Training chest at Solana Fitness Center last Sunday.

Nyt on vihdoin saatu treenikaveri salille, olen innoissani ja todella kiitollinen saadusta lisäavusta. Neiti B, eli Birgit tuli piiskaamaan minua treeneihin, ja piiskaaminen oli toki molemminpuolista, sillä enhän minä voi toisenkaan antaa lusmuilla, jos itse saan vetää äärirajoillani ;). Uusi treeniohjelmani on viisijakoinen; vatsat ja rinta, jalat, (3.päivä lepoa),vatsat ja selkä, vatsat ja olkapäät, viimeisenä kädet. Seitsemäs päivä on taas lepoa. Voin sanoa että treenit ovat todella raskaita! Paljon minulle taas uusia liikkeitä, enemmän sarjoja, enemmän kokonaisäärä toistoja ja lyhyet palautumiset sarjojen välillä. Uutena twistinä näissä treeneissä on sarjojen väillä tehtävät vuorottaiset venytykset ja supistustukset (treenattavalle lihakselle). Tämä flex & stretch tehdään viimeisen sarjan aikana, mutta tulee siis tehtyä kerran jokaiselle lihasryhmälle.

Doing reverse crunches on an inclined bench. 4 sets, 30 reps.
This was 1 of the 3 ab excersises we did. All in all 360 reps for abs, and that as just the warm-up of our training session. Niice!

Solana Fitness Centerissä koetun kärsimysnäytelmän jälkeen saankin tänään könkätä kiitollisena Fysiofoxiin. Minua odottaa siellä tunnin mittainen kalvoshow, jolloin reiden lihaskalvot ja reiden sivussa oleva TFL-lihas venytetään ja avataan taas toimiviksi ja elastisiksi. Erittäin kivuliasta, mutta myöskin erittäin tehokasta. Heti hoidon jälkeen kävely on todella tuskaista, ja joudun nostamaan jalkani auton kyytiin, ihan oikeasti! Mutta mikäli jalkojen erottuvuus on samalla tavalla ongelmaista kuin minulla, suosittelen kyllä lämpimästi tätä hoitoa lisänä muuhun lihashuoltoon.

Week 6, but who's counting

2011-07-23T20:13:00.012+03:00

A super-smoothie started the day:

Strawberries, glutamine,vanilla QNT Metapure Zero Carb,

grapefruit seed oil and some banana for extra taste and carbs..Yummy!!

Feels like the cheat week in Turkey at the end of June really paid off and kicked my metabolism up and going for the next weeks that went by. I haven't made any changes in my diet yet, as everything is going quite smoothly. A lot of work and even more hunger that is ;). If you're an easy gainer (for that unwanted weight) like me, you just have to be a hard worker. Chicken, cod and lowfat meat mostly with cauliflower and broccoli, day in and day out. That's my life right now. I cycle the carbs during the week. Some days I go really low on carbs when I only get my oatmeal in the morning, then I have the "medium day" (twice the amount of carbs than on the low-carb day) and on the heavy training day I'll get three servings of carbs. Uuh, now that's a party;)!

Stretching between the sets..

Allthough the food has not been something to cheer about, all the training on the other hand is great, and I really, really love it! The harder, the better. I get a lot of my motivation and new ideas from watching successful athletes train (Jenny Lynn, as an example) and I love to read magazines like Flex and MD :). That's where I get a lot of my motivation from, so thank you all you Big Stars:)! Next week I will start my heavy duty- phase, and I'm really excited to see where it will take me in the following 6 weeks. I'll sure tell you more about it later on.

Funktionaalinen ruoka, osa 2.

2011-07-15T21:43:00.014+03:00

May 2011

Funtionaalinen ruoka- toiminnallinen ruoka, ruoka joka täyttää jonkin funktion, eli ravinto, jolla on tarkoitus hyvinvoinnissamme, treeneistä palautumisessa sekä toimii osana kehitystä tukevassa kokonaisuudessa. Näin minä sen ajattelen.

Mutta.

Nyt täytyy muistaa että olemme tosiaan kaikki eri yksilöitä, mikä yhdelle sopii, saattaa toisen ajaa pidemmällä aikajanalla totaaliseen blokkiin, mitä palautumiseen, ruoan imeytymiseen tai jaksamiseen tulee.Hyvä vinkki kaikille treeneistä, fitneksestä ja oikeanlaisesta terveellisetä syömisestä kiinnostuneille: opi ajan kanssa tuntemaan oman kehosi toiminta ja sen tarpeet. Mikä pitää minut energisenä ilman että turhaa rasvakudosta kertyy liikaa? Syönkö kenties "bodykansan hyväksymiä bodyruokia" vain sen takia, että niin on aina tehty, ja koska niiden väitetään kuuluvan urheilijan ruokavalioon ja koska fitnessvalmentajani on näin minulle paperilla kehoittanut? Voin lohdutuksekseni sanoa tämän- fitnessvalmentajia tulee uusia kuin sieniä sateella, ja valmentaessaan suuriakin määriä kilpailijoita ja alan harrastajia, nuotit ovat useinkin samasta mapista vedettyjä (ja nyt en todellakaan viittaa yhteenkään erityiseen valmentajaan;)). Eli älä ihmettele, jos se ei toimikaan sinulla. Et ole epäonnistuja tai huono toimimaan annettujen ohjeiden mukaisesti, ehkäpä annetut ohjeet eivät vain todellakaan sovellu sinulle ja vastaa sinun tarpeitasi. Emme ole ruoansulatuksinemme ja hormonitasoinemme ja metaboliamme kanssa todellakaan identtisiä ja samalla viivalla, kuten emme treenitottumuksissammekaan ja kehonkoostumuksissa ja rakenteiltammekaan.

Tunsin tulleeni erään tien päähän vuosi sitten. Mikään, mihin oli vuosikaudet luottanut, kaikki toimintamallini ja rutiinini tuntuivat yhtäkkiä vääriltä, eivätkä enään toimineet, ja kaikki mihin olin ennen turvautunut, kaikki miten olin ennen tehnyt ja tavat joiden mukaan olin toiminut, eivät enää toimineetkaan minulla. Olin toden totta ymmälläni ja tunne oli irrationaalisen ulkopuolinen. Minun piti otta askel pari taaksepäin, hengähtää ja miettiä koko konsepti uudestaan. Mikä minut oli ajanut tähän tilaan? Olin kovin väsynyt, ja väsymys oli myös paljolti psyykistäkin. Tuntui, että suuri kantava energialataus, joka minulla aina on ollut, ja joka kantoi minua elämässäni eteenpäin oli kadoksissa. Sairastelin vähän väliä ja vatsani oireili. Kova kilpaileminen, moni sanoi. Näytät väsyneeltä.Oletko koska viimeksi pitänyt lepoa dieetetistä ja treeneistä? Sun pitää levätä, ihan kunnolla! Vedä nollausviikko tai kaksi, syö, juo kännit, tapaa ystäviä- mutta älä edes ajattele dieettejä tai treenaamista!

Hyviä neuvoja, aidosti hieman huolestuneilta kavereiltani, jotka ehkä luulivat että kisadieettaaminen oli saanut yliotteen minusta. Todellisuudessa nimenomaan treenaaminen on minun tapani elää ja voida hyvin- juominen ja ylenpalttinen syöminen ja "hunningolla elo" saa minut vain voimaan kaikin puolin pahoin, enkä muuten edes pidä humalatilasta. Minulla oli tapana kantaa muiden murheita mukanani, ja tämä oli syönyt iloani ja energiaani pikkuhiljaa. Kaverini eivät tienneet, että rakas isäni, joka on parantumaton alkoholisti, makasi sairaalassa, kolmatta kertaa pelastettuna, vihanneksena, varjona entisestään, ja että minut oli haluamattani sysätty hänen omaishoitajakseen. Kukaan muu perheestäni ei auttanut tai tukenut minua tai isääni. Onnekseni minulla oli Kimmo ja hänen tukensa. Tämä oli minulle erittäin raskasta aikaa, ja näin jälkeenpäin luulen että tämä oli taakkana selässäni ja suurin syy ilottomuuteeni. Silloin on vaikeaa onnistua jossain tehtävässä, joka vaatii sinulta 110% latauksen, jos sinulla on vain 45 % annettavana.

Tilanne isäni kohdalla ei ole muuttunut vieläkään, ja itseasiassa jatkuu hänen kuolemaansa saakka. Mutta olen oppinut itsestäni todella paljon. On asioita joita ei voi muuttaa ja joista on siten turha stressata. Elä elämääsi, rakasta itseäsi ja kehitä heikkouksiasi. Me kaikki pelkäämme jotain, meillä kaikilla on epävarmuutemme, mutta ei niistä tarvitse huolehtia, elämä kantaa!

Kun sitten sain selvitettyä itseni irti tuosta mielipahasta, alkoi ravintomuutoksetkin näkyä. Huomasin, että yksi peikko, joka vaanii vähän joka puolella on makeutusaineet. Vatsaongelmaisena olin korvannut osan päivän ruuista protskujuomilla. Tämän lisäksi proteiinijauhetta saattoi tulla palkkarissa ja aamupalalla puuron seassa, eli yhteensä huimat 120g päivässä. Ihmettelin kun vatsa oli kuin potkupallo aina iltapäivisin. Pari päivää sitten matkalla salille kuuntelin radiosta ohjelmaa mielenkiintoisesta aiheesta- tutkimuksen mukaan kevytjuomia juovien ihmisten lymfajärjestelmä ylikuormittuu ja kuona-aineet (nautitut aspartaamit sun muut e-koodit) kertyvät sinne minne kilotkin, selluliittimuhkuroiksi reisiin ja höttöksi vatsan seudulle. Ja lopputuloksena laittilimuja ja energiajuomia juovat henkilöt voivat siis jopa lihota, kiitos makeutusaineiden. Pisti vähän miettimään, vai mitä?

April 2011

Olen nyt luopunut kaikesta ylimääräisestä ja ohjenuorani on pysyä kohtuudessa, ja se toimii:). Tässä siis pari vinkkiä jaettavaksi, varsinkin teille stressiherkille herkkävatsaisille treenaajille ja dieettaajille:

- Ei stimulantteja! Pidä kahvinkin määrä parissa kupissa per päivä.

- Juo vettä ja vihreää teetä 3-4 litraa päivässä. Lisää veteen tai teehen greipinsiemenuutetta tai sitruunan mehua.

- Keinotekoiset makeutusaineet minimiin. Älä siis lisää makeuttajaa mihinkään ja pidä maustetut proteiinilisätkin tästä syystä kohtuudessa.

- Karsi kaikki ylimääräinen pois ruokavaliostasi (myös tomaattikastikkeet ja ns.vähärasvaiset kevyt kastikkeet (tsekkaa lisäainelista;)).

- Suosittelen luontaistuotteista ja vitamiinilisistä seuraavia: Candida Forte, greipinsiemen uute, magnesium, C-vitamiini, B-vitamiini, monivitamiinit, ruoansulatusentsyymit ja suolahappo-lisä. Kaikki löytyy luontaistuotekaupan hyllyltä.

- Ajoita hiilihydraattisi aamuun ja treenin jälkeiselle aterialle. Syö itsellesi sopivia hiillarilähteitä. Itse suosin tattarirouhetta (gluteeniton), kaurahiutaleita, riisiä ja vihanneksista lähinnä parsa- ja kukkakaalia.

- Kokeile myös hapankaalia lisukesalaattina.

- Vältä nopeita hiilareita. Itse en koskaan juo maltodekstriiniä sisältävää palautusjuomaa. Tämä on mielestäni aivan turha lisä urheilijalle, joka syö joka päivä 2-3 tunnin välein ja urheilee maks. tunnin kerrallaan. Ja varsinkin se on mielestäni turha nopean hiilarin lähde, joka vain nostaa veren insuliinitasoa ja aiheuttaa huonovointisuutta. Pidän aina huolen siitä että treenin jälkeen saan puhdasta hyvin imeytyvää, oikeaa ruokaa. Mutta tässäkin asiassa on monta koulukuntaa, ja tuo perinteinen palkkari voi varmasti auttaa jotakuta. (Onko kyseessä sitten plasebo-vaikutus vai mainonnan voima (lisäravinnefirmojen luoma illuusio palkkarin tarpeellisuudesta), mene ja tiedä:)).

- Proteiinit otan pääasiassa kananmunan valkuaisista, kanan rintafileistä, paistijauhelihasta, lohesta ja seistä. Vaihtelen ruoka-aineita viikon aikana.

- Pidä rasvat minimissä. Minä käytän rasvan lähteinä pellavasiemenöljyä, (5g puuroon) joskus pähkinöitä ja lisäksi CLA:ta sekä kalaöljykapseleita.

- Kaikkea kohtuudella! Älä ylisuorita, ylianalysoi, ylimurehdi jne. Muista ettei elämää voi suunnitella tai suorittaa kuin sen olisi vetänyt viivoittimella- ei ole yhtä oikeaa ja täydellistä tapaa elää.

Ja muista, mielessäsi piilee suurin voimasi. Sen avulla onnistut missä vain :).

Kolme kovaa

2011-07-11T15:50:00.004+03:00

Turkissa vietetty lomaviikko lataili akkujani ja nälkäisiä lihaksiani. Koko viikkona en ajatellut valkuaisvaahtoja tai laskenut kaloreita ja aamiaisellakin meni vapaa määrä hiilareita alas leivän, pannukakkujen ja hedelmien muodossa. Välillä kävin hotellin salilla pumppailemasssa, mutta pääasiassa viikon treenit koostuivat jokapäiväisistä tunnin mittaisista kävelylenkeistä iltapäivän kuumuudessa.
Loma teki hyvää, sillä viime viikon treenit ovat sujuneet ja jalat ovat polkeneet:). Aamuaerobisia tulee tehtyä nyt viitenä aamuna. Salitreenejä on myös 5 viikossa ja lisäksi jokaisen treenin päälle teen salilla intervalliharjoituksen.

Helle, ipodissa soiva sukkahousuhevi ja treenit- loistavuudessaan pettämätön yhdistelmä :). Videoklippiä viimeviikkoisen hauis-ojentajatreenin lopulta.

Funktionaalinen ruoka ja läskibisnes, osa 1.

2011-06-20T16:05:00.009+03:00

Tästä on puhuttu ja tätä on naisten lehdet (tälläkin hetkellä) tuppuraisenaan täynnä. Sanakaksikko kuulostaa kovin monimutkaiselta ja erikoiselta ja onko tuo oikein ruokaa ollenkaan. Jos nyt ensin opettelisi syömään oikein (=terveellisemmin) ja funtsis sitten syvemmin mitä se funktionialisminen ape oikein tarkoittaa. On vatsahappokeskustelua, happo-emästasapainoa, hormoni-tasa- ja epätasapainoa, erilaisia hiilarittomia dieettejä, ackedeja ja veehoohoota.. Miten tässä enään osaa kukaan laihduttaa kun kaikki on nykyään high sciencea ja pussikeittoja? Pitäisi kaiken lisäksi olla sinut itsensä kanssa, joutua kaivelemaan pahimmassa tapauksessa lapsuutensa traumoja (ai sieltäkö se mun tunnesyöminen tulee ja ahmimiskohtaukset juontavatkin juurensa?), tai ainakin harrastaa joogaa tai jotain rentouttavaa pilatesta kera punariisiteen, että harmonia löytyy. Kuulostaa kovin hankalalta. Pitäisiköhän ensi kesänä sittenkin suunnata Madeiran sijasta jonnekin päin Intiaa ja vetäytyä retriittiin, jossa voi rauhassa pukeutua mukavaan väljään lakanaan jossa vararengas ei kiristä, syödä pähkinöitä ja löytää sitten itsensä? Naisilla on tapana analysoida asioita, vaikka sitten kuolemaansa asti. Oli kyseessä sitten parisuhteen kuviot, työpaikan ikävät päällepäsmärit tai laihduttamisen vaikeus ja oma suhde ruokaan- kaikki ylianalysoidaan, ja hartaasti. Minulla olisikin yksi pyyntö naistenlehtien toimittajille: kirjoittakaa kerrankin ruoka/laihdutus/lifestyle/fitness-juttu, jossa mennään suoraan asiaan faktojen kautta ja yksinkertaistettuna. Vähän niinkuin olisi miehille suunnattu, samalla yksinkertaisella, suorasukaisella tyylillä kirjoitettu. Tyyliin- treenaa (kovaakin), hanki lihaksia (!!) syö tarpeeksi. Ei tarttis Kertun venkoilla jumppapallon päällä ja miettiä söiskö treenin jälkeen goijimarjakiisseliä vai raakasuklaanibsejä.

Monesti totuus on tämä: oli se sitten mitä tahansa, mitä suuhunsa laittaa, useimmat syövät yli tarpeensa. Vain lihasmassa kuluttaa energiaa (kehon muun toiminnan lisäksi), läski ei. Istutaan autossa, istutaan työpisteen ääressä, istutaan taas autossa, istutaan sohvalla, mennään nukkumaan. Ja tämä sama toistuu kaikkina seuraavina päivänä. Mitäköhän se Kertun body on, aineenvaihduntaa ylläpitävää ja ruokaa ja ravintoaineita rakastavaa lihasta vai jotain hyllyvää, mitäs luulette?

Keho on luotu liikkumaan, ja elimistöä täytyy rasittaa, jotta se pysyy terveenä ja vahvana. Mutta jos liikkumatavat ovat jäänteinä jossain koulun liikkatunnin hienhajuisissa muistoissa, täytyy nähdä hieman vaivaa. Kukaan ei tee tätä osaa työstä puolestasi. Lihaksikasta kehonrakentajan fysiikkaa on turha pelätä saavansa itselleen viikon tai vuodenkaan treenin jälkeen. Katso kuvaani- tällaisesksi ei tulla vahingossa, tällaiseksi halutaan.

Nyt jos joku bisneksestä tajuava osaisi myydä "taatusti tylsä ja tappavan" maineessa olevan kuntosalitreenin samalla innostavalla ja myyvällä tyylillä kuin esim joogan tai vapisevan pilatesvavan, niin sehän olisi hienoa! Pääse eroon jenkkakahvoista, niska-hartiasäryistä, selkäongelmistasi, migreenistä, hiirikädestä ja tenniskyynärpäästäsi! Punttitreenistä voi olla lääke moneen vaivaan, joka on alun alkajaan lähtöisin liikunnan ja aktiivisen lihasrasituksen puutteesta.

Niin, se ruoka. Kuka sitten kertoisi kaikille laihdutusta harrastaville naisille, että se ruoka jolla laihtuu löytyy (tai siis pitäisi löytyä) oman keittiösi jääkaapista ja komeroista. Ei laihdutusvalmisteiden hyllystä kaupasta. Läskibisnes on iso bisnes, sillä suuri osa ihmisistä luulee että ateriankorvikkeilla ja välipalapatukoilla on laihtumisen kanssa jotain tekemistä. Aivan kuin niiden sisältämät kalorit jotenkin mystisesti onnistuisivat polttamaan rasvaa. Haluaisinkin sanoa teille kaikille kilojen kanssa kamppaileville- unohtakaa kielteinen suhtautuminen ruokaan, kyse on joskus korvien välistä ja uuden näkemyksen omaksumisesta (johon ei tarvitse retriitissä valaistumista). Ruoan kielteinen kuva elämässä (rangaistus, huono omatunto, "kielletyt herkut" jne. jne.)on muutettava. Tämä uusi elämä on pysyvä tila, ja se on nyt ja huomenna ja viiden vuoden päästä. Kyse on siis elämäntavasta toisin sanoen, näin rautalangasta ;-). Tervetuloa uuteen elämään, jossa kieltojen sijaan sinua odottaakin ruoan suhteen vapaus tehdä valintoja. Eikö tällainen tie olisi paljon kevyempi kulkea?

Ovet auki

2011-06-18T15:14:00.004+03:00

The beginning of my diet for the fall 2011, Monday 13th of June.

Tästä kunnosta lähdetään nyt kohti Lappeenrannan SM/MM-karsintoja. Olen löytänyt hyvän tasapainon dieetin ja treenien suhteen. Mielini, eli bodispiritti on hyvä, latautunut ja luottavainen tulevaan. Mieleni on vahva, enkä anna kenenkään estää minua tavoittamasta päämäärääni, tai minkään seistä unelmieni edessä. Teen tätä itseäni varten, en todistaakseni kenellekään mitään.

Olen tässä viime kuukausina onnistunut yhdessä tavoitteessani, pienentämään reisilihaksiani sopusuhtaisemmiksi ( bodyfitness-pakettiin), ja tulos miellyttää jo kivasti silmiäni. Teen kyllä jatkossakin kovasti töitä, että saan hyvillä harjotteilla lisää kovuutta ja erottuvuutta niihin. Niin, eihän tämä tähän lopu, nythän se vasta alkaa- 12 viikkoa ylimääräisen rasvan tiristelyä ja lihasten kuritusta tiedossa. Me like!

Great ending

2011-06-05T19:59:00.003+03:00

... for a great week! I finally got to train my two favourite musclegroups, delts & chest. Trainingloads were a bit lighter than normally, but I concentrated on getting a good contraction and pump for the muscles. Each training is always a little bit different from the last one, that way I ensure that I don't get stuck on training with the same program, same movements, same loads. I also go with the feeling, when it comes to what to train and wich day. This suits me, as I've been training for several years, and allready know my body, my weaknesses and my strengths. Due to my physically demanding work as an equitherapist, I also get really worn out some days. On days like those I don't go to the gym, but instead I'll try to recover, give my body some well earned rest and hit the gym the following day instead.

Two clips from that training session, so tilt your head to the left and enjoy ;)!

Work in progress!

2011-05-31T21:25:00.016+03:00

Working out my legs today.

Sinusta ei koskaan tule valmista. Keho on muutoksen alla aina. Se hakee uutta mallia; hieman lisää kaarta lihakseen, leveyttä tai paksuutta selkään, reisilihaksia pienemmiksi, muotoa figuuriin.
Joskus muutosta on vaikea nähdä itse, mutta katsaus vanhoihin valokuviin on monesti aika hyvä herätys. Tai paluttaja maan pinnalle, toimiihan se niinkin päin. Yritin kovasti löytää 6 vuotta vanhaa kuvaa samaisesta reisiojennusliikkeestä, mutta en sitä vielä etsimälläkään löytänyt. Laitan sen kyllä esille heti kun löydän cd:n. Kadonneet kuvat on otettu 10 kuukautta ennen ensimmäisiä body fitnessin SM-kisojani, loppuvuodesta 2005. Olin tuolloin pari-kolme kiloa painavampi kuin nyt, mutta lihasmassaltani paljon pienempi. Jo sovituskokeilut vanhoihin vaatteisiin kertoo kaiken. En tahdo tässäkään suht siistissä kunnossa mahtua entisiin t-paitoihin, huppareihin tai farkkuihin, jotka ovat aikoinaan sopineet päälleni. Paidan koko 36 on vaihtunut 40:een, kiitos levinneen hartialinjan, enkä todellakaan enään löydä vaatteitani lasten osastoilta :-). Onneksi sentään vyötärö on pysynyt samoissa entisissä mitoissa.
Niin tuosta kehon muokkauksesta. Nythän en hae lisää massaa fysiikkaani, koen enemmänkin treenien kautta viilailevani ja parantavani kokonaisuuttani tasapainoisemmaksi lajiani ajatellen. Olkapäihin nyt saa aina tulla lisää kokoa ja pyöreyttä, myös takareidet ja pakarat ovat tulituslinjalla viikottain, mutta muuten haen tiiviyttä ja ehkäpä jopa sopivaa pienuutta ja siroutta pakettiin. Varsinkin jalkojen osalta olen tavoitellut kapeampaa, mutta eroitellumpaa mallia. Heidi Sorsan upea menestys viime viikonlopun EM-kisoissa mielestäni kiteytti kaiken. Sarja oli kova, ja Top 3 hänen sarjassaan pelasivat kaikki malleillaan ja upeilla linjoillaan ja sillä loistavalla kokonaisuudellaan mitalit kotiin. Kyse bf-kisoissa ei siis ole, eikä ole ollut kovimmasta lihasmassasta tai paksuimmista reisitä tai käsistä, vaan kokonaisuudesta, symmetriasta ja onnistuneesta lajiin sopivasta viimeistelystä. Heidin olisin kyllä sijoittanut jopa kolmanneksi, mutta tämähän on aivan omani, täysin puolueellinen kantani ;-).
Juhannuksena alkaa aamulenkit, aerobiset aamuhartaudet, nyt olen ollut kuntoa ylläpitävällä dieetillä. Tosin kroppa on kiristynyt hieman jo tässäkin vaiheessa, mutta hieman olen kyllä ekstraa tsempannut tulevia kuvauksia ajatellen.

Chilling out at the beach :-).

"Nothing beats the feeling of the fresh sea wind blowing through my hair." -Canelo

Life's Good!

2011-05-20T21:49:00.003+03:00

Yeah, it's finally Friday, the end of, once again, a hard week at work. I've been kinesiotaping horses, giving acupuncture treatments and massage. Plus it have been an excellent week for training too. Hard work at the gym has paid off- now with a sweet whole-body soreness and aching muscles. It's the feeling I totally love, I feel alive and kicking (asses) :-)!

This pic was taken this morning after my morning run, totally depleted, but check out that smile- what wouldn't you do for a nice summer shape? Tomorrow is loading day, lots of carbs are going down, with a little help from our friends Petja and Anna who are coming over for a barbeque at our house.

Mitäs me stressaajat

2011-05-11T10:42:00.003+03:00

Aika paljon on ollut puhetta vatsaongelmista ja muista kehon häiriötiloista alan harrastajien keskuudessa. Kaikesta kirjoittelusta voisi kuvitella, että kehoilulajien harrastajat sairastuvat muita useammin tai herkemmin vastaaviin ruoansulatuskanavan selittämättömiin sairauksiin tai kärsivät vaikkapa kilpirauhasongelmista. Voihan tuossa ripaus perääkin olla, mutta oikeasti luulen urheilijoiden vain reagoivan herkemmin kehonsa toiminnan häiriöihin ja huomaavan ongelmat helpommin. Miksi en palaudu enään kunnolla treeneistä? Miksi ruoka ei imeydy? Miksi dieetti ei etene entiseen tapaansa? Miksi minua koko ajan väsyttää ja turvottaa, vaikka syön ja elän terveellisemmin kuin tv:n julkkis-ravintoasiantuntijat saarnaavat?

Ymmärrän kyllä lääkäreitä. Vaikka vastaanotolta lähtiessä lähinnä raivostuttaa heidän jahkailunsa kuiduista ja laktoosi-intoleranssista ja käteen työnnetty parinsadan euron lasku. Heidän kuitenkin kuuluu viedä potilas tiettyjen perustutkimusten kautta aina eteenpäin uusiin tutkimuksiin ja seuraavalle spesialistille. Onhan tuo tietenkin melko turhauttavaa, varsinkin kun sitä luulee tietävänsä että jotakin on enemmän tai vähemmän pielessä, mutta kyse ei kuitenkaan ole huonoista syömistottumuksista, alkoholin käytöstä ja ainakaan kuitujen puutteesta:-).

Mielenkiintoista on ollut kuitenkin huomata, ettei yksikään länsimaisen lääketieteen lääkäri ole ottanut sanallakaan puheeksi tuota niin salakavalaa stressiä, psyykeen vaikutusta elimistöön tai esimerkiksi siitä johtuvaa suoliston liikahiivaisuutta (ja tätähän ongelmaa ei ole oikeasti erään lääkärini mukaan edes olemassa) tai puhunut muista häiriöistä. No ota nyt kaikesta sitten selvää, ei auta muu kuin itse alkaa kokeilla eri juttuja. Paljon olen saanut hyviä vinkkejä, kiitos muuten meileistä Jerry, Aikku ja muut :-).

Kaikki on hyvällä mallilla nyt, mutta ketoosidieetillä jatketaan silti kohti juhannusta. Siellä minua ja Kimmoa odottaa minulle yllätyksenä hankittu viikon luksusloma Turkissa ja ennen matkaa käyn vielä Wrangen kuvauksissa. Siinä hyvät motivaattorit pysyä sheipissä ja kiristää kuntoa vielä tiukemmaksi. Treenit kulkevat muuten kuin unelma, niistä lupaa kuvia teille vielä tällä viikolla.

Aurinkoista ja lämmintä viikkoa kaikille:-)!

Kevyet ovat askeleet

2011-04-28T20:31:00.008+03:00

Going to work on Monday-morning.

Uhhuh, sumuisen utuisan raskas huhtikuu on kohta takana, ja alan olla taas ettenkö sanoisi kuosissa. Meinasin sanoa järjissäin, mutta sepä voisi olla jo liikaa luvattu ;-). Nyt alkaa pikkuhiljaa oloni tuntua taas normaalilta, ilo ja energia, innostus ja se oikea positiivinen draivi ovat palanneet. Koko huhtikuu meni enemmän tai vähemmän sairastellessa, kuumeisen puolikuntoisena räpeltäessä ja tietenkin tsempaten kovasti kohti päämäärääni. Jossain vaiheessa päämäärääni vain muuttui- kun se aikaisempina kuukausina oli ollut kovan lavakunnon tavoittaminen, kääntyikin kaikki päälaelleen, nyt päämääräni olikini tulla terveeksi, kisoista viis. Kova treeni, kovat tavoitteet ja kova saavutettu kunto (paras ever) vain pahensivat, tai eivät ainakaan helpottaneet terveeksi tulemista. Vielä on toki tekemistä, vatsa meni loppumetreillä niin huonoon kuosiin, ettei oikein mikään ruoka tai juoma mene kivuitta alas, saati aina pysykään siellä. Vapun jälkeen menen lisätutkimuksiin, gastroskopiaan, kun kuulin että se on eri hauska ja miellyttävä toimenpide, melkein yhtä hauskaa kuin Lintsillä käynti, joten täytyyhän sekin nyt kokea:-).

Treenit ovat ihme kyllä kaikesta huolimatta sujuneet aivan mielettömän hyvin, kaikesta nauttien ja kehitystä on saatu hyvin ylläpidettyä. Kiitos tästä kuuluu myös QNT:n Metapure Zerocarbille, yksi parhaista proteiinin lähteistä, joka imeytyy myös tällaisella vatsavammaisella sata prosenttisesti.

Aamulenkit ovat jatkuneet, tosin hieman lyhennettyinä versioina ja ulkoilmassa juosten. Kalorimäärät ovat nyt hieman niin sun näin, johtuen juuri kuinka hyvin voin syödä päivän aikana, mutta liikkunevat ketoosipainotteisesti 1000 ja 1900 kcal:in välillä. Maanantaina selviää mikä siellä sisälläni estää rakkaan syömisen harrastamista, sehän kun on tässä lajissani treenin lisäksi yksi tärkeimmistä osa-alueista. Ja elämän suola ;-).

Two winners: Tiina Kasvi, fitness (right) and Heidi Sorsa, body fitness.

Kultsan Fitness Classic oli ja meni viime viikonloppuna, mutta missä Ertsa oli?Kulttuuritalolla olin hyvinkin, mutta pääasiassa pyörin ja hyörin lavan takana erinäisissä luottamustehtävissä. Tiina Kasvi ja Heidi Sorsa olivat valloittavia (kuten aina) lavan takana, ja tauolla innostuimme hieman kuvaamaan. Ihania malleja. Oli myös kiva nähdä rakas pieni Tiina Vaskelainen, joka vuosi sitten jakoi hotellihuoneen kanssani Novi Sadin kisareissulla. Yksi tämän lajin ehdottomasti parhaimpia puolia on tavata ja ystävystyä upeiden ja aitojen fitness-harrastajien kanssa. Meitä yhdistää kova harjoittelu, kova tahto saavuttaa päämäärämme ja rehellisyys. Jalat maassa mutta pää pilvissä, näinhän sen pitää juurikin olla.

Heidille ja Marie Silmärille toivotan kovasti tsemppiä toukokuun lopulla pidettäviin EM-kisoihin, Siperia kutsuu!:-)

In and out

2011-04-02T19:39:00.005+03:00

Just came home from Jyväskylä. "The springtime competition series" started today, as the Finnish Championships in master-classes in classic bodybuilding and body fitness were held in this little town located in the central Finland. I was there helping my friend Birgit behind the stage. We had a fun trip all in all, and Birgit was happy with everything- even though she came 10th in her class. She shows a good sport :-). All the other girls (eh, women) were just way more muscular and top notch conditioned. This is a hard sport, as the competitors usually get just better and harder the older they get.

I'm luckily back in training and dieting (harder than ever), after suffering a week long nasty cold/virus/ combined with symptoms of overtraining that showed as total exhaustion. Not nice at all. I cut out all training from my week regime, added calories and spent a lot of time just sleeping and recovering. The only before planned thing that I did was going to the LPG-treatment I had sceduled for Sunday. Oh boy how sick I felt after that :D, my body felt over-exhausted and restless at the same time.

Luckily I feel super now, despite having cut out all the carbs. I've planned to go on ketosis for these last two weeks that are left. It's a good way to shock the body at this stage and shed off the last remaining kilos. I need to dry out and size down. But just being able to train again and feeling healthy and strong is something that makes me feel really happy again. And that feeling will really push me forward the last remaining weeks :-).

Milan calling!

2011-03-17T20:00:00.004+02:00

Me & my baggy jeans:)

Couple of weeks ago I wrote in my blog about the possible need of getting out of the comfort zone.. Well I've indeed stepped outside the comfortable life, awright ;-). For me that means cutting calories or alternatively on tough working days staying on the same low level of carbs. I do change the amount of carbs and total calories during the week, staying at the lowest on 1500 and highest around 1900-2500 calories. I keep a very precise diary of everything I eat. It really helps me to stay on track of where I'm going dietwise, as I easily otherwise start to snip off calories here and there, and then end up eating too little.

These last few days have been quite tough, I must say. Even my friends have been laughing to my dizziness and "alzheimer" symptoms.. That's why I feel so lucky for being able to have a small vacation right now, when I'm starting to feel the exhaustion of the diet. Tomorrow morning we're going to fly to Milan, Italy, for a weekend off. Shopping, shopping and enjoying good food and a wonderful country. Grreat!

Funny coincidence- Finnish IFBB pro Jerry Ossi is also flying same time tomorrow morning to UK for his debut at the pro show in London, so he's staying overnight at our house. He's in an awesome condition! I wish him the best of luck from my heart and I hope everything is going to work out just super. Thumbs up :)!

Go Expo 2011

2011-03-07T20:36:00.005+02:00

Kuva: Wrange

Tulevana viikonloppuna on vuorossa taas urheilun, liikunnan ja vapaa-ajan messut Go Expo Helsingin Messukeskuksessa. Paikalta löytyy tietenkin myös Wrangen osasto, vihreät (kahva)kuulat sekä lauantaina myös allekirjoittanut. Tänä vuonna on näköjään myös hevoset hyvin edustettuna omilla messuillaan, joten laidasta laitaan löytyy tarjontaa.

Hauskaa ja energistä viikon alkua!

-E:-)

On the road to Fitness Classic

2011-03-05T09:29:00.006+02:00

Pari kuvaa tämän viikon selkätreeneistä Myllypuron Foreverillä. Mitään notkahduksia treenipainoissa ei ole ollut, päinvastoin- lihakset ottavat hyvin vastaan treeniä ja painomääriä olen saanut lisätä, jotta tuntuma ja polte olisi aina mahdollisimman hyvä. Kehoni taitaa toimia kaikkein parhaiten pienessä nälkätilassa, myös siis lihasten muokkauksen kohdalla tämä dieetti toimii. Olen kylläkin huristellut menemään mukavuusalueella melkolailla tähän asti, joten varaa on vielä puristaa hommaa askeettisempaan suuntaan. Ensi viikosta lähtee sei-linja. Tyhjensin jo lähikauppamme pakastealtaan tuosta halutusta herkusta :-). Toivottavasti kukaan muu ei jäänyt ilman..

Crazy World!

2011-02-25T20:13:00.010+02:00

Soo, what do you all think about this: the Swedish police have the authority to pick up anyone, who in their opinion have more musclemass than the average John or Joanne, walking in the streets or training at their gyms, yeah even while they're shopping for the veggies at their local grocery store. The suspisiously muscular individuals are then taken to the police station for a urine-test to investigate if the suspisously sporty and healthy individuals with"too much" muscle mass have any traces of doping in them. This is because in Sweden it's illegal to use any type of hormones, steroids etc.

I myself am strictly against any type of doping,... but shouldn't it be every persons own choice, what to do with their bodies? People smoke, drink alcohol, use drugs, eat unhealthy, don't take care of their own health.. I mean- where's the fat-police for example? Shouldn't they also be lurking at the corner of the candyshops and then make a hit upon the sickly obese teenager (with his hand deep down in a bag of crisps), take him down to the station and check his blood for traces of high cholesterol? I mean, that's a deadly and highly body-abusing lifestyle which comes later on with a number of illnesses as diabetes etc.

And where do the authorities draw the line for a too muscular physique? Would I be taken in for an urine-test just because I have been weight training for over 16 years and lived a very healthy lifestyle all my life and that shows as a lean muscular body all year round?

I think there are more questions than answers that would make any sense right now.

Swimming up that stream

2011-02-22T21:33:00.009+02:00

"You know where you are going and you will get there, where you want. It takes hard work, true dedication and belief in yourself, but in the end you will reach your goal."

Tervehdys! Kehoa on kuunneltu (as far as good) ja tuona viimekertaisen kirjoituksen aikana vallinneesta, miltei ylitsepääsemättömän väsymyksen yli päästiin kun päästiinkin runsaalla nukkumisella. Treenit kulkevat hyvin, niukoista kaloreista huolimatta- treenipainot sen kun nousevat. Tosin voin todeta olevani näinkin pitkään treenanneena muihin kaltaisiini salitreenaajiin painomääriä katsoen jopa heikko, joten edistyksen varaa on siis olemassa, ja rutkasti. Ajattelen kuitenkin treenifilosofiassani aina tekniikan puhtautta ennen kaikkea ja haluan korostaa lihaksen rasitusta oikealla tavalla- maksimoida rasituksen myös liikkeen negatiivisessa vaiheessa, jolloin liikkeen aikaansaama lihasärsytys kasvaa huomattavasti. 5-6 päivää treeniä tulee nyt tehtyä viikossa ja 4 aerobista aamuisin kotona kuntopyörällä- kiitos pakkasten. En koe pakkasessa möllystelyä mielekkääksi näillä keleillä, kun kehoa ja nimenomaan lihaksia on vaikeaa saada oikealla tavalla lämpimiksi ja läpikotaisin treenattua hikeen vaikka miten kerrospukeutumista harrastaisi. Alakertaa, eli jalkoja olen treenannut nyt kahdesti viikossa, 2 liikkeiltään erilaista ja erisykkeistä treeniä. Se on ollut hauskaa.

Oikeastaan kaikki on ollut taas ihan hauskaa ja mielekästä, jopa kaalin syönti! Raaka kaali onkin muuten ravitsemukseni peruskivi tällä hetkellä ja sen kanssa maistuvat kanafile, lohi ja rasvattomasta sisäfileestä jauhettu jauheliha. Hiilarit tulevat täysjyväkaurahiutaleista ja kauraleseestä, satunnaisesti näkkäristä ja riisistä. Lisäksi proteiinlisänä kananmunan valkuaiset, glutamiini ja QNT:n Zero Carb, jota ilman en pärjäisi päivääkään:-).

I need a break!

2011-02-11T19:43:00.002+02:00

I feel soo tired! I feel like someone had just sucked out all the energy from me. I guess I have started to feel all this weeks hard training now. Recovering from all that cardio and weight training can sometimes be a bit tricky being on diet. Just have to remind myself what Chris Aceto said in a chapter in one of his great books- "The Exhauston Stage is the stage all bodybuilders want to avoid. It is the body's inability to cope with the stressor. It is where the resistance stage is omitted and muscle growth becomes an impossibility. Too much stress causes the body to fail in the resistance stage... It is where the body becomes exhausted, unable to gather the strength to recover and rebuild from the stress of too much training; be it too many workouts each week or too many total sets for each bodypart. Instead of growing, the body, too tired and unable to recover, fails to grow and may even begin to lose muscle... Either injuries will occur or more common, he/she will become too sore or too tired. This extreme soreness will drain energy and recovery from every othe body part, leaving his/hers ability to recover for workouts in the immediate future severly compromised."

And a couple of pages later: "While caffeine and stimulant herbs like Ma Huang on occasion are a pre-workout aid to enhance muscle contraction and the ability to concentrate, stay away from these products when you feel overly tired. Using stimulants when you are just too tired will only mask and temporarily disguise the signs of overtraining.."

Sounds familiar anyone:)?

So I guess the best thing to do now is to go with the Plan A; plenty of sleep, for at least the next 10 hours. A great way to spend the rest of the friday evening, after first having spent the afternoon training delts and chest at my gym.

Good night all, sleep tight! Natti natti!

Last April in Iceland (Grand Prix), behind the scene with Finnish bodybuilder Jari Stingl.

Kukka korvan takana

2011-02-06T17:27:00.005+02:00

Helmikuussa sen jo huomaa :-). Nimittäin sen että talven pitkä ja pimeä selkä taittuu keväälle. Päivä pitenee ja aika Kevään Kisoihin sen kun lyhenee. Ensin joulukuussa lasken kisoihin olevaa aikaa kuukausissa, sitten helmikuussa puhutaan jo viikoista.

Tammikuun viimeiset viikot lensin hyvä draivi päällä tapahtumasta toiseen. Järjestin mm. hevoshierojille ja muille alan ammattilaisille luentoiltapäivän Vihti Dressage Centerissä aiheesta hevosen ranka ja sen liikemekaniikka, patologia ja kuntoutus kiropraktiikkaa apuna käyttäen. Luennoitsijana oli ystäväni, saksalainen eläinlääkäri ja eläinkiropraktikko Dr. Sybil Moffatt. Päivä oli onnistunut ja ihmiset tyytyväisiä. Lisää koulutusta hierojille on luvassa taas syksyllä, jolloin jatkamme luentosarjaamme Porvoon hevosklinikan tiloissa.

Dressage Centerissä vieraili tuona viikkona myös henkisen valmennuksen guru Katri Syvärinen, jonka kanssa minulla olikin onni sopia NLP-sessio eräälle illalle. Minulla ei ole ollut aikaisempaa kokemusta minkäänlaisesta henkisestä valmennuksesta, joten tuo tuntinen oli minulle uusi kokemus. Ja erittäin hyödyllinen. Olo ja ajatus on nyt kuin uudella ihmisellä ;-). En aluksi tiennyt mitä odottaa koko sessiolta ja ajatuksiin ja tunteisiin uppoaminen tuntui aluksi hieman hassulta. Mutta kun annoin vaan mennä ja eläydyin ajatuskuviini, sain vihdoin kiinni tuosta punaisesta langasta. Katri sanoi minun eläytyneen erittäin voimakkaasti joihonkin mielikuvaharjoituksiin vaikka itse en sitä niin huomannut. Sain hyvät ohjeet mielen hallintaan, ja varmasti "pureskeltavaa" jäi vielä pitkäksi aikaa eteenpäin.

Viime viikonloppuna aloitin kalevalaisen jäsenkorjauksen opinnot Helsingissä. Elämähän on siitä mukavaa että aina voi kehittää itseään lisää, oppia uusia taitoja, tehdä uusia asioita, tavata uusia ihmisiä ja katso minne se sinua viekään! Lisäksi minusta on hauskaa seurata sivusta ja katsella muita ihmisiä, varsinkin tilanteessa jossa toisilleen vieraat ihmiset muodostavat uuden ryhmän ja seurata minkälaisina heidän eri persoonallisuudet tulevat esiin. Mitä puolia itsestään he haluavat muille korostaa, minkälaisen kuvan he haluavat itsestään antaa, minkälaisen tilan he ottavan itselleen ryhmässä jne. Persoonia oli kyllä edustettuna ihan laidasta laitaan, mutta mukavia ihmisiä kaikki :-). Harjoitteluparinani loistanut Mia sai viikonlopun aikana avattua minua kauan häirinneen vasemman si-niveleni. Lihasjumi ja pakaran juiliminen on pysynyt vieläkin poissa vaikka viikolla kävin testaamasssa kovalla jalkatreenillä hoidon onnistumisen. Samoin iskun saanut ristiluu/häntäluu parani yhdellä käsittelyllä (halleluja!). Huomenna pääsen siis taas jatkamaan pikamatka-treenejäni.

Pari viikkoa takaperin pyörähdin Lahdessa kyläilemässä Heidi ja Jari Sorsan luona. Minä olen elänyt täydessä umpiossa koko talven, joten oli ihan hyvää vaihtelua tavata hyviä ystäviä, käydä treenaamassa ja jutella kuulumiset kaikessa rauhassa. Heidillä on nyt aivan loistava valmennus ja tukitiimi takanaan ja tykissä kunnossa rouva olikin! Kunto oli kohdillaan ja kädetkin isommat kuin allekirjoittaneella. Mielenkiinnolla odotan Heidin lavalle nousua.

Kimmo Rautio ja minä Serbiassa 2010.

Jänis voittaa tiikerin

2011-01-21T14:32:00.002+02:00

Ajattelen. Siis olen. Tuttu sanonta? Viime vuosi herätti minut kuuntelemaan itseäni. Ottamaan ohjat omiin käsiini ja täten päättämään itse asioista. EM-kilpailuihin valmistautuminen oli kaiken muuttava tekijä. Koko talven ja kevään olin treenannut ja syönyt pilkuntarkasti niinkuin valmentajani minua neuvoi, ajattelematta, soveltelematta omiani, kyseenalaistamatta mitään. Ihan hyvin meni, keväällä olin suhteellisen hyvässä kunnossa ja itse kevään päätähtäimeen, EM-kisoihin oli aikaa vielä kuutisen viikkoa hioa kuntoa paremmaksi. Kävi kuitenkin niin, että valmentajani ei omien kiireitensä takia ehtinyt tapaamaan minua kasvotusten kertaakaan tuona aikana, katsomaan kuntoani, määräämään aerobisista tai laatimaan viimeistelyjä. Olin omillani ja paineet jotka olin asettanut itselleni eivät olleet pienimmät mahdolliset. En osannut kuunnella kehoani saati tehdä oikeita ratkaisuja, joita tietenkin näin jälkeenpäin on helppo keksiä, joten painoin etennpäin vain yhdellä ainoalla osaamallani keinolla: kovempaa treeniä alhaisilla kaloreilla.

Lopputulos ei ollut hyvä. Olin ylikunnossa, lihakset totaalisesti tukossa, mikään pieninkään hiilihydraattitankkaus ei imeytynyt kunnolla vaan johti nesteiseen lopputulokseen vaikka olisin päälläni seissyt ja saunassa istunut koko viikon. Voitte vain kuvitella kuinka pettynyt olin itseeni ja koko projektiin kun kävi miten kävi. Perfektionistille kuten minulle se oli kuin pahimmasta painajaisesta.

Me today, 12 weeks out.

Mutta se on hyvä että se on nyt koettu. Eihän siihen kokemukseen kuollutkaan (eikä siinä vahingoittunut sivullisia tai viattomia eläimiä). Nyt olen viisaampi, ja kun tuntuu ettei oma viisaus auta, onhan minulla aina Kimmo, Jarmo ja Jerry apunani ja treenauttajina kun siltä tuntuu.

Ja jos tuntuu, että viime vuosi oli sinullakin jostain syystä vaikea pettymysten, vastoinkäymisten tai sydänsurujen vuoksi, voin kertoa että niin oli tarkoitettu. Silloin oli kiinalaisen kalenterin mukaan tiikerin vuosi. Tiesittekö mikä vuosi nyt alkaa? Uskoo ken tahtoo, mutta nyt alkaa minun vuoteni :-).

Menossa mukana

2011-01-18T13:42:00.006+02:00

Aah, ihanaa lomaviikkoa vietän parhaillaan. Elämä on mahtavaa! Tämä on kyllä totaalista aktiivilomaa, joten kalenteriin joudun kurkkimaan, jotta muistan muistan mennä kaikkiin sovittuihin tapaamisiin.

Viikon sprinttitreenejä en ole vielä vetänyt, satutin nimittäin häntäluuni ja ristiluun seudun melko mojovasti jakkaran hajottua altani:). Joku kertoi minulle jälkeenpäin sen olevan oikeasti kukkateline, joka ei kestä istumista. Kiitos, nyt huomasin.

Lihastalkoot ovat sujuneet paremmin kuin hyvin. Lunastin myös Kontulan kuntokellariin kausarin, joten nyt pääsen välillä haistelemaan ummehtunutta voimamiestesto- ja teinarihien hajuja aina kun siltä tuntuu. Olen kehitellyt uusia kidutuskeinoja keskivartalolle ja jalkaosastolle, nimennyt ne Erikan Erikoisiksi (hahhaa), hyviä liikesarjoja ja intervalliharjotteita, joita voin paljastella teille joku kerta. Sillä jos ei salilla käydessä koskaan, kertaakaan näytä muiden silmissä ähisevältä urpolta tomaattinaamalta, ei treeni taatusti ole niin tehokasta ja toimivaa. Näin minä sen ajattelen.

Yksi tavoitteistani tälle vuodelle, mitä kehon muokkaukseen tulee, on pienentää jalkaosastoa. Tiedän, kuulostaa ehkä oudolta teidän muiden korvissanne, mutta minä olen yrittänyt nyt treenata jalkojani pienemmiksi, tiiviimmiksi ja sopusuhtaisemmiksi välttäen massan hankintaa etureisiin. Jalat ja etenkin siis etureidet ovat olleet minulla aina vahva ja erittäin helposti kehittyvä lihasryhmä, joka helposti dominoi kokonaisfysiikkaani. Toki kireystasokin on minulla ollut nykypäivän BF-huipun tavoitteluun liian vajaa, mutta kaikenkaikkiaan alakerran on oltava pienempi ja kireämpi jatkossa. Tavoitteena siis kireät tikut :).

Viikko takaperin Liikuntamyllyssä viettämässä laatuaikaa aitojen ja asicsien kanssa.

My New Year Resolutions

2011-01-11T13:38:00.006+02:00

- I will love and respect my body and my life.

Because no matter what, I've got only one body and one life to live. I'll promise to take good care of myself. Wich takes me to promise nr. 2:

- I will listen to my body and give it some rest when it feels tired. I will not overtrain or push harder just because I'm feeling weak.

- I will try not to be so hard on myself.

Although I would love to be an ass kicking iron-lifting musclebarbie with an 8% bodyfat 365 days a year, I know it's not possible for me. Uh, this is difficult. But I just have to keep reminding myself, that I'm human, not a machine.

- Stress less!

-Smile more!

- I've got nothing to lose, but all to gain!

Videota MM-kisoista 2008

2011-01-07T13:18:00.004+02:00

Eastlabs.biz -in sivuilta löytyy paljon videokuvaa Espanjan Santa Susannassa käydyistä, vuoden 2008 amatöörien MM-kisoista, jossa kilpailtiin naisten kehonrakennuksen, fitnessin ja bodyfitnessin MM-titteleistä. Tässä videoklippiä jossa olen itsekin mukana, vertailussa oikealla. Näitä katsellessa muistaa taas miksi sitä jaksaa painaa vuodesta toiseen täysillä ja motivoituneena eteenpäin:-).

Kickstart!

2011-01-05T21:07:00.010+02:00

Tämä vuosi on lähtenyt niin räväkästi käyntiin, etten ole ehtinyt edes istahtamaan hetkeksi koneelle päivittämään blogiani. Tässä pari kuvaa kuluneelta viikolta:).

Canelon kanssa olemme tehneet pitkiä työpäiviä tehden tallikäyntejä ja ottaen vastaan hevosasiakkaita klinikalla. Canelo on minun tärkeä avustajani ja maailman paras työpari , hän on herkeämättä mukana mitä ikinä teenkin. Kartturi, juttuseura, kannustaja ja seuralainen.

Olen harrastanut heppaihmisen ulkoilmaelämää hyytävässä lumituiskussa. Täysin vapaaehtoisesti.

Ja hikoillut naama punaisena salilla. Pari kertaa viikossa pitää saada kasvot heleän punakaksi:). Tässä todistusaineistoa, takana on tiistain intervallitreeni, kestoltaan 50 minuuttia. 10 x 200 metrin vetoa täysillä.

Dieettikin puree pikkuhiljaa, lähinnä yläkerrassa ja keskivartalossa on näkyvimmät muutokset. Loppuviikosta aloitan aerobiset jossain muodossa. En ole nimittäin vielä ihan päättänyt lisäänkö kovia juoksutreenejä ja kuinka paljon aamuaerobista kuntopyörän päällä tulen tekemään. Annan ajatusten ja suunnitelmien vielä hieman muhia mielessäni keskittyen työhöni, hoidan vain ensin tämän viikon kovat työpäivät alta pois ja pääsen sitten valmistautumaan viikon päästä alkavaan lomaani. Se on sitten pyhitetty treenille ja bodaamiselle tietty!

Kiltti tyttö

2010-12-24T12:40:00.007+02:00

Hehheh, pullojen ja itsetehtyjen toffeiden runsaudesta päätellen olen ollut kiltti tyttö tänäkin vuonna! Ihanat asiakkaani ovat muistaneet minua shamppanjalla, kuoharilla, punaviinillä ja makeisilla :-). Tänään tuhotaan osa. Loput säästetään lähipäivinä kylään tuleville ystäville tarjoiltavaksi. Viinit päätyvät melko varmasti baarikaapin suojiin edellisten seuraksi, mutta ei hätää- eläkepäivinämme aiomme avata viinibaarin eteläiseen Espanjaan. Kunnon vuosikertaviinit ovat sitten jo valmiiksi olemassa.

Canelo on osallistunut ovarien ja pihan harakoiden kyttäämisen lomassa joulukinkun mehevyyden tarkistamiseen, leiponut kanssani tähtitorttuja ja toiminut laadun tarkkailijana pipareiden paistamisessa. Eivät palaneet, kiitos vahdin.

Kaikki on nyt valmista jouluvieraiden vastaanottoon. Heräteostokseni, isokokoinen hieno hevostaulukin pääsi vihdoin portaikkomme seinälle.

Rauhallista Joulua kaikille!

:)Erika

Comes & Goes

2010-12-19T18:11:00.009+02:00

Foto: Wrange/ by Sammy Hämäläinen

Päivät. Jotkut päivät ovat kuin ladattu sähköisellä energialla. Olo on koko päivän hieman eufoorinen, ei ole edes nälkä, innostusta ja tarmoa täynnä, aika juoksee ja energiaa riittää vaikka mihin. Illallakin tuskin uni tulee, kun kehossa vielä "pirisee" päivän tapahtumat, ideat ja ajatukset.

Ja sitten on päiviä, jolloin tuntuu että aurinko ei kunnolla edes nouse ja kroppa ei herää oikein millään. Laahustan ja raahustan ja päivän mittaan ärsyynnyn vain lisää itselleni kun mikään ei tunnu sujuvan. Mistä nämä erilaiset päivät oikein tulevat ja mikä sen sujuvuuden määrää? Jotkut puhuvat flowsta. Olen sattumoisin puhunut kahden ystäväni kanssa viikolla aiheesta, positiivisuudesta versus negatiivisuus, omasta mielestä ja sen tuomasta voimasta ja suoranaisesti vahvistavasta vaikutuksesta tekemisiin ja asioiden toteutumisiin. Puheessa on vilahtanut sanat oikeanlainen ruokavalio, NLP ja henkinen valmennus. Tuo jälkimmäinen on taatusti yksi asia, jonka otan käyttööni ensi vuonna, nimenomaan kehittämään ja vahvistamaan kilpailu-minääni ja parantamaan kilpailusuorituksiani.

Kehon happo-emästasapainon löytäminen on taas omanalaisensa projekti, mutta pienten muutosten kautta uskon saavuttamaan ihan toimivan kokonaisuuden. Kova hapottava treeni, perinteinen bodyruoka (liha + hiilari) ja varsinkin dieetin proteiinipainotteinen menyy kahvin kittaamisineen piristyksen toivossa ajaa helposti ainakin minun kehoni melko happamaksi. Ensimmäinen viikko nyt takana uusin ohjein, joten ihan vielä ei ole mitään elämää mullistavaa raportoitavaa. Mutta painokäyrä on ainakin oikeaan suuntaan nuupallaan, eli alaspäin.

Jäitä!!

2010-12-15T18:13:00.004+02:00

Tänään iltapäivällä Myllypuron Foreverillä. Ohjelmassa oli olkapäät, rinta ja vatsasulkeiset. Ja tietenkin palauttavaa venyttelyä jaloille.

Uskomatonta, miten tehokkaasti pika-juoksutreenit kipeyttävät jalat :-)!

Tai oikeastaan eihän se kovin kummoinen ihme ole, jos nyt ajatellaan.

Pistetään kolmevitonen "kylmiltään" mondolle juoksemaan, loikkimaan ja spurttailemaan ja puuskuttamaan. Tulos: miltei välitön lihaskramppailu, milloin kyljessä, milloin selässä, molemmat sääriluut tulessa ja akillesjänteet tiukilla. Mutta naamalla se kuuluisa yhdistetty tuskan ja ilon virne :-). Ja kunto on noussut huimasti- kuten nyt aloittelevalta voi odottaakin. Ei ole naama enään niin maar punainen ja palautuminen vetojen välillä on parantunut. Mutta sen 8.nnen 200 metrin vedon jälkeen kyllä hieman tekee vielä mieli puuskuttaa. Parista kerrasta viisastuneena olen nyt teippaillut "kriittiset" rasitusalueet kinesioteipillä. Ainakin siis näytän ihan prolta Puman uusimmissa juoksuvermeissä (niitä saa mm. Wrangelta) ja noissa pinkeissä teipeissäni.

Onnekseni Jarmo Mäkelä kävi meillä viikonloppuna hieromassa ja saikin tukkoiset pohkeet ja kalvot avattua. Huomenna on vuorossa selän hieronta Antilla ja perjantaina rangan vuosihuolto luotto-kiropraktikollani Jukka Karjalaisella. Ja jos vielä mainitsen tämän päiväisen kasvohoidon kosmetologilla, niin voimme hyvin todeta tämän viikon olleen varsinainen huoltoviikko :-).

Jalat kun ovat huutaneet viime viikot hoosiannaa, niin nyt on ollut hyvä treenata yläkertaa ja vatsoja. Loppuviikko vietetään siis salilla ja aamut kotona kuntopyörän päällä.

Kyl tästä hyvä tulee :-).

Rakas Esteri

2010-12-07T18:04:00.005+02:00

Esterin hanuri se ei ole voinut kuin hämmästyttää minua viime päivien runsaalla annillaan. Helsingin alueella on tullut enemmän lunta kuin koskaan, siltä ajalta kun tilastoja nyt on tehty. Minähän kuulun näihin itsekkäisiin autoilijoihin ;-), junavuorojen peruuntumiset ja myöhästelevä joukkoliikenne tai pysäkeillä värjöttely ei minua hetkauta, joten voinkin helposti löytää hyviä puolia tästä tuiskusta. Aamuaerobinen hoituu hyötyliikuntaa hyväksikäyttäen- piha-aluetta tunti kolatessa syke nousee ja tulee oikeasti hiki! Metsälenkillä kävellessä saa tarpoa lumivastuksessa, ja taas saa hikoilla.

Iltalukemisena minulla on nyt ollut Chris Aceton kirjoja, tällä hetkellä tarkan syynin alla on kirjanen Everything You Need To Know About Fat Loss. Paljon peruskauraa, jota on hyvä päivittää taas mieleensä, mutta paljon myös minulle uusia hyviä pointteja treenaamisesta dieetillä, kehon omasta hormoonitoiminnasta ja rasvanpolton fysiologiasta. Tämän kirjan info on nyt niin hyvin iskostunut minuun ja tuoreena mielessäni, että jopa eilen, vältyttyäni täpärästi ojaan ajosta, sydämeni hakatessa miljoonaa ja käsien väpättäessä ajattelin vain että "Olipas lähellä.. Mutta sainpahan buustauksen epinephrineä ja ainakin rasva palaa!"

Teille, jotka ette tiedä mitä ovat epinephrine ja catecholamine, suosittelen Aceton kirjaa. Mutta pysykää ihmeessä tiellä, sillä sama rasvaa polttava reaktio saadaan aikaan myös ihan perinteisellä reippaalla aerobisella treenillä :-).

The Plan

2010-12-05T10:34:00.014+02:00

Ensimmäinen viikko varsinaista dieettiä takana ja saldoksi tuli -1,5 kg:a. En muuten nyt laske kaloreita ollenkaan, mutta punnitsen ruoka-aineet jotta pysyn kärryillä mitä syön ja varmistan siten että saan xx määrän proteiinia ja hiilihydraatteja kullakin aterialla. Olen tehnyt tätä dieettaamista (ja syömisen vahtaamista) jo niin kauan, että saan homman toimimaan näinkin. Ja itseasiassa tajusin, että tämä lähestymistapa voi toimia minulla jopa paremmin kuin ajatukset täyttävä orjallinen ateria-lappusen tuijottelu, seuraavan ruokailun odottamista ja curver-boksien avaaminen juuri sillä kellon lyömällä ohituskaistalla keskellä kehä ykkösen iltapäiväruuhkaa. Vähemmän stressiä ainakin minulle, joka on tottunut stressaamaan hieman joka asiasta ;-). Lopputulos onnistuneempi dieetti ja energisempi ja itseensä luottavaisempi mieli kenties? Katsotaan miten käy:-).

Jako on aivan se tuiki tavallinen, yleisesti käytetty ja toimivaksi todettu. Aamulla ja treenin jälkeen suurin osa hiilihydraateista, muulloin proteiinipitoisia aterioita. Yhtenä päivänä viikossa tai harvemmin hieman lisättyä hiilihydraatin määrää aamiaisella, lounaalla ja treenin jälkeisellä aterialla. Kalorimäärät jäänevät melko alhaisiksi, mutta minulla se tuntuu toimivan kaikkein parhaiten. Koneeni ei ole koskaan toiminut niin, että rasva palaisi tehokkaasti suhteellisen korkeilla kaloreilla. Ja sitä huolta ei ole myös ennenkään ollut, että olisin ollut liian aikaisessa vaiheessa kisakunnossa.

Lisäravinteista ja vitamiineista käytössäni ovat nyt QNT:n Zero Carb (ylivoimaisesti paras proteiinilisä), QNT:n Muscle Volymizer latausjuomana, kalaöljykapselit, l-glutamiini, l-tyrosiini, suolahappokapselit, DIM, Poliquinin Estrodetox, D- ja C-vitamiinit, magnesiumi, sinkki, kromi, ja kalsiumi.

Kimmo pari viikkoa takaperin Body Clubilla Jerry Ossin treeneissä.

Teen tällä hetkellä 4-5 punttitreeniä viikossa sekä yhden kovan, yhteensä tunnin kestävän juoksuharjoituksen. Aerobisten määrä on 3 harjoitetta viikossa, sijoittaen niitä sellaisten kevyempien päivien väleihin, jolloin haluan buustata aineenvaihduntaani ja siten pitää kulutusta yllä.

Kimmon kanssa olemme vetäneet kovia yhteistreenejä ja lisäksi hän on useasti käynyt sparraamassa minua salilla ja juoksuradalla. Toisen tuki on kyllä kultaakin arvokkaampaa! Melko usein minua jopa odottaa kotona valmiiksi punnittu ja kokattu kana-riisi-ateria kun tulen kotiin töistä :-).

Nyt on niin hyvä yleisfiilis kaikesta- treenit kulkevat mahtavasti, keho kiristyy ja kaikesta pystyy nauttimaan. Määränpäänä aikaisempaa kevyempi ja kireämpi Erika keväällä 2011. Matka on alkanut!

Voihan myyrä!

2010-11-19T18:40:00.011+02:00

Urheilijan päiväkirja voi toisinaan olla puuduttavaa luettavaa.

Tällainen on aamupuuroni (tuo tuossa keskellä on raejuustoa ja sokeritonta (tietenkin) mehukeittoa). Tänään oli jo kolmas kerta kun sheikkerini nuppi aukesi ja palkkarini levisi treenikassiini. Nyt alkoi dieetti, aamulenkit ja kohta hiipii nälkä.

Livenä tämä kaikki saattaa olla ulkopuoliselle vielä puuduttavampaa :-). Maanantaina kroppaa hieman kolottaa, tiistaina jomottaa, keskiviikkona kiristää ja torstaina hieman jopa kirraa. Eli urheilijan arkipäivää ja sitä turvallista arkea.

Kehoa kuunnellaan aina edes jonkin verran, siis enemmän mitä urheilematon tekisi, siispä mietitään voisiko jo tänään käydä salilla toistamiseen olkapääosaston kimppuun, entäpä jalat? Palautuminen (eli lihaskasvu) on suuressa roolissa ja juuri tämänkin takia tuo autuas ja ihana treeniperäinen lihassärky sanelee minulla paljonkin kunkin lihasryhmän treenivuoroa.

Menneellä viikolla sain tuta lihassäryistä jo heti erään selkätreenin päätytyttyä, jota seurasi kuumeen nopea nousu. Sain monen viikon treenikivut kuin yhdellä iskulla ja pariin päivään en pystynyt kunnolla liikkumaan, edes sisällä kotona. Onneksi kärsimys päättyi kolme päivää kestäneeseen päänsärkyyn. Mistä lie risukasasta, tallinvintiltä tai puutarhalaatikoista tarttunut myyräkuume-kierolainen.

Pari treeniä olen nyt tervehdyttyäni käynyt tekemässä, tuon ah-niin tärkeän olkapää( kera ojentajat) treenin sekä erittäin kevyttä jalkajumppaa Lahdessa Body Clubilla. Lähinnä seurasin kun Jerry treenautti Kimmoa, ja olin erittäin tyytyväinen etten minä ollut tällä kertaa piiskattavana. Viimeistään ensi vuoden alusta jatkuvat Jerryn ja minunkin yhteiset treenit. Tähtäimessä ovat silloin Kulttuuritalon kevään kilpailut ja EM-kilpailut. Kohta onkin aika laittaa hieman ajatuksia ja suunnitelmia paperille, eli laatia the sotasuunnitelma keväälle 2011 :-).

Niin koukussa

2010-11-04T09:07:00.008+02:00

Egyptissä viime maaliskuussa.

Sateen ja mutalammikoiden keskellä mieli haikailee taas jonnekin lämpöiseen. Treenaamaan, nauttimaan lämmöstä ja toisen seurasta. Kimmon kanssa olemme jo tovin pähkäilleet, minne sitä tänä talvena suuntaisi, jo kertaalleen valittu Vietnam saa odottaa toiseen vuoteen. Saas nähdä missä on seuraava "treenileiri". Olen katsellut vanhoja lomakuvia ( haikaillen) ja uusia matkoja (huokaillen) netistä. Kovin on valinnan vaikeutta ilmassa :-).

Nämä ovat olleet kovassa käytössä viime aikoina.

Paitsi että juoksuradoilla olen kylläkin suosinut keveitä ja juoksuun paremmin soveltuvia Asicsejani. Olen tämän sprinttailun myötä löytänyt taas palan kadoksissa ollutta Erikaa, tai ehkäpä pikemminkin yhden haaveen toteuttamisen myötä saanut esiin uuden puolen minusta. Miksi en aikaisemmin ole aloittanut tätä harrastusta? Painoa on vielä +10kg optimaaliseen "ratakuntoon" ja juoksutekniikkaa vielä opeteltava ja hiottava, mutta uskomattoman hienoja tuntemuksia tämä on silti jo minussa herättänyt. Ei ole mitään parempaa tunnetta kuin juosta niin kovaa kuin pystyy. Onkohan se adrenaliini veressä, joka vaikuttaa? Ja ehkä myös tunne kehonsa lihasten suuresta voimasta, joka oikein käytettynä ja oikein suunnattuna vain siivittävät kovempaan vauhtiin. Mahtava tunne! Olen koukussa.

Cing cing!

2010-10-31T09:04:00.004+02:00

Pitkältä tuntuvien ja pimeiden iltojen pelastus on ollut ystävät, joiden kanssa on voinut viettää aikaa ja jakaa ajatuksia hyvän ruuan ja pienimuotoisen herkuttelun säestämänä. Tätä ei tullut kovin usein harrastettua kuluvana vuonna, sillä olin dieetillä marraskuusta syyskuuhun. Muistan eräänkin kerran maaliskuulta kun Jarmo ja Vilma kävivät meillä kylässä. Minulla oli omat kanafileet kahvipöydässä ja vieraiden nauttiessa jäätelöä, pullia, keksejä ja loput minun joulusuklaista, minä poljin vieressä kuntopyörällä tuplaverkkareissa. Mutta nyt vahinko on otettu takaisin ja olen saanut nauttia yhdessäolosta ja ruuasta ilman mitään rajoituksia. Niin ja tätä iloa kestääkin muuten vielä tasan tämän päivän, sillä huomenna siirryn taas tutulle puhtaan ruuan ja laskettujen kaloreiden dieetille.

Malja ystäville! Lasilliset hyvää kalifornialaista punaviiniä ja kiinalaista ruokaa lautasilla, mmm!

Joskus väärinpäin on oikein. Mielestäni paras massankasvattaja olkapäille on olkapääprässissä tehtävä liike, jossa parhaimman tuntuman saan kun teen laitteessa selkänojaan päin istuen. Kinesioteipit ovat hartioissa viemässä viikon aikana kertyneiden harjoitusten aiheuttamia rasituskipuja ja jäykkyyksiä. Ja hyvin toimivat, jo yön yli nukuttua kipu ja kirraus on tiessään!

Treeneihini olen ottanut muutenkin paljon uusia liikkeitä, esimerkiksi yhdistelmiä parista-kolmesta tutusta liikkeestä, jotka suoritan aivan uudessa kulmassa. Innovatiivista, ettenkö sanoisi! Nämä muistuttavat varmaan paljonkin kamppailulajeissa tehtäviä lihaskuntoharjoitteita, mutta ovat minulle aivan uusia. Saan hyvin sykkeen ylös ja rasitettua koko kroppaa. Treeniin kuuluu myös perus voima- ja massaliikkeitä sekä eristäviä liikkeitä, joilla väsytän lihakset ensin. Sekoitan siis eri tekniikoita ja pidän eripituisia palautuksia sarjojen välillä (kaikkea väliltä triplasarjoja, supersarjoja, 30sek palautuksella tai hieman pidemmällä, välttäen kuitenkin pitkiä taukoja) yhden treenin aikana, sen sijaan että treenaisin yhden viikon tietyllä tavalla ja toisen viikon toisella tavalla jne. Kaikki toistot liikkuvat 6-15 välillä, mutta jaloille löytyy esimerkiksi hack-kyykky, jossa teen etureisille 20 toistoa ja ylikin.

Sprinttitreenin lisäksi treenaan viikon aikana olkapäät ja kahdesti, kertaalleen selän, rinnan ja käsivarret sekä keskivartalon. Jalat käyn läpi joko palauttavasti tai jos olen juoksutreeneistä palautunut kolmessa päivässä, niin ihan normaalin salitreenin, kohdistaen pakaroihin ja takareisiin. Vatsat ja kyljet saavat tuta myös sprinttitreeneissä, joten minulla on onni ja autuus kulkea keskivartalo enemmän tai vähemmän kipsissä melkein koko viikon :-).

Minun täytyy kyllä kiittää sponsoriani tähän loppuun. Kaiken treenaamisen ja kilpailuihin valmistautumisen keskellä osaa arvostaa saamaansa tukea ja laadukkaita tuotteita.

Onneksi on Wrange, joka pukee minut treeneihin ja täyttää urheilijan lisäravinne-tarpeet!

Minun ei tarvitse kuin treenata. Ja nauttia :-).

Sing Hallelujah!

2010-10-24T12:13:00.005+03:00

Pieni sisäinen Dr. Albanini on viime päivät soinut päässäni ja hyrissyt tyytyväisenä, ikäänkuin ylistäen hyvää vointiani. Onko Erika nyt kokonaan seonnut? Veikö fitness-touhu viimeisenkin järjen ja terveyden? Ei, ei, en suinkaan, voin itse asiassa paremmin kuin piitkään aikaan! Kehoni on alkanut palautua ennalleen, kiitos toimivan vatsan, löytänyt tasapainonsa ja on taas vahva ja voimakas toimintapaketti. Tämä lupaa siis hyvää ensi kevättä ajatellen. Olen onnellinen, että löysin hyviä luontaistuotteita ja ravintolisiä, jotka toimivat näinkin hyvin . Hehheh, ehkäpä pystytän vaatehuoneeseen pienen alttarin Kaisalle ja suolahappopilleripurkeille.

Kohta on 17 vuotta salitreeniä täynnä ja aina vain yritän keksiä jotain uutta tapaa shokeerata lihaksia uuteen kasvuun ja löytää uusia keinoja kehon muokkaukseen. Sama pätee dieetillä. Liikuntaan tottunut keho ei taivu rasvanpolttoon pelkillä kävelylenkeillä tai muokkaudu ainoastaan punttitreeneillä, vaan tuntuu että sitä on sitävastoin hieman ravisteltava erilaisin korkeasykkeisin harjoituksin. Tiistaiaamuna sitten ravistellaan ensimmäisissä harjoituksissa :).

Energistä viikkoa kaikille!

Lieveilmiöitä

2010-10-17T11:59:00.009+03:00

Urheiluhenki? Mitä se on? Positiivinen, kannustava urheiluhenki, missä se on?

Tuntuu että se on välillä kadoksissa jossain. Itseäni on harmittanut hieman muiden kilpailijoiden saama tyly kohtelu ja turhan kärkäs tai aiheeton kritiikki, jota on esiintynyt SM-kisojen jälkeen. Koskakohan me osaisimme täällä Suomessa antaa toisillemme tilaa harrastaa ja kisatakin sellaisina kuin olemme, sellaisessa kunnossa jonka olemme omalla kovalla työllämme saavuttaneet, ilman että joutuisi kohtaamaan loukkaavaa ja mieltä pahoittavaa kritiikkiä lajin muilta harrastajilta tai sitä vain muuten seuraavilta? Olemmehan kuitenkin kaikki aikuisia ihmisiä jotka on kasvatettu kunnioittamaan muita ihmisiä (olemmehan?) ja kaikki harrastamme tätä ihan vain amatööritasolla.

SM-kisojen alla sain lämpiön kahviossa kuunnella korvat punaisina erään kilpailijan avointa tilitystä kilpakumppanistaan ja hänen roikkuvasta perästä, jonka jälkeen hän julisti itsensä jo sarjansa voittajaksi, vaikka kilpailua oli vasta ensimmäinen päivä takana. Olin mennyt sanattomaksi. Myötähäpeän tunne jonka koin oli valtava ja katsoin kuinka rehdin urheilijan esikuva mureni silmieni edessä.

"Ajatuksellani on aina suunta ja voima. Positiivinen ajatus ympäröi maailmansa myönteisesti. Negatiivinen imee puoleensa kielteisyyden voimaa."

( J.H.N.)

Mistä on pienet tytöt tehty?

-Pillereistä, palleroista, vitamiini-purnukoista :-).

Tavattamonan lisäyksen on kokenut entuudestaan hyvin vaatimaton vitamiini-lisäravinne kokoelmani ja moninkertaistunut jo varsinaiseksi purnukka-arsenaaliksi. Kokeilussa ovat nyt Poliquinin luontaistuotteet, joista yritän saada kovasti apua vatsaongelmaani. Se on onneksi jo parempi kuin muutama viikko sitten, ja hyvä näin, sillä ensi viikolla treeniohjelmaani lisätään kovat loikka-, pomppu-, ja pikamatka-treenit. Ne ovat yleisurheilun parissa vaikuttavan valmentaja-gurun Jari Rautapalon käsialaa. Kovaa treenaaminen ei onnistu, jos syöminen ei ole suunniteltua, eivätkä ruoka-aineet imeydy.

Salilla keskityn nyt lisämassan hankintaan olkapäihin, keskivartaloon ja takareisille sekä pakaroille. Treenikertoja tulee tässä vaiheessa olemaan 4 salilla ja yksi radalla. Tuntuu hyvältä haastaa itsensä johonkin uuteen. Olemme pitkään suunnitelleet Kimmon kanssa aloittavamme BJJ:n, mutta tuo valmennusapu Rautapalon suunnalta muutti hieman suunnitelmiani, brassi jujutsu olisi tähän kokonaisuuteen jo hieman liikaa ja söisi salitreenien tehoja. Lisäksi minua arveluttaa hieman lajin korkeat loukkaantumisriskit, joten ehkä kamppailulajit ovat sitten joskus kisauran jälkeistä harrastustoimintaa?

Arvovaltaisia vieraita ja muuten vaan valtaisia vieraita, eli Expo vol. 2

2010-10-11T15:28:00.014+03:00

Saksalainen IFBB Pro Ronny Rockel guestpoussasi bodarityylille uskollisesti "housut kintuissa". Rockel oli melko tiivistä massaa, melkein yhtä leveä kuin pitkäkin :-).

Wrangen osastolla kävivät pyörähtämässä Marika Lähde ja

naapuriosastolta Sportlifelta Katariina Tunturi.

USAn suurlähettiläs, kova bodaus-fani ja harrastaja Bruce Oreck ja hänet SM-kisoja katsomaan tuonut Olli Väätäinen.Oreck vaikutti supermukavalta ja leppoisalta persoonalta, juttelimme niitä näitä treeneistä, kisaamisesta, lajin vaativuudesta jne. Olli taas on bodylavoilta tuttu masterskilpailija.

Johanna ja Leaderin Red Ram osasto.

Bongasinpa vielä neljän vuoden takaisen SM- hopeamitalistin Riikka Alasalmen :-)..

..Ja viime vuoden Lappeenrannan pitkän sarjan voittajan ja masterkisan kakkosen, aina niin iloisen Carita Riiheläisen.

Kommeita poikia ennen finaalikoitosta, Ilkka Mursu kilpaili -90kg ja Jukka Vihavainen -100kg sarjassa.

Hän tuskin tarvitsee enään esittelyä missään, upean kaunis nainen Kati Alander.

Ja niiiin pieni ja hentoinen, vaikka lihasta löytyy.

SM-voittaja Tuija Sinikunnas ja Maija Elovaara, kielellä ja ilman :-).

Näihin tunnelmiin ja näihin kuviin onkin hyvä päättää Expo 2010.

Pari kuvaa Exposta

2010-10-09T17:45:00.011+03:00

Wrangen osasto ennen väentungosta.

Jerry Ossi, Marko Heikkinen, Jari ja Heidi Sorsa sekä Maija Elovaara.

Massin kaunotar nr 1 Minna Pajulahti ja Heidi Sorsa.

Massin kaunotar nr 2 Jutta Vento.

-163cm vertailuja.

Lauantai, SM-kisojen ensimmäinen kilpailupäivä on nyt takana ja samalla fitness- ja kehokisojen alkukisat käyty. Saimme Kimmon kanssa loistavaa seuraa Heidi ja Jari Sorsasta, joiden seurassa tuli seurattua alkukilpailuja. Hienoja kilpailijoita ja upeita kuntoja taas kerran! Moni oli parantanut kuntoaan ja asentojaan sitten karsintojen. Vertailuja otettiin melko paljon, mutta kierrokset etenivät nopeassa tahdissa, hyvä kun meinasi itse perässä pysyä :-). Pitkän sarjan katsoinkin sitten niin tiiviisti, että unohdin kuvata. Ja naisten klassikin jopa täpärästi missasin.. Mutta huomenna uusi yritys.

Paljon tuttuja näkyi nyt messualueella, jossa oli ihmisiä ihan tungokseen asti, mutta hauska oli nähdä mm. ihana Tiina Vaskelainen, huonetoverini EM-reissusta , Kata Tunturi ja moni muu.

Palataan huomenna, uusien kuvien kera!

Sloowly, slooowly..

2010-10-02T20:57:00.007+03:00

Kuva Wrange/by Sammy Hämäläinen

Nyt on ollut aikaa. Aikaa itselle ja muille. Ja nimenomaan aikaa kuunnella oman kehon sanomaa. Ei voi vain kilpailudieettiä sormi osoittaen pusertaa kovemmin ja sulkea korvansa väsymykseltä ja nälältä ja ajatella että vielä on vain xx-määrä viikkoja jäljellä, sitten voin antaa keholle lepoa ja aikaa toipua kaikesta tästä. Onneksi saatoin antaa sille lomaa jo nyt. Ymmärrättehän levon tarpeeni, olinhan dieetillä marraskuusta 2009 syyskuulle 2010, pitäen kisakuntoa hyvin lähellä olevaan kondista yllä keväällä miltei 2 kuukautta. Ja treenasin, jälkiviisaasti nyt sanoen, kaikenlisäksi hieman liikaa tuona kahtena kuukautena.

On ollut mielenkiintoista kuunnella mitä keho ja mieli sanovat, silloin kun niitä lakkaa käskemästä. Mieliteot ovat kadonneet, kuin tuhka tuuleen katosi makeanhimoni heti kun karkit ja herkut olivat taas sallittuja. Eli osittainkin psyykkistä himoa tuo dieetillä satunnaisesti kärsitty kaipaus cheatti-ruokaan. Vatsaongelmainen kun olen, söisin kyllä mieluusti vapaammin eri ruokia, mutta ajattelemattomien herkuttelujen jälkiseurauksina kärsin rantapallon kokoisesta keskivartalo-ongelmasta. Mutta ajan kanssa tuostakin selvitään :-).

Minusta on kuoriutunut varsinainen puuhastelija. Energiaa (ja aikaa) on yllin kyllin vaikka mihin, niin siis mistä tätä aikaa on lisää tullut? Nyt kun ajatukseni ovat poissa dieetin ja treenin ja työn yhteensovittamisesta ja arjen pyörittämisestä, onkin pienestä päästäni yhtäkkiä vapautunut tuhansia uusia ideansiemeniä ja innostavia suunnitelmia. Lisää alani erikoiskoulutusta onkin lähitulevaisuudessa luvassa minulle Englannissa ja Saksassa. Nämä matkat ovat melko kalliita, eikä noilla reissuilla voi tietenkään treenata ja dieetata täysipainoisesti, joten olen tietenkin mielissäni että sain kutsun johon pystyin vastaamaan myöntävästi juuri nyt. Lisäksi aloitan työni myös Porvoon hevosklinikalla, joka nyt ensi maanantaina avaa virallisesti ovensa. Upouusi hevosklinikka sijaitsee Porvoon pohjoispuolella ja paikka panostaa laadukkaaseen hoitoon, aina rutiini-leikkauksista shockwaveen, hierontaterapiaan ja kiropraktisiin hoitoihin.

Treenikuviohini tulee myöhemmin syksyllä lisää uusia tuulia ja kovempia haasteita, mutta niistä lisää myöhemmin ;-).

Rentoa sunnuntaita ja pidetään peukkuja hienosti MM-finaaliin päässeelle Kati Alanderille! Jess!!

Suunnanmuutos

2010-09-26T15:29:00.003+03:00

Ihana viikko on takanapäin. Pieni hymynkare kasvoillani olen seurannut omaani ja muitten elämänmenoa, vaalinut positiivisia tuntemuksiani tämän viikon ja nauttinut hyvästä olosta, vielä pitäen teiltä salassa tämän pikku uutisen. Päätin nimittäin jättää nämä kisat väliin, säästää energiat ja voimavarat keväälle ja satsata taas täysillä seuraaviin EM-kisoihin. Minussa elää niin kova kilpailija, etten tämä taival takanani voi nousta lavalle, sillä tiedän etten ole 110%:in kunnossa.

Koko menneen viikon olen syönyt enemmän kuin vapaasti, ja kehoa vallinneesta näännytyksestä kertonee se, etten ole kadottanut vieläkään vatsapalojani- itseasiasssa kuntoni näyttää jopa paremmalta kuin viikko sitten. Hieman turvonneita silmiä ja satunnaista kuunaamailua lukuunottamatta :-). Vasta tänään tuli ensimmäistä kertaa tunne että tekisi hyvää käydä välillä salillakin, vaikkapa hapottamassa jalkoja. Ja mukavaahan tuo oli :-).

P.S.sst..

Nyt jos joku SM-kisoihin tähtäävä kilpailijatar tuntee tarpeelliseksi ulkopuolisen avun, lähinnä asentojen harjoittelussa ja stailauksen suunnittelussa, olen enemmän kuin valmis auttamaan, ja täysin ilmaiseksi ;-). Ottakaa rohkeasti yhteyttä allekirjoittaneeseen!

Hyvä päätös hyvälle viikolle

2010-09-17T18:15:00.003+03:00

..oli perjantain kruunaava Mayor'silla vedetty selkätreeni. Tyhjääkin tyhjemmät lihakset hakivat pumppia, edes pientä rutistusta, mutta päädyin melkein vain kuvittelemaan supistukset mielessäni. Niin tyhjä ja paineeton oli kondis tänään. Ja ihan syystäkin- nyt nimittäin haetaan kuntoa esiin vähäsuolaisella ja runsasvetisellä ruokasheemalla ja ensi maanantaina katsotaan valmentajan kanssa miltä kunto näyttää.

Pienentynyt ainakin olen, mutta kuten aina, näytän taas mielestäni vain laihalta läskiltä :-). Tämä laji jos mikä vaatii kilpailijalta päätä. Päätä jaksaa painaa vaikka matka ja tavoite tuntuu miltei epätodelliselta ja mahdottomalta, päätä olla ajattelematta liikoja ja keskittymään ainoastaan tehtävään työhön. Ongelmansa kullakin- olen saanut kuulla kilpailijan päivittelyä kun kiristyy niin helposti, että pelkää kiristyvänsä jo liikaa, toiset (minä mukaan lukien) joutuu tsemppaamaan jokaisen pudotetun gramman eteen. Mutta yksi asia on varma- oli se huippu kunto saavutettu sitten kadehdittavan helposti tai kärsitty raskaimman tien kautta, it's all worth it! Tajuat sen sitten kyllä, kun vain jaksat vakaasti uskoa itseesi ja nähdä itsesi seisomassa päämäärässäsi. Eli upeana lavalla :-).

Mayor'silla tänään iltapäivällä.

Olen kiitollinen monelle taholle. Vaikka SM-projektia on jäljellä vielä muutamia viikkoja ja työni toki jatkuu, haluan silti tässä välissä muistaa teitä kaikkia. Haluan kiittää taas teitä lukijoita, tuttuja ja tuntemattomia tuesta ja tsempeistä joita olen teiltä saanut. Ja suuri kiitos vaate- ja lisäravinnesponsorilleni Wrangelle- lämminhenkisellä ja upean tukevalla asenteella olette tsempanneet minua enemmän kuin arvaattekaan! Minulla on myös maailman parhaat valmentajat ja tukijoukot, kiitos Jerry Ossille ja rakkaalle Kimmolleni, Jarmo Mäkelälle ja Vilma Koivumaalle, hierojalleni Antille ja kaikille ystävilleni, joita olen saanut tämän lajin myötä. Teidän tukenne ja olemassaolonne siivittävät minua eteenpäin.

Piristysruiske

2010-09-13T20:23:00.006+03:00

Kiristetään tahtia. Uutta treenisysteemiä pukkaa valmentajalta siihen malliin, että faksi piippaa punaisella ja sauhuaa. Tämä tietää uudenlaista treenijakoa, kovempaa tahtia ja aikaisia aamuja salilla, mutta mitäs sitä ei kuntonsa eteen tekisikään? Niin, unohtakaa siis sauna-beltit ja muut vibraattorit, lihaksia täytyy siis oikeastikin kasvattaa salilla ja laardi polttaa urheilemalla hikoillen.

Viikonloppuna käydyt SM- ja MM-karsinnat Oulussa toimivat loistavana innoittajana minulle ja sain mukavasti inspiraatiota ja ekstra puhtia näille edessä oleville viimeisille viikoille ihan netistä seuraamallakin. Hienoja noviisikilpailijoita löytyi body fitnessissä, ja hyvä joukkue tuli karsittua MM-koneeseen. Toivon koko joukkueelle mitä parhainta tulosta Meksikossa, ja tietenkin ekstra tsemppiä reissulle, joka ei varmastikaan tule olemaan kevyimmästä päästä johtuen pitkistä matkustusajoista ja lämpimistä olosuhteista.

Mitä mahtavinta viikkoa teille kaikille,

treenatkaa lujaa!

-Erika:-)

Pulmasissit

2010-09-09T20:36:00.004+03:00

Kuva: vodvafikn.net

Elämme jännittäviä aikoja.. Mielenkiinnolla, suurella jännityksellä ja ripauksella kauhua odotan loppuviikon vaakalukemia. Kuntoni on edennyt, mutta tuskaisan hitaasti ja viime viikonloppuna jäljellä oli vielä viitisen kiloa lavakuntoon. Teen kovasti töitä kuntoni eteen (ja niin tekee myös valmentajani), mutta nähtäväksi jää kumpi voittaa- kova haluni kilpailla ja motivaationi treenata vai kehoni väsymys, jota minun on vaikea hyväksyä muiden väsyneisyyden tunteiden puuttuessa. En luovuta vielä, sillä kilon tiputus viikossa on ollut aivan mahdollinen yhtälö minulle. Nyt taistellaan loppuun asti!

Aina tulee uusia kilpailuja, sehän on selvä. Ja niin kauan kun on hinkua lavalle, löytyy myös motivaatio treenata ja dieetata kisoihin. Täytyy vain olla se oikea aika. Toimiva keho, iloinen mieli ja sitten kaikki on helppoa. Noh, "helppoa".

Keskenkuntoisena en lavalle nouse, joten jos takarajan tultua peilistä näkyy vielä vaiheessa oleva kisakunto, en tule itkemään asialle, vaan laadin uudet kisasuunnitelmat ja siirrän vain tähtäimeni seuraaviin koitoksiin. Ja hyvillä mielin, sillä kaikki nyt tehty työ on vain kotiin päin :-).

Rillit huurussa

2010-08-31T20:04:00.008+03:00

Näin se syksy saapui ja minä kurkottelin aamulla jo hattuhyllyn uumenista pipoa osuvaksi käteeni kaikkien lippisten ja koiran uimaliivien seasta. Ei vielä löytynyt, mutta tällä viikolla taitaa olla edessä kesä- ja talvitamineiden vallanvaihto eteisaulamme kaapeissa. Aamulenkillä piti muistaa hengittää nenän kautta, jotta lasit eivät huurustuisi- sinne meni se lämmin kesä!

Treenit ovat sujuneet hyvin, työt ja päivät harjoituksineen pitäneet minut kiireisenä ja välillä vain ihmettelen kaikkea johonkin "kadonnutta" aikaa. Tai ei se kadonnut ole, elettyhän se on ja varastoitu muistoina mieleen :-).

Olen treenannut kesästä alkaen treeniohjelmalla joka vaihtuu joka viikko, kolmen viikon kierrolla. Viikkoon on mahtunut 4-5 punttitreeniä ja kuutisen aamuaerobista. Ensi viikosta alkaen aerobisten määrä lisääntyy punttitreenin perään tehtävillä intervallirypistyksillä ja samalla otamme taas hiilihydraatit menyyseen mukaan. Viisi viikkoa on jäljellä puristaa melekoinen määrä painoa vielä alas, eli töitä saan tehdä vielä paaaljon, jotta voittokunto saavutetaan.

Kiitos Jerryn, treeniohjelman mukana minulle on avautunut kasa uusia treeniliikkeitä, joita en ole ennen oikein tehnyt tai tiennyt olevankaan. Lihastuntuma treeneissä (joka johtaa mukavaan treenin jälkeiseen lihaskipuun) on parantunut myös pienillä treenitekniikan muutoksilla. Nämä kuvat ovat jo kuukauden takaa, ojentajatreeneistä Foreverillä. Yksi uusi lempiliikkeeni ojentajille- pientä vaihtelua liikkeeseen tuo liikkeen suorittaminen vinopenkillä pää alaspäin.

Huippu malli vielä hakusessa

2010-08-18T19:34:00.011+03:00

Tänään oli Wrangen toimesta järjestetty pienet kuvaukset GB-Gymillä. Oli hauskaa tehdä välillä jotain vähän erilaista ja samallahan tuli vedettyä pienimuotoinen jumppakin siinä kuvien oton lomassa. Kerrankin saattoi treenata kauniiksi laitettuna ihanissa treenivaatteissa. Perrfect!

AD:na toiminut Maija Elovaara, Sammy Hämäläinen the photographer ja kuvauksien assari Tuomas Tammilehto säätävät valaistusta kohdilleen.

Ready to go!

Sammy jaksoi häärätä iltapäivän kameran takana. Ja minä jaksoin nostella puntteja

JA hymyillä.

Pääsin fanikuvaan mm. Sali-ohjelmasta tutun vapaaottelija Anton Kuivasen kanssa. (Vai olisko se toisinpäin?;-)) No, joka tapauksessa- ei mikään paha päätös päivälle!

Puolitoista viikkoa ketoosia on nyt takana ja voin helposti jo laatia listan ketoosidieetin hyvistä ja huonoista puolista. Miinukset: välillä tuntuu että hieman on yksitoikkoinen tämä ruokavalio (hyi tonnikalalle) ja vatsan/suoliston hiljaiselo kuitujen puuttuessa. Hyviä puolia on toki enemmän, joitakin plussia mainitakseni; vatsa ei turvota, nälättömyys dieetillä ja tasainen verensokeri koko päivän, ei väsymyskohtauksia (joista ei yli pääsisi pienillä torkuilla), ja toisaalta kaikessa tylsyydessään yksinkertainen ja helppo ruokalista. En ole kärsinyt päänsärystä tai mistään muustakaan ketoosin alkuvaiheisiin liitetyistä oireista, eli kaikki on kyllä mennyt bueno! Lauantaina, kahden keto-viikon jälkeen latailen maltillisesti hiilareita, sitten homma taas jatkuu entisellään, eli lautaseltani löytyy kanan rintafileitä, joskus paistijauhelihaa, salaattia,erilaisia öljyjä, hieman siemeniä ja pähkinöitä, kurkkua, munakasta, sekä QNT:n Zero Carbia ja Muscle Volymizeriä. That's all I need!

P.S. Huippumalli haussa on TV:n lemppari reality-sarjani. Kyllähän siitäkin tänään parit vitsit väännettiin :-).

Luovuutta ja lihaksia

2010-08-08T19:31:00.011+03:00

Ihan ensi alkuun kauniit kiitokset kaikille kommenteista! Jostain teknisestä syystä johtuen en ole päässyt kommentoimaan takaisin, mutta kaikki olen lukenut, ja ne ovat olleet mieltäni lämmittäneet :-). On hienoa, jos olen toiminut jollekin motivaattorina tai onnistunut jopa inspiroimaan jotakuta treenaamaan lujempaa. Jatkakaa samaan malliin! Uskokaa itseenne ja jaksakaa vaan puurtaa ja treenata säännöllisesti ja kovaa. Kova työ palkitaan aina ja toisin kuin joskus ennen, kun lihaksia treenaavaa nainen lähinnä herätti kummastusta ja outoja kommentteja, kääntää nyt hyvin treenattu kroppa taatusti päät ;-). Monet ovat teille varmasti jopa kateellisia- kateellisia siitä ajasta jonka satsaatte itseenne sohvalla makaamisen sijasta ja siitä omistautuneisuudesta ja jämptiydestä, joka kulkee luontevasti mukananne osana elämäänne. Keep on rockin'! Ja sama pätee miehiinkin. Alkaa nimittäin olla jo melko harvinainen näky, tuollainen atleettinen kroppa, oli se sitten miehen tai naisen..

Tänään oli salilla vuorossa kevyempi treenisessio, rasitusvuorossa vain ojentajat, jonka lisäksi mobilisaatiota ja venyttelyä koko kropalle. Eilen selkätreenejäni oli nimittäin vauhdittamassa, kukas muukaan kuin Suomen kovin IFBB pro Jerry Ossi (kera sen kauniimman osapuolen Marika Lähteen), joten ekstra lihaskipua olikin odotettavissa tälle päivälle. Toissaviikolla kävin Lahden Body Clubilla jumppaamassa oikein helle-ennätyksen kunniaksi jalkoja valmentajani ohjaamana. Enkä oikeasti kyennyt kävelemään tämän jälkeen viiteen päivään! Toivotaan, että kasvaisivat edes hitusen verran (ja niistä oikeista paikoista, kiitos!). Valmentajani paikallaolo ja personal treininki on ehdottomasti lisännyt työmotivaatiotani ja auttanut minua puskemaan eteenpäin. Tuollaisen rankan kevään jälkeen olisi niin paljon helpompaa tuudittautua tietynlaiseen laiskiaisen mukavuusasteelle- vähän jalkojen ja käsien heiluttelua salilla, mitäs tässä, onhan mulla lihaksia, juurihan kävin niitä lavalla näyttämässä. Mutta ei kannata. Silloin huijaat vain itseäsi, eikö niin? Ja turha ajatella että joillakin kilpailijoilla olisi etua vanhoista sijoituksistaan- edellinen kisameriittisi painaa saman verran kuin kilo guanoa arvostelevien tuomareiden vaakakupissa kun uutta kilpailua käydään. Tämä ajatus motivoi minua myös treenaamaan kovempaa. Kiitos kaikkien nälkäisten ja lahjakkaiden uusien kilpailijoiden, minä jaksan tsempata eteenpäin.

Juuri kun lihassärky ja pakottava kalvokireys jaloissani alkoi hellittää, oli aika suunnata nenät kohti Firenzeä. Starttasimme Kimmon kanssa lomaviikkomme pienellä kaupunkilomalla Italiassa, ja valintamme onnistui täydellisesti- niin hotellimme kuin kaupunkikin olivat nappivalintoja. Ostosfriikin unelmakohde, mielenkiintoinen historiaa ja taidetta tulviva kaupunki ihanine ruokapaikkoineen ja kahviloineen. Dieettiläisenä minun onnistui luovuutta hieman harrastaen syömään niinkuin pitikin (söin sushia, salaatteja, puuroa, mukana oli omat proteiinijauheet, kaupasta rasvatonta luonnonjugurttia ja hedelmiä). Kävelyä tuli harrastettua neljän päivän aikana 6-8 tuntia joka päivä, joten kilon verran sain mukavasti tiputettua painoani kaikesta luovuudesta huolimatta.

Amsterdamin kentällä menomatkalla mietitytti jo hieman täyteen ahdettu pienen pieni matkalaukkuni. Tuohon onnistuin kuitenkin menestyksellisesti sovittaa vielä Firenzen ostokseni: kahdet farkut, kahdet shortsit, topin ja sandaalit. Eikä tehnyt edes tiukkaa!

Pieni pysähdystuokio Arno-joen varrella sijaitsevassa kahvilassa. Ilma oli tukahduttavan helteinen ja tuuleton, mutta totuttuihin suomalaisolosuhteisiin hyvinkin kotoinen, +35 astetta.

Firenzen eteläinen puoli ja yksi sen lukuisista joen ylittävistä silloista.

Ennen reissua kävin Wrangella hakemassa hieman täydennystä lisäravinnevajaukseeni. Otin testattavaksi QNT:n "mustan sarjan" treenilatarin Muscle Volymizerin (maku vanilja), ja onkin tuntunut toimivalta tuotteelta. Makukin on aivan loistavan kermaisan vaniljainen kun normaalisti on tottunut melko irvistyksiä ja puistatuskohtauksia aikaansaaviin latauslitkuihin :-). Tuosta QNT:n Zero Carbista on tullut laadukkuutensa ja maunkin takia minun suosikkini proteiinivalmisteissa. Näillä kahdella mennään tällä hetkellä, sillä viikonloppuna siirryin dieetissäni ketoosivaiheelle, joten mm. kreatiini jäi täten pois. Lupaan loppuviikoksi uusia kuntokuvia, niin nähdään miten ensimmäinen ketoosiviikko on purrut :-).

Ciao!

Melkein tavis

2010-07-25T21:07:00.007+03:00

Arki rullaa etiäpäin ja duunia teen. Ensin painan töissä ja sitten vapaa-ajallani treenaan lihaksia salilla. Päivät alkavat aamulenkeillä ja kaurapuurolla jatkuvat sitten samankaltaisina, peräkanaa marssien johtaen viikosta toiseen. Huoh, tämä laji on opettanut minulle kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Ja Jerry Ossi on (tietämättään) järjestelmällisenä ja jämptinä persoonana avartanut minulle homman ytimen. Tulosta syntyy siitä että vain jaksat päivästä toiseen ja vuodesta toiseen elää, syödä ja treenata järjestelmällisesti. Jerry on itse kävelevä esimerkki ja todiste siitä, miltä näyttää kun ihminen elää niinkuin opettaa. Hän on minun suurin innoittaja! Jos joskus meinaan lurauttaa puurooni vahingossa liikaa öljyä tai näpräilen iltapäivän "nälkätuskissani" (jotka ovat silkkaa päänsisäistä kuvitelmaa) jo protskupatukan reunoja auki, kuulen oitis päätään pudistelevan Jerryn tiukan äänen joka huomauttaa minulle ettei "aijaijai nyt Erika pidä ratketa. Ei tule hyvää lopputulosta tuolla tavalla sitten millään!" :-D

Ja sitten onkin yllättäen helpompaa laittaa se protskupatukka takaisin kaappiin.

Kuvista näkee, että kehitystä on kuitenkin tapahtunut viimeisten vuosien aikana. Tästäkin huolimatta, että olen vuodesta 2006 kilpaillut 2-3 kilpailua vuodessa, vuotta 2009 lukuunottamatta. Tänä vuonna kilpailuja tullee 5. Varsinkin olkapäiden kehitykseen olen tyytyväinen, mutta aina on tilaa kasvaa:-). Ja kaikki minut livenä nähneet tietävät kuinka pieni (eli normaalikokoinen) tavis olen oikeasti. En erotu katukuvasta minään Muscleheadina :-). Tai Musclebarbina.. Kuvilla on helppo huijata. Mutta väittäisin juuri kisaamisen itseasiassa vaikuttaneen eniten kehitykseeni- silloin on päämäärää asetettu, syömiset tarkkaan laadittu, treenit vapaa-ajalla aina etusijalla, tähtäin korkealla ja nimenomaan se halu parantaa omaa fysiikkaa ja kilpailusuoritusta aina kovimpana mielessä. The Motivation.

Mutta en ole niin fitnestä-niin fitnestä 24/7. Olen kiinnostunut paljon muustakin elämässäni ja mielelläni puhun ystävieni kanssa myös muista asioista kuin kisauikkarien väreistä tai miten sen ja sen dieetti etenee tai kuka mitä häh sitä valmentaa ja onko se kunnossa. Jerryn sanoja lainatakseni; on hyvä, ettei kynttilää polta molemmista päistä, ja että vaikka kilpailuihin tähdätäänkin, hyvä että ajatuksiin mahtuu päivän aikana muutakin kuin fitness. Se on ihan tervettä elämää. Melkein taviksen elämää.

Kesä- ja duuniblues

2010-07-14T18:08:00.012+03:00

Salilla torstaina. Vuorossa oli selkä, takaolkapäät..

..ja vatsat. Muun muassa 3 minuuttia vartalonkiertoa näin torstai-illan kunniaksi.

Nuorempana (10-15 vuotta sitten) vietin aina joka ikisen aurinkoisen kesäpäivän Hietsun rannalla pelaten rantalentistä ja myöhemmin uimastadionilla eli rakkaalla Stadikalla. Minut löysi aina makaamasta ylätasanteelta, samasta paikasta, melko läheltä hyppytornia. Fitness-maailma on pieni- muistan Noora Yrjölän ja hänen kaveriporukkansa sieltä, he oleskelivat usein myös siellä katsomon yläpuolella :-). Tosin silloin Noora ei vielä harrastanut fitnestä vaan muistaakseni uimahyppyjä vai oliko se uintia? No, joka tapauksessa- päiväni kuluivat aina samalla rutiinilla: kotoani Merimiehenkadulta pyöräilin aamulla hyvissä ajoin ennen kahdeksaa Rautatientorin kulmalle Gold'sille treenaamaan tai tekemään aamuaerobisen, jonka jälkeen jatkoin matkaani Stadikalle. Siellä päivän Hesaria lukiessani söin aina aamiaiseksi kahvilan herkun, riisipuuron kanelilla ja join tuplakahvin, joka kaadettiin punaiseen puolen litran kokismukiin. Loppuohjelma sisälsi sitten pelkkää auringonottoa ja puoli kolmen aikaan iltapäivällä suuntasin kotiin syömään ja lepäilemään. Illalla tarvittaessa uudestaan salille treenaamaan ja ehkäpä kavereita moikkaamaan johonkin kahvilaan. Ei ollut stressiä eikä työkiireitä, sillä pidin aina kahden kuukauden yhtäjaksoisen kesäloman baarityöstäni. Ei paha! Nyt on autot ja asunnot (hrmm, siis tuhottomasti lainaa), asiakkaat ja oma yritys, eikä paljon kestä persaus mitään kuukausien lööbailua ja lompsimista kuntosalin ja kahviloiden väliä. Ja silti jaksan itseasiassa vieläkin välillä kärsiä huonoa omaatuntoa (!) siitä, etten tällaisina helteisinä päivinä ole Stadikalla tai Hietsussa tai jossain imemässä itseeni kaikkia kesän aurinkoisia säteitä ja mukamas nauttimassa siitä oikeasta elämästä. Hehheh, nykypäivänä onkin tullut enemmän valistusta ja tiedostusta uv-säteilyn haitoista, enkä omaa samanlaista kuumuuskestävyyttäkään kuin joskus nuorempana, joten yritän kovasti totutella toisenlaiseen olemiseen. Mutta se on välillä yllättävän vaikeata :-).

Löysin Elovaaran Maijan vinkistä uuden loistavan protskun, laadukas ja erittäin hyvin imeytyvä Metapure Zero Carb. Valmistaja on QNT. Olen lisäksi lisännyt myös QNT:n rasvanpolttajat ja treeeniboosterit lisäravinnelistalleni sillä olen todennut ne todella toimiviksi.

Ennen dieetin alkua herkuttelin usein hedelmä-marjasmoothiella, johon laitoin maitoa ja vettä50-50, banaanin, pakastevadelmia ja -mustikoita sekä vaniljanmakuista Zero Carbia. Olisin niin voinut elää tuolla pirtelöllä.

Minut on otettu erittäin hyvin , avosylin, vastaan Wrangella ja jopa Canelostakin on tullut pieni maskotti siellä :-). Mukavat ihmiset ja ensiluokkaiset tuotteet, voiko parempaa ja kannustavampaa sponsoria urheilija toivoakaan?

Viime viikolla kuvasimme Wrangella treenivideota heidän nettisivuilleen. Se tulee löytymään täältä. Oli hauska tavata myös vanhoja tuttuja juurikin tasan tuon 10 vuoden takaiselta kesältä, sillä kuvaamassa oli Timo Kangasluoma (a.k.a Gladiaattoreiden "Haukka"), joka aikoinaan oli Galaxy-kisojen organisoinnissa mukana. Ja emme olleet kumpikaan, tietenkään muuttuneet yhtään kymmenessä vuodessa, korkeintaan ehkä vähäsen kaunistuttu ja komistuttu ;-).

Juuri lähdössä kotoa Wrangen kuvauksiin.

Hauskaa viikonloppua! Ja nauttikaa kesästä, kukin omalla tyylillänne!

-Erika

Mietintämyssy

2010-07-05T17:33:00.009+03:00

Toukokuun alussa 2010.

Minä, Heidi Sorsa ja Tiina Vaskelainen EM-kisoissa Serbiassa toukokuun lopulla 2010.

Valmentajan merkitys? Onko jokaisella menestyvällä kilpalijalla takanaan hyvä valmentaja vai voiko kuntoon tai jopa voittoon päästä ilman ulkopuolista apua?

Olen viime aikoina miettinyt paljon tulevia suunnitelmiani kilpailemisen suhteen, tekemisen mielekkyytä (onko tässä mitään järkeä? vieläkö olen nälkäinen?) ja valmennuksen merkitystä omassa kilpailuharrastuksessani, sen tuomaa painoarvoa , omaa suorittamistani ja kilpailuissa mahdollista menestymistä. Kuinka paljon valmennuksella on ollut merkitystä kilpailusaavutusten toteutumisissa? Paljonko valmennus on saattanut epäonnistuessaan tai olemattomuudellaan jopa pilata mahdollisuuksia? Koska urheilijan pitäisi alkaa kuuntelemaan omaa kehoaan jos luulee itse tietävänsä asiat paremmin? Mitä tehdä kun epäilyksen alku hiipii mieleen? Onko valmentaja aina oikeassa? Vai onko urheilija aina loppujen lopuksi oikeassa?

Paljon on kysymyksiä ja meillä jokaisella kilpailleella on omat vastauksemme ja mielipiteemme ja ennen kaikkea omat kokemuksemme asiaan. Jokaisella kun on kuitenkin oma tapansa toimia ja suunnitella kilpailuprojektinsa.

Minä suosin valmennusta- on se sitten oman puolison tuki ja tietämys, kullanarvoinen apu niinä hetkinä kun sitä eniten tarvitsee (henkistä tukea, suoria mielipiteitä jne) tai palkattu valmentaja, joka hoitaa puolestasi (liian) ajattelun ja laatii dieetin ja treeniohjelmat. Tämä tietenkin vaatii valmennettavalta täyttä luottamusta valmentajaansa ja valmentajalta ammattimaisuutta sekä rautaista asiantuntemusta. Jos kilpailija antaa itsestään 100 %, eikö valmentajankin panos tulisi vastata tuota sataa prosenttia? Minun mielestäni tottakai! Harvoin tulee hyvää lopputulosta, jos valmennettaville jakaa kopionivaskasta kaikille samat dieetti- ja viimeistelyohjeet ja hokee vain että "Hyvältä näyttää!". Ajatusten täytyy kulkea valmentajan ja kilpailijan välillä- miltä tuntuu, mikä toimii, mitä muutoksia täytyy tehdä jne.

Dieetistä on turha tehdä monimutkaista asiaa- yksinkertaisesti syö vähemmän mitä kulutat, ajoita ruokailut oikein ja hiilarit sinne missä niitä oikeasti tarvitset.

Treenipuolella kehitettävää mielestäni olisi monesti enemmänkin. Lajinomaista treeniä saisi suunnitella rohkeammin, mielestäni bodyfitnekseen ammennetaan liikaa kehonrakennusmaista ajattelutapaa ja treeniohjelmat saattavat olla kuin suoraan 90-luvun puntinkolistelijoiden salihousu-ohjelmista, eli vanhanaikaisia. Hapenottokykyä ja jalkaosastoa voisi maastavetojen ja kuntopyöräruljanssien sijaan hakea yleisurheilijoiden lajitreeneistä- esimerkiksi vetoja, loikkia, hyppyjä, askelkyykkyä ja kovia kyykkyjä. Sykettä ylös, kestävyyttä ja vahvoja toimivia lihaksia! Eikä mitään nihkeätä kahvakuulan pyörittelyä jossain jumppasalin nurkassa.

Tai miksi runtata jotain epäolennaista painonnostajan harjoitteluohjelmaa (sisältäen kymmeniä erilaisia erikoisliikeitä epäkkäille ja forkuille), jos bf-lavalla sinulla on oltava hyvä olkapäälinja, tiukka keskivartalo ja sopusuhtaiset jalat, eikä kukaan kysy kilpailuissa yhteistulostasi?

Islannissa huhtikuussa 2010.

Muutoksia oli luvassa kesäkuussa.

Kesäkuun alussa päätimme valmennussuhteen Lahtisen Harrin kanssa. Niin mielellään kuin olisinkin hänen kanssaan tuleviin koitoksiin yhdessä jatkanut, tulevat muut työt ja alkavat suuret projektit pitämään miehen kiireisenä ja viemään paljon hänen aikansa lähitulevaisuudessa. Hyvä viimeistely MM-kisoihin ja sen tuoma nappi 8.sijan suoritus ja kunto siellä, sekä kevään kolme 2. sijaa olivat pitkälti hänen ansiotaan. Opin paljon myös itsekin näiden kahden vuoden aikana jolloin Harri minua tuki ja tsemppasi, joten kiitos kaikesta Harri, vielä kerran:-)!

Omaan tekemiseeni tämä ei ole tuonut mitään erilaista- treenaan ja syön kurinalaisesti niinkuin ennenkin, tähtäimenä syksyn SM-kilpailut ja PM-kilpailut Helsingissä. Tähtäimen asettaminen ei ollut loppujen lopuksi aivan itsestäänselvyys, sen verran painoi kenkä talven ja kevään jäljiltä. Mieleni kyllä halusi, mutta kuinka usein se toitottaakin omaa ideaansa ristiriidassa kropan kanssa. Piti siis hetki odottaa ja antaa kierrosten laskea, ja sitten tunnustellen kysäistä itseltään, että onko minusta syksylle? Onko mieli mukana? Loppuun asti? Kyllä!

Ja tässä astuu taas valmennuksen rooli esiin, eli on myöskin se selkeä suunnitelma- mitä pitää parantaa (ja mitä siis vielä ehtii parantaa), suunnitelma kasaan ja projekti käyntiin. Kunto on hyvä, uusi valmentajani erinomainen ja loput on vain minusta itsestäni kiinni. Eli olen valmis tekemään sen kovan työn, vedän tinkimättömällä asenteella sekä haluan ja aion olla paras!

Kiva kun tulitte läskit

2010-06-18T21:08:00.005+03:00

..mutta käymässä olette vain! Tätä lausetta laulan itselleni aamun lenkeillä :-). Ja olkoonkin sitten osa nestettä jota kehossani kannan, niin kuitenkin- runsaat 6-7 kiloa on tullut kokoa ja painoa lisää. Siihen on keho tasapainoittunut, kunto siistiytynyt ja tunnen olevani kaikenpuolin toimiva paketti taas. Treenit ovat maistuneet ja erehdyin jopa ryhmäliikuntatunnille- tätä tapahtuu siis noin kerran kahdessa vuodessa (tietenkin vetäjä minut nähdessään huudahti "Mitä SÄ täällä teet??"). Oli aika ass-kicking-tunti, enpä ole tainnut aikoihin hikoillut ja puuskuttanut niin paljon, niin kauan. Aionkin yllättää tuon timakan ohjaajan ja ilmestyä huomenna taas hänen eteensä suorittamaan askelsarjoja, hieman kömpelösti mutta tiukka treeni-ilme kasvoillani, ja vetäen tietenkin koko tunnin epätahtiin musiikin kanssa.

Lyhyestä virsi kaunis- kuvia viikon varrelta, joka ei ole sisältänyt arkista aherrusta ihmeellisempää tällä kertaa.

Huomenna sitten ihmettelemään Mr. ja Ms. Bodyja Riihimäelle.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Tästä on glamour kaukana. Takana aamuinen 30 minuutin läski-intervalli maanantaisessa kaatosateessa.

Ihania uusia treenivaatteita Wrangelta: Annilucen mukava ja treeneissä toimiva toppi ja Better Bodiesin camo-shortsit. Uudet lemppari-asusteeni :).

Koiran kanssa iltakävelyllä.

Esimakua tulevasta

2010-06-07T21:24:00.007+03:00

Ihana yllätys odotti minua postilaatikossa tänään- tuo ihanainen Tiina Vaskelainen oli lähettänyt minulle EM-reissun kuvia CD:llä ja askarrellut hienon kortin joka oli omistettu " ihan Parhaalle huonekaverille!". Hih, ihana muisto kilpailumatkasta :-)! Tässä pari näytettä Tiinan ottamista kuvista.

Sunnuntaina kävimme Kimmon kanssa taas Lahdessa treenaamassa Jerryn Ossin kanssa, tällä kertaa oli jalkatreenit. Tarkkaa syynäystä tekniikan suhteen ja kohdistus minulle "heikompiin" lihasryhmiin, eli pakaroihin ja takareisiin. Hieman otimme iisimmin painojen ja harjoitteiden rankkuuden suhteen, vaikka kyllä supersarjan lopussa, etenkin viimeisen kyykkyliikkeen lopussa meinasi happi loppua ja tuli melkoisen huono olo (Mahtavaa!). Kolmeen- neljään viikkoon en juuri ole jalkoja kovaa treenannutkaan niiden alituisen tukkoisuuden takia, joten tämä treeni osui ja upposi. Lihaskipu alkoi jo sunnuntaina illalla. Kaksi päivää kävelin ihan oikeasti suorin jaloin.

Jerry tulee nyt auttamaan minua kehittämään ja koventamaan fysiikkaani ja tulenkin tekemään kaikkeni, että olen iskussa SM-lavalla. Jerry tulee laatimaan minulle treeniohjelman ja jatkossa seuraamaan treenejäni ja kehitystäni tasaisin väliajoin. Tämä yhteistyö on minulle suuri motivaation tuoja ja tarvitsemani tsemppi, mahdollisuus joka ei totisesti voisi parempaan saumaan tulla!

Aloitin juuri yhteistyön myös toisenkin tahon kanssa, minulla on nimittäin nyt suuri ilo ja kunnia edustaa Wrangea. Nyt tuntuukin siltä, etteivät asiat voisi juuri paremmin olla :-).

Tämän viikon vielä otan treenien suhteen kevyemmin, aikaisintaan loppuviikosta käyn hieman herättelemässä uinuvia/toipuvia lihaksiani ennenkuin ryhdyn taas tositoimiin. Keho ja pää on saanut ansaitsemansa ja ennenkaikkea tarvitsemansa loman ja levon dieetistä ja treeneistä, jotta jaksaisin painaa myös syksyyn. Päätin siis suunnata suoraan SM-kisoihin, tavoitteenna se puuttuva kulta, sekä PM-kilpailu, joka sekin järjestetään lokakuussa Helsingissä. Siinä on minulle tavoitetta kerrakseen, ja ihan kaikkien mahdollisuuksien rajoissa kuitenkin.

Kaikki on mahdollista, sinun täytyy vain uskoa ja luottaa itseesi! Jos jotain olen oppinut EM-reissusta, niin tuon ainakin ;-).

Mahtava reissu, mutta tulipa tehtyä!

2010-06-03T21:24:00.014+03:00

Matkalaukut on purettu ja viikko on vierähtänyt tiiviisti töissä. Valtavan suuri pettymys on jo ehtinyt kutistua pienen pieneksi palloksi, muistoksi joka koostuu Serbian-reissussa koetuista kommelluksista, highlighteista(jos niitä nyt oli) ja uusista ystävyyksistä. Nyt onneksi jo naurattaa nuo pienet vastoinkäymiset, ikävät ihmiset ja onneton olo, en onneksi jaksa kovinkaan kauan surra jotain epäonnistumista. Joskus sitä saattaa tuloslistoissa notkahtaa, eikä elämässä urheilukaan suinkaan ole aina yhtä menestymistä. Joten so what, katse tulevaan ja mieli valoisaksi- kaikesta tästä on opittu jotain :-).

Kovin kuntoni jäi harmittavasti kahden viikon taakse, enkä onnistunut kaivamaan sitä esiin enään EM-kisoihin. On erittäin haastavaa ylläpitää kovaa kuntoa toista kuukautta ja tuntuukin siltä että kehoni vain yksinkertaisesti väsyi. Saattaa olla että perjantaina tehty 20-tuntinen matka kotoa Novi Sadiin kuumassa ja hiostavassa kelissä, ilman ilmastoinnin tuomaa helpotusta oli liian suuri rasite keholle, ja se saattoi näkyä vielä lauantaina. Ainakin jalkojani särki takareisien alueelta nesteisyyden takia. Lauantaina alkukilpailuissa näytin lähinnä Tyyris Tylleröltä, ja sehän ei ole ehkä ihan toivotuin kondis tässä lajissa. Sunnuntaina aamulla peilistä katsoi taas aivan toisenlainen Erika, reisilihakset erottuivat mukavasti ja suonet kulkivat nivusista kylkeä pitkin kainaloon.. Näin se heitti, laidasta laitaan.

Perjantaina oli pieni hetki relata, ei muuta kuin jalat ylös.

Jari keskittyy työhönsä- tyttöjen stailaukseen. Kimmo ikuistaa näkymää Body-lehden nettisivulle.

Lauantaina ennen alkukilpailuja.

Norjan Nina Furusethin, eli voittajan vierellä on helppo hymyillä.

Jari ja Heidi Sorsa Suomen joukkuen omassa pöydässä.

Kimmon ja Tiinan (kameran takana) kanssa Novi Sadin keskustassa pyörimässä. Jäätelöä ja pizzaa suonissa :-).

Matkan pelasti kuitenkin huippu joukkuehenki, jonka takasivat ihana body-pariskunta Sorsat, huonekaverini, maailman herttaisin Tiina Vaskelainen ja loistava joukkueen johtaja Kimmo Rautio. Vatsalihakseni ovat vieläkin kipeät kaikesta nauramisesta.

Kiitos vielä kaverit- oli hienoa saada tutustua teihin!

Practising makes perfect

2010-05-25T08:12:00.005+03:00

..At least I hope so :D!

Figuring out Figure

2010-05-22T14:22:00.005+03:00

Valitsin sitten aikoinani kilpailulajikseni body fitneksen. Siinä pärjätäkseen on ymmärtääkseni hyvä täyttää lajin asettamat kriteerit; sopivasti lihasta, hyvä rakenne, sopiva kireys jonka olisi tarkoitus luoda kokonaisuudesta eli kilpailijan fysiikasta urheilullinen mutta samalla naisellinen sekä kaunis sekä tietenkin piste i:n päällä -siisti stailaus ja viimeistely. Tai niinhän sitä luulis.

On mielestäni melko erikoista, että amatöörikilpailuissa haluttu linjaus eroaa niin totaalisesti pro-kilpailujen kärkikilpailijoiden fysiikoista. Ja nimenomaan luulisi asian olevan toisinpäin- amatöörit olisivat pienilihaisempia ja löysempiä ja ammattilaskortin haltijat kireitä ja lihaksikkaita. Mutta näinhän ei siis olekaan. Olen miettinyt miksi tuomarit haluavat samassa lajissa (vaikka eri "leireissä") kahta niin erilaista lopputulosta? Mitkä olivatkaan siis nuo kriteerit? Mihin minun tulisi panostaa, mitä harjoitella enemmän, miten tuoda lavalla itseni esille, jotta menestyisin kilpailuissa? Olen välillä hieman ymmälläni ;-).

Body fitness (Figure) on ollut olemassa kohta kymmenen vuotta ja vieläkin se hakee itseään. Kilpailijan tai lajia seuraavan on välillä vaikea pysyä mutkissa mukana. Classic bodybuildingin tullessa mukaan IFBB:n kilpailulajeihin alkoi luokkajako olla mielestäni jo melko selvä: classicissa kehonrakennuskireät naturaalibodarit esittävät vapaaohjelman ja pullistelevat lihaksiaan vertailuissa, fitneksen fysiikkavertailuissa käännytään korkokengissä neljäsosakäännöksiä oikealle.

Muistan joskus erään valmentajan sanoneen, ettei hauiksia tarvitse niin kovasti treenata body fitnekseen. "Siellä vertaillaan kokonaisuutta ja erottuakseen lineupista on leveä hartialinja yksi tärkeimmistä elementeistä". No, minä en kyllä lakannut treenaamasta käsiä, vaan jatkoin niin kuin ennenkin, mutta yrittäen kovasti painottaa tietenkin myös olkapäiden koon kasvattamista :-)..

Onneksi niin, sillä tällä viikolla saimme (EM-joukkue) tietää uusista asennoista, joita kokeiltaisiin ensimmäistä kertaa nyt EM-kisoissa. Uudistamishaluiset ovat ehdottaneet muutoksia, jotka muuttavat oikeastaan koko vertailun hyvin toisenlaiseksi kilpailuksi kuin mihin olemme tottuneet. Eittämättä neljäsosakäännöksiä on tylsää seurata katsomosta (whaat?!:D), ja ehkäpä siksi on päätetty kokeilla nyt uutta lääkettä. Aluksi luulin ilmoitusta aprillipilaksi, mutta totta se oli! Parin päivän mielessä kypsyttelyn jälkeen aloin jo hyväksyä ajatuksen ja miettimään kilpailutilannetta ja harjoittelemaan asentoja. Tuntui hassulta nyt jännitellä (pikkuruisia) tupla-hauiksia edestä ja takaa, kun koko kevään olen yrittänyt hioa quarterturnsejä, ja ihan turhaan :-). Ihan hauskaa siitä varmasti kuitenkin tulee, toivottavasti kilpailijat muistavat kaikki muutokset kilpailujännityksen keskellä, etteivät huitele sivuposen ja tuplahauisten sekamelskassa lavalla.

Ja niin kauan kun ei tarvitse alkaa laulaa niin kaikki on hyvin!

Täytyy takoa, kun rauta on kuumaa

2010-05-20T07:35:00.012+03:00

Upea kevät ja lämpimät päivät ovat jalkauttaneet minut ulos luontoon juoksemaan ja hikoilemaan. Kaikki aerobiset olen tehnyt lenkkipoluilla, vaihdellen 20 minuutin mäkijuoksujen ja miltei tunnin pituisten kävelypainotteisten lenkkien välillä. Lämmin sää on tosin tuntunut kalvokireytenä pohkeissa ja reiden sivussa. Lihasten turpoaminen ja nesteisyyden lisääntyminen aiheuttaa pientä ahtauden tuntua kalvojen sisällä.

Keho ei ole kone, eikä se enään pärjää tankkauspäivien välissä kokonaista viikkoa tai kahta alhaisilla kaloreilla. Korvat höröllä yritän kuunnella kehoani ja seurata jaksamistasoani. Viime viikolla minua vaivasi raskas puristuksen tunne rinnassa, utuisuus päässä ja aevan mieletön väsymys. Olisin voinut nukkua 48 tuntia putkeen ja pieninkin voiman ponnistus aiheutti verensokerin syöksylaskun tunteen. Ei tarvinnut kuin hieman selata sivuja taaksepäin ja katsoa mitä olen viisaana joskus kirjoittanut.. Vapaasti itseäni lainaten:"Jos et jaksa treenata kunnolla, tai edes liikkua, syöt luultavasti liian vähän." Hyvä minä! Kolme- neljä päivää konttailin koomassa, kunnes tajusin hieman lisätä hiilareita. Seuraavana päivänä olo olikin taas aivan loistava. Onneksi- treenit Jerry Ossin kanssa Lahdessa odottivat. Olin varmaan niin latautunut, muutenkin kuin hiilareista, että fiilis Jerryn ohjaamassa treenissä oli erittäin energinen ja mieli treenien jälkeen taas motivoitunut. Sain kyllä sellaisen motivaatiopotkun persauksilleni, että suunnistin illalla vielä uudestaan salille pumppailemaan jalkoja :-). Tästä ehdottomasti jatkuu yhteiset treenimme!

Foreverillä pari viikkoa sitten.

Ensi viikolla koittaa lähtö Serbiaan- pitäkää peukkuja että tuhkapilvi ei taas sössi matkasuunnitelmia. Jos lopputulos tyydyttää minua (toisinsanoen en totaalisesti häpäise itseäni, Suomen joukkuetta, ystäviäni ja perhettäni) ja kropassa riittää vielä paukkuja (ja lihaksia;-)), jatkan ehdottomasti vielä mastersien EM-kisoihin. Ne ovat kuitenkin vain kahden viikon päässä Novi Sadin kisoista. No, enempää en niitä vatvo, mennään nyt päivä kerrallaan, keskitytään tulevaan viikkoon ja katsotaan sitten ;-).

26.viikko toi ahaa-elämyksen

2010-05-09T18:39:00.011+03:00

Kuva alkuviikolta.

Eilen salilla hieman lämmittelynä kroppaa läpi, eli lihaksille kevyttä

pumppia ja sitten venyttelyä.

Oman rajallisuutensa toteaminen itselleen on ollut hyvin vapauttava ajatuksen muutos. Ja samalla sillä on niin energisoiva ja positiivinen vaikutus kaikkeen mitä olen tekemässä! En tarkoita sillä sitä, että olisin lopettanut dieetin kesken tai höllentänyt treeniä, vaan tiedostanut oman jaksamiseni paremmin (en siis olekaan yli-ihminen), alkanut kuunnella itseäni enemmän sekä sen tuloksena alkanut nauttimaan kaikesta tästä rääkistä. Olen mikä olen, enkä keneksikään toiseksi muutu :-). Mutta aina voin kehittyä, ja sen teenkin!!

Viikon treenit olivat intervallipainotteisia, mäkivetoja ja valmentajanikin suosimia "läski-intervalleja", eli juoksua niin kauan kuin jaksaa, kävelyä kunnes hengitys palautuu ja taas juoksua jne. Salitreenejä oli vain kolme kovaa, mutta tuntui riittävän. Jalkoja en treenaa enään kovaa, mutta venyttelyä ja hierontaa niille on tarjottu sitten senkin edestä.

Iloista alkavaa viikkoa kaikille!

Kun mikään ei riitä

2010-05-06T10:07:00.005+03:00

Bonsuna.comista löytyy lisää kivoja kuvia kisoista.

Viime viikolla, mikäli olisin jotenkin jaksanut raahautua koneeni ääreen ja kirjoittaa viikon fiiliksistä, otsikkona olisi varsin hyvin voinut olla "Kroppa tukossa ja pää lukossa". Sen verran osuva ilmaus, sillä en muista, koska viimeksi olisin ollut niin totaalisessa kokovartalo-tukkeessa.

Kultsan kisojen jälkeen vedetty kahden viikon kova salitreenijakso osui ja upposi lihaksiini jättäen palautumiselle melko pienet mahdollisuudet. Päässäni soi vain sama laulu: pakko kiristyä, pakko kehittyä , pakko parantaa, pakko pakko pakko. No stressihän se siinä, mikäs muukaan. Kilpaurheilijan elämää parhaimmillaan :-). Tiedän toisaalta ettei mitään ole todella pakko tehdä tai suorittaa, turhaa piiskata itseään liikaa ja stressata, tämähän on vain urheilua ja amatööritasolla mennään. Mutta samalla kilpailija sisälläni pistää puskemaan lisää, jaksamaan lisää ja luovuttaa en koskaan aio! Nämä kaksi ajatusmaailmaa vuorottelevat pääni sisällä, päivästä riippuen.

BF on lajina kehittynyt paljon viimeisten viiden vuoden aikana. Joka vuosi tulee joku kilpailija, joka asettaa muille kilpailijoille uuden tason jota tavoittaa. Kilpailijan täytyy olla vuosi vuodelta (sopivasti) lihaksikkaampi ja entistä kireämpi. Kehitys kehittyy :-) (puhumattakaan siitä että asut ovat muuttuneet entistä ammattimaisemmiksi ja stailauskin parantunut). Samalla lajista tulee rankempi ja vaativampi, kuin ennen. En väitä, etteivätkö alkuvuosien kilpailijat olisi treenanneet ja dieetanneet yhtä lailla tähtiä ja nälkää nähden kuin tämän päivän kilpailija, fysiikalta vaaditaan nyt vain enemmän. Naisena tiedän, ettei se lihasmassa todellakaan tule helposti. Ja se kireys- saavutanko koskaan sellaista kireyttä mikä hiljentäisi vaativammankin arvostelijan? En tiedä, mutta sen eteen on vain tehtävä töitä. Lahjattoman on siis parasta vain treenata :-).

Peilikuvasta en kotioloissa saa selvää (se kuuluisa sokeus), mutta treeneissä huomaan kehityksen menneen jokseenkin oikeaan suuntaan- käsivarret ja jalat näyttävät isommilta ja kireämmiltä kuin pari viikkoa sitten. Nyt on aika jättää jalat taas vähemmälle kidutukselle salilla, jotta palautuisivat viimeisten viikkojen aerobisten harjoitteiden rasituksista ja kuivuisivat hyvin EM-lavalle. Lisää puhtia viimeisille viikoille tuo odotettu treenisessio Jerry Ossin opastuksessa. Rutkasti inspiraatiota ja motivaatiota siis luvassa Kimmolle ja minulle :-).

Jatketaan töitä

2010-04-25T20:03:00.010+03:00

Lauantaina Mayorsilla.

Jarmo, Vilma, Kimmo ja minä.

Niinhän siinä perjantaina sitten kävi, että vaikka kuinka optimistisen toiveikkaasti olimme lähteneet lentokentälle, suuntanamme Saksa ja FIBO, emme saaneet paikkoja peruuntuneen lentomme korvaavalle iltakoneelle. Ei auttanut vaikka olin pukenut jalkoihini lentosukat ja pakannut viikonlopun eväät matkaa varten. Emme mahtuneet koneeseen, joten pettyneinä mutustimme Vilman kanssa eväitämme terminaalissa, minä riisuin tukisukkani ja sitten ajoimme takaisin kotiin.

Treenattu on sitten senkin edestä. Olen jatkanut nyt samaa tahtia kuin ennen kisojakin, eli kaksi harjoitusta päivässä- lihastreeni ja aerobinen tai kaksi aerobista päivässä. Lauantaina kävimme porukalla Ruoholahden Active kuntoklubilla a.k.a. Mayorsilla treenaamassa. Loistava paikka ja muinaiselta Gold'silta tutut laitteet takasivat loistavan, miltei kaksituntisen jumpan.

Mennyt viikko on ollut monellakin tapaa mielen ja kehon "tasausviikko". Lauantaina käynnistyi taas Ertsan (kisa)kone (eli mieli ja keho mukana treeneissä ja fokus tiukasti tulevassa) ja nyt pusketaan taas sata lasissa kohti toukokuun loppua ja siellä minua odottavaa EM-kisaa.

Bensaa suonissa

2010-04-23T09:28:00.004+03:00

Tiistaina

Mikä on parasta kisojen jälkeen? No kunnon raskaat treenit tietenkin! Voi sitä iloa kun pääsee kiduttamaan jalkojaan prässilaitteeseen. Ja turvottamaan olkapäänsä polttavilla vipunostosarjoilla. Energiaa on riittänyt muutenkin mukavasti koko alkuviikon, kiitos huolellisen tankkauspäivän harjoittamisen sunnuntaina. Nesteisyys on vähentynyt viikon mittaan ja nyt olo on jo lähes normaali.

Tänään olemme pakkailleet taas laukkuja ja tutkailleet lentoyhtiöiden sivuja yrittäen saada selvyyttä sekavuuteen ja lentomme aikatauluun. Illalla pitäisi lähteä lentomme Dusseldorfiin, mutta saas nähdä..

Saamme varmaan jännittää viime hetkeen asti, päästäänkö FIBOon vai ei. Pitäkää peukkuja!

I'm sooo happy!

2010-04-20T09:09:00.011+03:00

Valmentajani Harrin kanssa kisan jälkeen.

Sunnuntaipäivä alkoi täydellisellä aamiaisella Ekbergin kahvilassa. Sinne meidät oli kutsunut Jarmo (loistava idea Jamppa!!) kera kauniin Vilmansa. Jarmolle iso kiitos akupunktiohoidoista (neulakruunu päässä valmistauduin kisoihin) ja lihashuollosta. Minun täydellisistä Muscle-Barbie hiuksista vastasi tietenkin Koivumaan Vilma.

Canelon kanssa sunnuntaina nauttimassa vapaapäivästä (dieetistä).

Kahdesta täpärästi tasapistein hävitystä kullasta huolimatta Kultsan kisat olivat minulle nappisuoritus. Olen erittäin tyytyväinen viime viikonloppuiseen sijoitukseeni ja vielä onnellisempi lunastettuani paikan Suomen EM-joukkueeseen!

Kilpailut jännittivät minua etukäteen todella paljon. Takaraivossa kummitteli kolmen vuoden takainen täydellinen floppi Kulttuuritalolla (olin 6. ja tipuin finaalista) ja pelkäsin, että sama toistuisi taas. Tiesin etukäteen Jutan ja Hilkan olevan hyviä kilpailijoita ja varmasti kovassa kunnossa, muista mahdollisista yllättäjistä puhumattakaan. Hieman lisää paineita minulle aiheutti vielä ennakkosuosikin leima, jota ilman olisin kyllä mielelläni ollut ;-). Päätin kuitenkin ennen kilpailuja, että lakkaan murehtimasta mennyttä ja pelkäämästä tulevaa. Siirtäisin pelon pois mielestäni ja uskaltaisin olla vahva ja tekisin lavalla vain parhaani. Ja minä onnistuin itseni psyykkaamisella! Lavalla nautin esiintymisestä ja minulla oli mitä parhain fiilis.

Olin saanut kuntoani kiristettyä alas kilon viikon aikana, vaa'an näyttäessä lauantaiaamuna 59,8 kilon lukemaa. Jess! Alin lukema kymmeneen vuoteen, silti lihasmassaa varmasti enemmän kuin tuolloin ;-). Varmuuden vuoksi, jotten vain olisi jäänyt lavalle liian suureen ja pehmeään kuntoon, vedin viikon todella alhaisilla hiilareilla aina lauantaille asti. Kisapäivänäkin tankkasin todella maltilla, kevyesti riisikakuilla, Nutellalla ja parilla banaanilla. Ennen lavalle menoa hieman tuhdimpaa hiilaripommia, siinä kaikki. Lihakseni olivat pienet, mutta kunto kuitenkin kuivempi.

Nyt on noin 6 viikkoa aikaa kiristellä vielä pari kiloa pois, jotta EM:issä seison lavalla vieläkin kuivempana ja tiivistettynä versiona. Pieniä muutoksia tulee varmasti lavaolemukseeni- hiukset ylös, jotta leveä hartialinjani tulee paremmin esiin, eikä katoa vaaleiden hiuksien varjoon, sekä etuposen harjoittelua ja viilausta, jotta vatsalihakseni eivät katoaisi rintakehän ylijännittämisen johdosta. Loput onkin sitten pelkkää dieettiä ja kovaa treeniä :-).

Viimeinen voitelu

2010-04-15T18:08:00.014+03:00

Tänään minua odotti turvepölyisten tallien ja talvikarvoistaan luopuvien hevosten sijasta rentouttava ja hoitava energiahoito Hyvinvointikeskus Ecocaressa. Kiitos! Tämän olen tosissaankin rankan (työ & keto-) viikon jälkeen ansainnutkin. Kosmetologini Annen käydessä aromaterapiaa ja vyöhyketerapiaa soveltaen koko kroppani läpi varpaista päänahkaan, kuulin kuinka vetelin välillä pieniä sieviä kuorsauskorahteluja :-). En voi kuin lämpimästi suositella- tuloksena totaalinen rentoutuminen!

Tänään on vielä vuorossa saunassa meditointia kera naistenlehtien ja sitten alkaa taas tuo viime aikoina tutuksi tullut Protanin levittely. Huominen täytyy vielä jaksaa suurimmaksi osaksi valkuaisen voimalla (huokaus), sitten lauantaina, riippuen kunnostani, tankkaan hieman.

Ja koska kuvia tuli- kiitos Lauran, napsittua viime viikonlopun kisa-matkalta enemmänkin, niin laitanpa niitä vielä esille.

Intensiivistä pumppailua bäkkärillä. Huomatkaa Jarin hienot pörrösukat :-).

..Ja katsomossa surevat omaiset. Ei vaan 2/3 osaa Suomen kannustusjoukkueesta. Meikäläisiä oli katsomossa vähän, mutta voin kertoa että ääntä kyllä riitti!

Kullanarvoinen kokemus

2010-04-13T07:48:00.013+03:00

Aivan mahtava reissu takana! Kaikki sujui suuremmitta kommelluksitta, huolto pelasi- kiitos Lauran, joka taipui moneksi (mm. valokuvaaja-reportteri, kampaaja, pikajuoksija, tarinan kertoja,irtoripsien liimaaja ja tarvittaessa takahuoneen täti topakka) ja lopputulos oli minua vähintäänkin tyydyttävä. Harmillisesti kuntoni sileni huomattavasti vain noin tuntia ennen kisan alkua kun nesteisyys pasahti ihon ja lihasten väliin. Siinä vaiheessa ei ole mitään poppakonsteja tehtävissä, ei muuta kuin lavalle vaan :)! Mielestäni sarjani voittaja oli- vaikka olisinkin itse ollut kireämmässä sheipissä- kuitenkin selvä voittaja, mallinsa ja hyvien asentojen ja esiintymisen takia.

Hotellimme salilla jumppaamassa perjantaina.

Islanilaiset ovat fitness-hullua kansaa. Kilpailupaikan katsomo oli täynnä yleisöä ja kauppojen maitohyllyt täynnä prodejuomia.

Upeat kanssakilpailijani. Voittaja oikealla.

Kilpailut olivat erittäin hyvin organisoidut, paikalla olleet ihmiset ja kilpailijat todella ystävällisiä, hymyileviä ja auttavaisia. Vertailut vedettiin kyllä melkoista haipakkaa läpi, asennoissa seisoimme keskimäärin kolme sekuntia ja vertailuja tehtiin vain kaksi, joten kiirettä piti. Olin ollut kilpailuhetkellä niin ylilatautunut, että vasta myöhään illalla hotellille palattuani aloin prosessoimaan kisan kulkua pienessä mielessäni. Piti oikein tsekata kamerasta että minkälaisissa asennoissa siellä tulikin seistyä kun se hetki kilpailuissa elettiin nanosekunnissa :-). Ja voin vain todeta, että hyvää harjoittelua Kultsaakin ajatellen, kaikin puolin, oli tämä hauska reissu Islantiin.

Kilpailupäivä koittaa

2010-04-10T11:16:00.002+03:00

Kiitokset kaikille tsemppi-viesteistä, ne lämmittävät mieltäni joten iso kiitos teille kaikille!

Harmittavasti se pieni mutta oleellinen usb-piuha unohtui lähtötohinoissa kirjoituspöydälleni kotiin, joten kuvia saatte odottaa maanantaille. Onneksi kylläkin kaikki muut kilpailuun liittyvät tavarat ovat mukana, joten siltä osin kaikki on paremmin kuin hyvin.

Eilen oli kilpailijakokous ja punnitukset. Suomen pojat, eli Lasse Pajunoja ja Jari Stingl näyttivät kunnoiltaan tosi hyviltä. Kilpailijoita oli järjestäjän mukaan valitettavasti tippunut viikon aikana kymmenkunta pois, ylensyönnin takia kuulemma ;-) (Islannin mestaruudet ratkaistiin viime viikonloppuna, ja osalle on jäänyt tankkausvaihe päälle). Harmittavaa sinänsä, mutta sarjassani on onneksi kuitenkin kuuden kilpailijan lineuppi, joten kyllähän siitä ihan oikea kilpailu tulee. Hieman alkaa jo mukavasti jännittää, joten latautuminen h-hetkeen on alkanut.

Tuntemuksia vatsan pohjalla

2010-04-01T18:26:00.002+03:00

Aamu alkoi perin ankeasti. Heräsin pahaan oloon, joka velloi vatsassani ja kurkussa. Klo 4.40 oli pakko nousta sängystä ylös. Alakerrassa mietin, mitä pitäisi tehdä- onko nyt nälkä vai ylirasitustila (juu, kauhea rasituskohtaus hyvin nukutun yön jälkeen, blondi:-)) vaiko noro-viirus-paholainen? Mikään ei pysynyt sisälläni, juodut vedetkin jojosivat takaisin ulos. Hytisten ja palellen vällyjen alla makasin sitten sohvalla ja katselin elokuvia aamun sarastukseen.

Päivä on mennyt enimmäkseen lepäillessä ja kun kerrankin on ollut aikaa, olen vähän fiksaillut ja triksaillut kisa-asujani. Yksi hyvä asia, mikä kannattaa huomioida kisa-asuja esimerkiksi Jenkeistä ostettaessa on asujen takaosan peittävyys. Meillä on IFBB:ssä tiukat säännöt mm. takaosan peittävyydessä ja puolikas kankkunenhan sinne piiloon täytyy saada tungettua. Moni jenkkisivustoilla myynnissä oleva uikkari on liian kittana sieltä, ja jos on yhtäläinen, kohtalainen ahteri kuin minulla, niin kangaskauppaanhan sitä saa juosta. Kahdet asut ovat vielä saapumatta ja sormet ristissä odotan, onnistuuko lähetyksen saapua ennen ensi viikon torstaita. Ihan hyvällä jännityksellä valmistaudun Islannin kilpailuihin, mutta tuntuu jotenkin epätodelliselta että olisin ylipäätään millekään lavalle kapuamassa.. Mitä? Nytkö jo? En ole valmis! Antakaa vielä pari kuukautta!

21. dieettiviikko käynnistetty

2010-03-29T08:27:00.005+03:00

Sunnuntaina iltapäivällä oli rintatreenit Foreverillä.

Hauskaa oli ja hyvä treeni, vaikka kuvassa hitusen vakavamielinen ilme :-).

Sunnuntaina aamulla .

Huomenta! Reipas aamulenkki metsässä koiran kanssa takana ja edessäni pöydällä aamiainen; ohrapuuroa ja sangen erikoisen makuinen tonnikalamunakas. Olen tainnut suihkia makeutuasaineet puurokattilan ohi, suoraan munakkaalle. Mmm.. Suolaista ja makeaa..

Perjantaina kävin Harrilla kahden viikon tauon jälkeen taas vaihteeksi puristeltavana (Ota hanurista kii ja näppäile mua! Tai ei nyt ihan) ja laadimme seuraavan viikon suunnitelman. Hiilihydraateista puolet pois, muuten treenit ja aerobiset jatkuvat kuten ennenkin. Treenejä tulee nyt päivälle kahdet: aamuaerobinen ulkona /kuntopiiri salilla. Alkuillasta viimeistään salille jossa lihaksille treeniä ja sen päälle kunnon sykkeellä aerobista noin 30min. Näillä mennään reissun alkuun asti, eli seuraavat puolitoista viikkoa. Paino oli viikonloppuna 62,2kg, 2 kiloa enemmän kuin MM-kilpailuissa. Kuntoni on nyt, voisin uskaltaa sanoa, paras mitä se on koskaan ollut. Silti tiedän kyllä että täydelliseen kuntooni on vielä matkaa, koskien etenkin rear end-osastoa. Tuomarit nimittäin viis veisaavat suonikkuudestasi jos ahterisi on leveämpi kuin hartialinja (näin kärjistettynä).

Parhaani teen ja kaikkeni annan :-).

Laput silmillä

2010-03-25T15:12:00.006+02:00

Kuinka olla asettamatta itselleen turhaan liikaa paineita ennen kilpailua? Stressi nimittäin vaikuttaa kaikkeen- kehon toimintaan, mielialaan (epävarmuus), (henkiseen) jaksamiseen ja sitä kautta lopputulokseen. Olisi tietenkin helpompaa tulla ns. puun takaa, mutta senhän teet vain kerran, kun debytoit ensimmäisissä kilpailuissasi.

1. Minä joudun sulkemaan kaikki ulkoiset "häiriötekijät" pois. Niin hauskaa kun on normisti ollut seurata muiden blogeja ja kuulumisia, jätän blogi- ja muun nettimaailman seuraamisen miltei kokonaan.

2. Mielikuvaharjoittelun rooli vain korostuu. Kuvittelen itseni lavalla, kauniina, kunnossa ja voittajana.

3. Treeneissä puristan kaikki irti ja hieman enemmänkin (adrenaliinia! Kunnon aggrea! :-)). Tässä vaiheessa jopa suosin treenikaveria, vaikka monesti muulloin treenaankin ihan mielelläni yksin.

4. Pyrin pitämään viimeisinä viikoina myös työpäiväni sopivan pituisina eli lyhyinä.

5. Keskitän ajatukseni kaikkeen positiiviseen- kuinka paljon olen saanut aikaiseksi kuntoni eteen, yritän nähdä hyviä muutoksia fysiikassani (kiinnittämättä huomiota aina vain epäkohtiin), miten paljon olenkaan odottanut lavalle astumista ja kilpailutilannetta jne.

Ja sitten vain olen :-).

Lämmön positiivisen vaikutuksen huomasin muuten heti palattuani Suomeen. Reidet pasahtivat tiistaina taas nesteisiksi ja rasituksen jälkeinen kalvokireys on tuntunut hyvinkin selkeänä. Kyllä se vain niin on, että lämpimässä ympäristössä lihaksen toiminta on optimaalista- verenkierto ja aineenvaihdunta toimii, lihaskireydet eivät vaivaa ja näistäkin syistä johtuen palautuminen on aivan eri luokkaa kuin kylmässä. Täytyy muuttaa viimeisiksi viikoiksi saunaan asumaan. Ja ultraäänilaitteella pyöritellä iltaisin nuo koivet kuntoon.

Egyptiin pitäisi lähteä oikein porukalla ja värkätä kunnon 2 viikon treenileiri fitness-typyille. Esimerkiksi Sharmin Domina Coral Bay on olosuhteiltaan aivan loistava; on maistuvat body-ruoat, hierojat rannalla ja allasalueilla, loistava kuntosali, poseerauspeilit (tämä on tärkeä elementti:-)), kilsakaupalla rantaa, porrastreeniä ja ennenkaikkea 30-35 asteen lämpimiä auringonpaisteisia päiviä altaan reunalla sen täydellisen rusketuksen saamiseksi. Valmentajan johdolla aamukuudelta ulos vesipullo kourassa vetelemään porrastreenejä ennen aamiaista, sitten viiden aikaan iltapäivällä, kuumuuden hieman hellitettyä salitreenit kera spinning-session. Takuuvarmaa kiristymistä tuloksena :-). Ja Kaisa voisi luennoida entzyymeistä ja paleo-dieeteistä, estrogeeneistä sun muista hormooneista ( höh- ei niistä) ja ruuansulatuksesta jne. Oisko vähän mageeta?! Bootcampin voisi tietysti järjestää lähempänä jossain Kuortaneellakin, mutta sehän ei olisi enään sama asia.

Ja nyt saunaan nukkumaan hetkeksi:-).

Ihanaa on olla lomalla..

2010-03-21T17:11:00.006+02:00

..mutta vielä mahtavampaa on tulla kotiin! Vedin syvän henkäyksen siistin kodin tuoksua (parketin, kankaiden, valon ja kodin hengen tuoksujen sekoitus) heti ovella. Ja arvaatteko mitä sitten teki mieli? Kyllä, keitin vaniljakahvista ihanat sumpit ja laitoin ohrapuuron porisemaan. Koirakin tuli hoidosta kotiin (Kiitos vielä Emma ja Birgit!) ja veteli omaa hepulirundia yläkerran huoneissa niin että matot lentelivät. Ja näin asettauduimme taas oman ihanan kotimme rauhaan.

Ja sitten minun täytyi alkaa purkaa hieman mieltäni painaneita asioita.

Välillä mietin mikä rooli tai motiivi joillakin lajin parissa pyörivillä henkilöillä oikeastaan on(riidankylväjiä?) tai mitä heidän päässään oikein liikkuu (oman egon pönkittäminen?). Tuntuu kuin tässä teenaajien ja aktiivihenkilöiden yhteisössä olisi omia leegioita, jotka joko pitävät sinusta tai sitten ei. Joko sinua arvostellaan avoimesti netissä, leimataan kateelliseksi, päivitellään (ilman että kukaan keskusteluun osallistuvista olisi koskaan edes tuntenut sinua saati puhunutkaan kanssasi) tai sitten kylvet suosiossa ja olet maailman magein ja kovakuntoisin ja mukavin ja kaunein jne.

En ole koskaan halunnut kuulua mihinkään ryhmään. Minä otan ihmiset vastaan sellaisina kun he oikeasti ovat. En pidä mielistelystä enkä paskan puhumisesta, en selän edessä enkä takana. En osaa politikoida, enkä halua, ja siksi minulle onkin yhdentekevää mitä muut omalla hiekkalaatikollaan leikkivät. Mutta. Tämä ei silti tarkoita ettenkö pahoittaisi mieltäni kun minut vedetään haluamattani johonkin turhanpäiväisen liirumlaarumin jauhantaan, jonka aloittaja on täysin ymmärtänyt sanomani väärin ja loukkaantunut kun en tietyistä syistä halunnut hänen kommenttiaan julkaista täällä. Syy on selvä- tämä on, olkoonkin julkisesti luettavissa, samalla myös oma henkilökohtainen päiväkirjani jossa minä kirjoitan omista mielipiteistäni, elämästäni ja päätän minkälaisia kommentteja julkaisen tai jätän julkaisematta (sitä voi sanoa vaikka apinasuodattimeksi ;-)).

En pidä siitä että sanomisiani väännellään ja käännellään ja tahallisesti tai tahattomasti luetaan väärin ja sen perusteella taivastellaan oikein porukalla, kuinka kateellinen ihminen olen. Nyt kun vielä joku kertoisi minulle, ketä minun pitää kadehtia ja miksi ihmeessä?

Tämän lajin parissa olevat ihmiset ovat suurimmaksi osaksi harrastelijoita. Tämä on minulle rakas harrastus. Harrastus on vain osa elämää, olkoonkin tämä harrastus monesti monelle kuten minullekin elämäntapa. Haemme hyvää oloa, onnistumisia, positiivisuutta, voimaa ja iloa elämäämme. Kilpaileminen (amatööritasollakin) luo lisää haasteita ja omanlaisia elämyksiä joita ei muualta elämästä välttämättä koskaan saa. Vaikka tämä laji dieetteineen, kilpailuineen ja treeneineen saattaa olla ja onkin kova, olemme yllättävänkin vahvoja selättäessämme väsymyksen, pelot ja arjen haasteet. Miksi lytätä toista kun ehkäpä kannustus onkin se mitä hän tarvitsee? Onko positiivisuus ja ystävällisys jotenkin pois jostain muusta? Ei tässä mihinkään ryhmähaliin tarvitse ryhtyä, mutta voisimme kunnioittaa toisiamme hieman enemmän ja ollaan ihmisiksi, jookos :-)?

Hiiohei!

2010-03-12T22:04:00.004+02:00

Canelon lailla kirmaan nyt töistä hyvin ansaitulle viikon lomalle. Tuon tulevan viikon aion pyhittää Kimmolle ja läheisille ihmisille, itselleni ja treenille, hyvälle ololle ja stressittömälle omalle ajalle.

Matkalaukkuni, melko iso sellainen, on täyteen ahdettu treenitoppeja ja proteiinijauheita, tietenkin digitaalivaaka ja vitamiinit löytyvät myös. Kimmon, joka viipyy Egyptissä kaksi viikkoa, laukku on puolet kevyempi ja sisältää jotkut yhdet kämäset shortsit ja sandaalit. Miten ihmeessä miehet pärjäävät noin vähällä? Ja minä kun olin jo karsivinani mielestäni kaikki turhat vaatteet pois..

Nyt nukkumaan, jotta jaksaa aamulla vielä polkea kuntopyörällä tovin ennen lähtöä.

Soon Moi:-)!

Reissua pukkaa

2010-03-07T16:42:00.015+02:00

Perjantaina peiliin kurkisti hieman väsynyt Ertsa.

Eilen oli niitä viimeisiä hiilaripäiviä ennen Reykjavik GP:tä, ja voi juma miten bensa taas roihusi lihaksissa ja suonissa. Pesin pyykkiä ja siivosin hieman (silkasta säälistä ajatellen ensi viikolla tulevaa siivoojaa) juoksin hurmiossa vaatekaupoissa (ostellen melkein ihan mitä vaan eteen sattui), mikä oli melko huvittavaa, sillä koko viikkona en ole suurinpiirtein jaksanut edes tyhjentää tiskikonetta, puhelimessa ystävien kanssa puhumisesta tai blogiin kirjoittamisesta nyt puhumattakaan. Onneksi on enään tuleva viikko kyettävä jaksaa töissä ja treeneissä, sitten koittaa odotettu matka Sharmiin, Egyptiin. Sama paikka kuin marraskuussa 2008, jolloin Kimmon kanssa kävimme nauttimasta lämmöstä ja hyvästä ruuasta.. Nyt tulen nauttimaan lämmöstä ja kovista treeneistä! Hotellialueella on hyvin varustettu katettu gymi aivan rannalla, uima-altaita ja mukavan mäkistä maastoa kunnon aamulenkkejä varten. Ravintolassa aina tarjolla riisiä ja höyrytettyä kalaa, kanaa ja vihanneksia- all inclusive, joten mikäs siellä on ollessa. Viime reissulla jo totesimme Kimmon kanssa paikan olevan aivan täydellinen vetää vaikka kisadieettiä.

Tämä näkymä minua kohtaa ensi viikolla, kun poljen kuntopyörää ilta-aerobisella :-). En tule tarvitsemaan kolminkertaisia college-puseroita tai legginsejä verkkareiden alla, sillä 30 celsiuksen lämpötila tulee pitämään huolen siitä että hiki virtaa.

Kun palaan reissusta minua odottaakin kuvaukset valokuvaaja Elise Kulmalan kanssa. Todella lahjakas kuvaaja, jolla on freessi ja persoonallinen tyyli josta diggaan. Jännityksellä odotan mitä saamme aikaiseksi :-). Sitten onkin enään pari viikkoa Islannin GP-kisoihin, jonne lähden Lauran huoltamana. FIBOonkin on jo matkat maksettu ja hotellit buukattu, joten kevät on actionia ja kilpailuja täynnä. Mahtavaa!

Say hello to Mini-Me!

2010-02-26T17:50:00.006+02:00

Ihme ja kumma on tapahtunut- kuntoni on jatkanut kiristymistään, ilman sen suurempia kalorien tiputteluja. Hieman hitaalla olen ollut (tiedoksi siis teille, jotka ette ole nähnyt minua livenä, muille se nyt ei tule yllätyksenä) ja väsynytkin mutta sehän nyt kuuluu tähän hommaan. En ole ajanut ojaan, olen jopa löytänyt perille oikeille talleille, mutta tuttujen hevosasiakkaiden nimiä en ole aina kyennyt yhdistämään oikeaan hevoseen. Pitkät ovat siis piuhat :-). Parasta tässä kaikessa on se että tässä projektissa se eniten rakastamani asia- treenaaminen, on ollut todella nautittavaa ja monet hyvät treenit ovat ehdottomasti sellaisia hetkiä ja fiiliksiä jotka muistan myöhemminkin. Olen lisäksi saanut paljon hyvää mieltä ja voimia kannustuksistanne ja viesteistänne, joten kiitos ja kumarrus vielä niistäkin!

Kuvat ovat iltapäivältä ja treenivuorossa oli selkä. Innoissani hyppelin taas salille kova treeni mielessäni, mutta huomasinkin joutuvani treenaamaan tyhjiä ja paineettomia lihaksia. Kädet olivat kuin veltot narut ja selän tuntuma jossain salin takaseinällä? No kaukana ainakin. Ohhoh, nyt ei mennyt psyyke ja fyysinen olotila käsi kädessä, mutta yllättäen joskus näinkin päin. Päädyin sitten treenaamaan hieman suunniteltua kevyemmin ja manasin mielessäni miksen ollut malttanut treenata myöhemmin, jolloinka olisin saanut tankattua yhden tärkeän aterian alle. Huominen täyttö-päivä tulee ainakin tarpeeseen. Ja aikaiseksi lauantai-aamuksi olen myös säästänyt viikon kovat jalkatreenit. Ja tuntee taas elävänsä ;-).

Huomenna menen taas spottivalojen alle puristeltavaksi, eli valmentajalleni kuntosyyniin. Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!

15. viikko

2010-02-21T20:21:00.007+02:00

Aika rientää. Tai oikeastaan se matelee, jos totta puhutaan. Katselen kelloa nälkäisenä ja odotan että se pistäisi tikittäviin viisareihinsa vähän vauhtia jotta seuraava ruoka-aikani tulisi hieman nopeammin. Viikot ovat olleet yhtä "karkkipäivän" odottamista. Maanantai ja tiistai ovat raskaita työntäyteisiä päiviä. On nälkä ja väsymys ja tekisi mieli syödä ihan mitä vaan ja niin paljon että napa ratkeaisi. Mutta kun ei voi. Keskiviikkona tuntuu jo paremmalta, viikko on puolessa välissä ja enään on torstai ja perjantai edessä, kunnes koittaa ihana tankkaus-lauantai. Jokainen päivä on kuitenkin sekunnilleen yhtä pitkä kuin sitä seuraavakin ja riippuen siitä onko päivä ja mielesi iloinen ja positiivinen vaiko maailman paskin ja murheellinen, tiedämme että aika joko rientää, tai jälkimmäisen tunnelmissa, matelee.

Aina ei päivät mene kuitenkaan ihan suunnitelmien mukaisesti. Hampaani nimittäin halkesi perjantai-illalla kesken kallisarvoisen tankkauspäivän. Heh, suurin murheeni ei juuri tuona hetkenä ollut mahdollinen kolollinen hymy Kultsan lavalla, vaan harmitus ja pelko siitä että se estäisi minua syömästä vielä lisää. Onnekseni minulla on tuo bodaava hammaslääkäri Rauli ystävänäni ja hänellä, kuinkas ollakkaan, oli lauantaina mahdollisuus paikata leegoni uusiksi. Ja taas saa hymyillä! Leveesti :-)!

Muuten maailman paras hammaslääkäri. Sano "Aaaa"!

Viikolla podettu pieni epäkunto-toiminto on onneksi saatu korjattua, siihen riitti kahden päivän maltillinen hiilarin lisäys ja lepo kovemmista treeneistä. Pahimmat nesteetkin ovat poistuneet ja vatsani imee taas ruokaa kuin pesusieni :-). Hiilarit olivat ainakin menneet perille eli lihaksiin, sillä eilen oli taas pitkästä aikaa loistava pumppi käsi- ja olkapäätreeneissä.

Katsotaan mitä kivaa tuleva viikko tuo tullessaan. Tiedossa on ainakin treenejä, treenejä, nälkää, nälkää.. :-D

Aamujumpalla tänään.

Kimmon ottama kuntoräpsy nyt illalta.

Tytöt tykkää treenaa!

2010-02-18T16:43:00.003+02:00

Kumpikin on muistanut ajella kainalonsa, hyvä hyvä.

Jee! Lauran kanssa ollaan otettu pari treeniä tällä viikolla, eilen megahyvä selkätreeni ja tänään meikälle kevyt pumppailu-jumppailu. En tiedä olenko flunssassa vai ylikunnossa vaiko molempien vitsausten kiusattavana, mutta valmentajaltani Harrilta tuli tänään myös ajatuksiani vahvistava neuvo olla treenaamatta kovaa sekä käsky ladata hiiluja hieman enemmän. Käskystä, oi Bodivalkkumajesteettinne :-). Hieman on imeytymisvaikeuksia, joten kokeilen eri ruoka- vaihtoehtoja Kimmon kiinnitettyä jo pyykkipojankin pysyvästi nenäänsä kiinni..

Tuossa aikaisemmin viikolla tuli otettua hyviä treenejä mr Pelkosen kanssa ja nyt täytyy sanoa, vaikka itse sanonkin, että kunto näytti ihan törkykovalta treenien jälkeen! Näin kivisenä en ole ennen nähnyt itseäni, joten tuo muistikuva tiukasti mielessäni lämmittämässä selvitän kyllä nämä pari nesteistä "toipilaspäivää", kiitos vain.

Loppuviikosta sitten kuntokuvia, ehkä ;-)..

Wrong Foot

2010-02-10T18:55:00.004+02:00

Jotkut päivät ovat vain yksinkertaisesti hanurista.

Mikälie sitten aamulla mätti tai itse asiassa aamusta lähtien mätti. Se jokin on kuin itsepäinen hyttynen, joka ei huitomallakaan lähde, negatiivisen energian virtaus, jokin baaad karma, joka seuraa sinua koko päivän.

Aika levotonta unta näin taas, jokin pahuus minua ajoi takaa, välillä koiran muodossa, välillä nuken hahmossa. Olipa taas uni! Aamulla Kimmokin oli kireällä tuulella ja sehän minua hermostutti (paljoa ei vaadittu siihenkään, vain yksi kysymys puurokattilasta;-)) .

Matkalla ajaessani päivän ensimmäiselle asiakkaalle sain taas huuhdottua hieman mieltäni Niinan kanssa pulisten. Hieman helpotti. Olin kyllä vain niin kiihdyksissä, etten muista ajomatkasta paljoakaan ja itse 36 kilsan matkalla ajoinkin kaksi kertaa ihan vääristä liittymistä ja väärille teille, hehheh. Herääkin kysymys: Pureeko dieetti? Vastaus: Ei kun se sysää!!

Salille illalla ja kirjaston edessä meinasin jäädä saabistin yliajamaksi. No minä siinä sitten häntä hieman valistamaan, että kun nyt piha-alueella ajaa, niin voisi ihmisiä väistää tai ainakin hidastaa. Mies aukoi kuitenkin vaan päätään ja minulta kiehahti taas kuppi nurin. Muistinkin yllättävän hyvin paljon erilaisia haukkumasanoja (Sorry, it wasn't me, it was my PMS). Treeni kyllä kulki hyvin, kiitos pienen adrenaliinipiikin.

Paljon kivaakin on kuitenkin mahtunut tähän päivään, ihania ihania uutisia ja puhelinsoittoja vanhoilta ystäviltä. Eli kyllä tästäkin päivästä selvittiin ja fiilikset ovat reilusti plussan puolella.

Täytyy nukkua ensi yö peitto tiiviisti ympärillä reunoista alle taiteltuna, ettei tuo päivän paha peikko pääse tarttumaan enään huomisen matkaan :-).

Viikon varrelta

2010-02-07T11:12:00.011+02:00

On ollut ihan mielenkiintoinen viikko. Takana on yhteensä kahdeksat treenit ja aerobiset harjoittelut, on ollut nälkä-päiviä ja sitten vielä nälkäisempiä päiviä. Ja Harri on tsempannut ja onnitellut minua p****ista fiilareista ja hykerrellyt puhelimessa"Noniin, nyt se rasva palaa, nyt on hyvä!". Vain yksi muutos dieettiin ja kropalle se on shokkia. Olen tyytyväinen :-).

Tyhjä, pieni ja paineeton Ertsa lauantai-aamuna ennen tankkausta.

Jarmo Kimmon kimpussa.

Jarmo Mäkelä on vieraillut tiuhaan hierontapöytänsä, akupunktioneulojensa ja teräsnäppiensä kanssa meillä murjomassa ja pehmentämässä minun ja Kimmon kuona-ainepatit ja kalvokireydet. On luksusta pyörähtää lihakset sopivasti mukiloituina hoitopöydältä suoraan alas sohvalle, ilman että tarvitsee edes yrittää avata umpeen muurautuneita silmiään. Keho on ihan mukavan kovilla nyt kun töitä saapi tehdä ihan töiden lisäksi myös vapaa-ajallakin. Viikon aikana käsiä tulee nimittäin rasitettua 20-25 tuntia töissä ja sitten on vielä tuo dieetti ja treenit, jotka täytyy hoitaa kunnialla. Nyt on tullut otettua kolmeen viikkoon viisi hierontaa, vuoroin Jampalla ja vuoroin Rautapalon Jarilla, ja tuntuu ettei siinä ole yhtään kertaa liikaa. Huomenna taas :-).

Harri's Angels :-D

Eilen kävimme Kimmon kanssa taas minun kuntotsekkauksessa Lahtisilla. Suuni oli loksahtaa auki kun näin rouva Lahtisen kehityksen. Mieletön lihaskovuus ja erottuvuus jo tässä vaiheessa! Tänään sainkin tsempattua hyvät olkapäätreenit tuo Niinan kondis mielessäni, kiitos vaan siitäkin inspiraatiosta. Perässä tullaan, mutta kovaa tullaan!

Näinhän se menee- nuo kaikkein kovimmat yllättäjät ja kovakuntoisimmat kilpailijat ovat monesti nuo jotka pysyvät taustalla ja keskittyvät treenaamiseen. Ei ole tarvetta huudella foorumeilla tai lehtien lööpeissä, he vetävät 5 kuukautta spartalaisittain ja shokeeraavat sitten lavalla. Tästä tyylistä minä tykkään ja heitä minä kilpailijana eniten pelkään!

Näille emännille ei ryppyillä :-).

Niina Lahtinen 10 weeks out!

Niina näyttää hieman selän mallia, ei paha!

Uudella tarmolla uuteen alkavaan viikkoon. Treenipäivyrini yläkulmaan on ilmestynyt tsemppilauseita itselleni ja kalenterin avulla yritän pitää projektin jotenkin konkretisoituna ja mieleni fokusoituneena huhtikuussa siintäviin kisoihin. Lasken viikkoja, lasken päiviä, lasken treenit. Missä kunnossa olin viimeksi tässä vaiheessa? En millään muista. Olin kovin erinäköinen, dieetti oli aivan erilainen. Olenkohan kehittynyt vuodessa tarpeeksi? En osaa sanoa. Haluaisin ajatella että olen saanut lisää yksityiskohtia fysiikkaani, jalkoihin lisää lihasta ja olkapäihin pyöreyttä. Ja hyvinä päivinä sen ikäänkuin näenkin. Ja seuraavana päivänä näytän joltain pierupussilta. Fiilikset tosiaan menevät vuoristorataa :-). Kaikki (pakolliset) painajaisunetkin olen jo nähnyt jotka liittyvät kisoihin, on siellä vieraillut niin K.P. kuin päätuomari Lakaniemikin :-D.

Caron Hospedalesilta tuli viikolla viesti, että uikkarini ja Lauran kisa-asut lähtevät kohtapuolen postissa tulemaan uusien omistajiensa luokse. Laitan sitten kuvaa asuista tänne blogiini, jos jotakuta fitness-kilpailijaa kiinnostaa myös saada tuollaiset Caronin tekemät asut. Ja minun toissavuoden biksut ja uikkari ovat vielä vailla uutta omistajaa. Pukujen edullinen vuokraus on toki myös mahdollista.

Ja nyt syömään haisevaa kalaa, eli se on moi!

Päivän kuva

2010-02-02T08:35:00.003+02:00

Tänään aamulla rinta-olkapää treenin jälkeen :-).

On tää dieetti vaan niin helppoa ja vaivatonta!

2010-02-01T18:56:00.006+02:00

Ennen..

..ja jälkeen.

Ensin näytetään lievästi ylipainoisilta pojilta ja sitten, muutaman kuukauden päästä, tsädäm- muututaan meikatuiksi muskelibarbeiksi ja heilutellaan uunituoreita palkintopokaaleja takahuoneessa.

P.S. Tsemppiä Laura kohta alkavalle dieetillesi :-)!

Kuva kertoo enemmän kuin

2010-01-24T15:59:00.009+02:00

..tuhat sanaa. Lauantaina päivän toinen treeni kattoi selän ja kädet.

Jengi koossa sunnuntain päikkäreille.

Hauskaa viikkoa kaikille! Täällä jatkuu kova uurastus :-)..

11. viikko jebajee!

2010-01-20T19:14:00.008+02:00

Kuvassa viime viikkoinen laiha läski. Ja välillä olin pelkkä läski.

Tylsä, tylsempi, dieetin puoliväli. Tämä on se vaihe, kun motivaatio täytyy hakea mielikuvaharjoittelusta ja pitämällä päämäärä tiukasti mielessä. Ja jos epätoivo tai väsymys vaivaa, sitten vaan pitää kestää hetken läpi ja elää päivä kerrallaan. Kyllä me vielä sinne maaliin päästään.. Ystävät ovat pitäneet hjyymöriäni yllä ja aina kun väsyttää, mietin Lauran energisyyttä ja kauniita sanoja tai Niinan tsemppaavaa asennetta ja tukea. Meillä on ollut vertaistukilinja auki aina aamuisin, noin 30 minuuttia auomme päätämme milloin mistäkin päänvaivasta :).

Viime viikonloppuna kävimme Harrin kuntosyynissä ja minulla oli todella ihastuttava nestepöhö ja vatsakramppien turvottama palleromaha tuoda näytille. Pöhöä siinä sitten ihasteltiin oikein porukan kanssa tiukoissa valoissa (pahempi kuin pukukoppivalaistus) Harrin Human Labissa, eli autotallin vintille rakennetussa kuntosalissa. Harri oli näkevinään että kainaloni (!!) oli kiristynyt ja siitähän iloa irtosi minulle oikein pitkäksi aikaa. Mutta siis ihanan positiivista ajattelutapaa. Lopputulos: Tulos tai ulos, kana saa lähteä ja toivotan tervetulleeksi ylimmän ystäväni pakastesein. Ja leipiä saan katsoa pussin läpi, mutta suuhun ei tungeta enään mitään vieraita esineitä. Tässä riisuttu ruokavalioni, jossa on Harrin tuntien vielä aika paljon riisuttavaa:

Aamiainen: kaurapuuroa, valkuaisia, raejuustoa ja öljyä.

Välipala: protskudrinksu kera banaanin ja glutamiinin.

Lounas: sei, himppu riisiä ja kukkakaali-porkkana-parsasekoitus.

Välipala: sama kuin yllä.

Päivällinen: sama kuin yllä.

Iltapala: protskudrinksu tai seitä.

Ennen tutimaanmenoa kookosöljyä suoraan purkista.

Kahtotaan loppuviikosta, mitä se vaaka näyttää:).

P.S. Toiset ne syö pullaa, ajelee mopolla ja kiristyy. Epäreilua!

Pieni kuntopäivitys

2010-01-09T10:31:00.008+02:00

Tyytyväisenä aamun kiertoharjoittelun jälkeen.

Hyvin on kiristely jatkunut viikon sairasteluista huolimatta.

(Ihan kuin vyötäröni olisi hieman terävöitynyt, tai sitten onnistuin vain ottamaan kuntoani imartelevan kuvan :-))

Paino oli tänään aamun rasvanpolttotreenin jälkeen kilon kevyempi kuin viime viikolla, 65,3 kg.

Askel askeleelta kohti tavoitekuntoa, vielä on ainakin 5 kiloa sulateltava.

Tänään latailen hiilareita: vaniljaista riisipuuroa, riisipiirakoita, hieman strawberry cheesecakea, itse tehtyjä kanawrappeja ja Kimmon äidin tekemää ihanaa kotiruokaa.. Sunnuntaina sitten hiilarihanat totaalisesti kiinni ja viikko alkaa taas tuttuun tapaan alhaisten kaloreiden merkeissä. Minä joudun menemään melko alhaisilla kaloreilla lihasmassaani nähden, jotta rasvaa palaisi ollenkaan. Painon tippuminen tapahtuu hyyyvin hitaasti, joskus jopa tuskastuttavan hitaasti ;-).. Noin kilo kuukaudessa on ollut vauhtini, mutta näin etenin myös mm. vuoden 2006 SM-kisoihin, eikä lihaa kyllä roihunnut dieetillä. Ja nyt syön- kiitos valmentajani Harrin- tuhat kertaa paremmin kuin aikaisemmilla dieeteillä, joten tuloskin tulee olemaan aivan varmasti toista luokkaa. Tankkaus noin 1,5- 2 viikon välein tuntuu toimivan minulla ja siinä välissä kerkeän aina hyvin hieman kuihtumaan uusiin mittoihin ja lukemiin.

Käykää muuten lukemassa Kaisa Jaakkolan blogista mielenkiintoisesta aiheesta, vatsahapoista ja ruuan imeytymisestä. Tuttu aihe monelle urheilijalle ja liikkujalle, jotka joutuvat välillä miettimään tarkemminkin mitä voi syödä kun on kuitenkin pakko syödä. Erityisen tärkeä osuus on mielestäni vielä ruoka-aineilla, varsinkin jos imeytyminen on muutenkin haasteellista. Ja vielä jos nuo natriumglutamaatit jätettäisiin valmiskastikkeista, eineksistä ja maustesekoituksista pois, olisi elämä meillä herkkävatsaisillakin paljon helpompaa!

P.S. Mahtava uutinen Body-lehden sivulla, unelmoinut olenkin jo tästä: Islannin ja Ruotsin GP-kilpailut tarjolla( kovakuntoiselle BF-kilpailijalle)! Eikun lisää pökköä pesään!!

Bodauksen syvin olemus

2010-01-08T08:50:00.012+02:00

Kesällä 2008. Mieli täysin fokusoitunut syksyn MM-kilpailuihin.

Kunto MM-kisoissa lokakuussa 2008. Tulos: sarjani 8. paras maailmassa!

Noniin. Nyt on kaikki fiksattu; kilpailulisenssi tälle vuodelle maksettu, kilpailijasopimus on nimmareineen postitettu, kisa-asut hankittu ( 2 uutta uikkaria ja yhdet uudet biksut), kisavärejä on koko vuodeksi ja Neiti Hiusmuotoilijakin varattu (a.k.a. Vilma Koivumaa). Ja Kultsan kisoihinkin muistin ilmoittautua, hyvissä ajoin tietenkin :-). Nyt tarvitsee enää tehdä tämä kaikkein hauskin osuus, eli rasvan tiristely ja lihaksen kasvatus! Vai kuinka hauskaa se oikeasti on? Onko se vain välttämätön paha, jotta sitten pääsee lavalle tai peilin eteen pullistelemaan?

Keskustelin eilen puhelimessa Niinan kanssa mielenkiintoisesta aiheesta, bodauksen perimmäisestä tarkoituksesta ja sen henkisestä puolesta, niin onko sitä? Miksi jotkut haluavat kasvattaa lihaksiaan ja ihannoivat omanlaistaan kauneusihannetta, joka on kaukana valtavirran perinteisistä kauneusihanteista ja jopa maan kulttuurin normien mukaan saattaa olla paheksuttua ja ala-arvostettua? Olemmeko kaikki friikkejä joilla vain yksi missio- isot lihat ja pienet aivot? Vai ortoreksiaa sairastavia pakkoliikkujia joiden ruoka käy orjallisesti keittiövaa'an kautta ja joiden elämässä lököily ja herkuttelu ovat paheita jotka vievät suoraan helvettiin?

Vastauksia on varmaan niin monta kuin on harrastajaa. Eikä se totuus ole yhtä yksioikoinen kuin Flexin sivuja pläräämällä vaikuttaisi- miehet ovat suuria pullistelevia lihaksia täyteen pakattuja supersankareita ja naiset peppujaan taakse työntäviä ja huuliaan mutristelevia sopivasti laihan lihaksikkaita seksipommeja joiden ainut vaatekerta on pitsiset stringit. Seksihän on se mikä myy mutta totuus on sitten vallan toinen asia.

Jokainen varmaan poimii tuosta maailmasta sen omimman ja luo oman mielikuvansa siitä mikä on kaunista ja mikä on pyrkimys omassa kehityksessä. Perusasiat ovat kaikille samat, tavoitteista viis; kehon rakennus vaatii pitkäjänteisyyttä ja omistautuneisuutta. Kuntosalilla käynti kun ei ole mikään maailman seksikkäin ja muodikkain harrastus (ainakaan sitten 80-luvun ja Kike Elomaan aikakauden jälkeen), joten siellä käyvät saavat hakea motivaationsa jostain muualta kuin naistenlehtien jooga-artikkeleiden luomasta eteerisyydestä.

Urheilu antaa mielelle tilaa toimia. Mielestäni se nimenomaan yhdistää mielen kehoon, päinvastoin kun ajatellaan. Yksi tyhmimmistä kysymyksistä esitettiin minulle Galaxyn EM-kisojen alla, kun saksalainen tv-kanava RTL haastatteli minua palkintojen jaon jälkeen. "Mitä mieltä olet miehistä, jotka lukevat vain kirjoja?" Vastasin että no toiset ne tykkäävät lukea vaan kirjoja ja toiset tykkäävät rääkätä kehoaan, kaikki me olemme loppujen lopuksi samanlaisia ja samanarvoisia. Mitäs siihen muutakaan?

Olen nyt pyrkinyt muuttamaan ajattelutapaani treeneissä. Uskon että tämä vie minua vielä eteenpäin kehityksessäni. Yritän kovasti päästä eroon tavastani ajatella että tämän harjoituksen kivuliaiden toistojen ja läpi huitaistujen treenisarjojen jälkeen koittaa lopuksi palkinto- treenin päättyminen. Nyt pyrin kaivautumaan syvemmälle treenipsyykeeseeni, minun täytyy luopua ajattelemasta tulevaa hetkeä ja keskittyä vain olennaiseen. Lakata ajattelemasta toistomäärää joka täytyy saavuttaa ja vain suoritettava liike kerrallaan puhtaasti ja ansaittava seuraava toisto. Kuulostaako aivan ufolta? Uskon kuitenkin että mieli on suurin vaikuttaja kehitykselle, se toimii joko positiivisena vaikuttajana tai on suurin este kehitykselle ja tavoitteiden saavuttamiselle.

Krankenstein

2010-01-07T11:47:00.010+02:00

Luovutan! Jag ger upp! Flunssalle nimittäin, milles luulitte?

Koko viikon olen taistellut urheasti tautisuutta vastaan; juossut koiran kanssa klinikalla, kyykännyt 110kg:n sarjaa Kimmo Pelkosen treenikoulussa, hieronut, venytellyt, teippaillut ja vanutellut hevosia hieman viileissä talliolosuhteissa aamusta iltaan, työpäivän jälkeen palellut peiton alla ja käynyt hakemassa lämpöä treenisalilta.. mutta.. Tänään aamulla menoni oli jo niin hitaan puoleista ja hengitys vaivalloista kovan sykkeen takia, että toden totta, heitin hanskat tiskiin ja heittäydyin sohvalle nenäliinojeni keskelle ihan vaan potemaan punaista nenääni ja turvonneita nenänpieliäni. Pikku-Canelo piti seuraa koko päivän. Canelolla todettiin muuten juuri verikokeesta kilpparin vajaatoiminta, joten koira on oikeasti noin väsynyt, miltä näyttääkin.

Kuntotreenarini univormussaan aamulla klo 7.

Nenääni olenkin huuhdellut niin usein, että taidan sen jo melkein yhtä hyvin kuin tuo paketin kannessa oleva tyttö. Tämä keino todellakin auttaa, varsinkin taudin ensioireiden ilmennettyä, pysäyttämään suuremman räkätaudin tulemisen. Suosittelen lämpimästi! Toimii myös keväällä kun ilmassa on paljon pölyä ja kukintoja. Joskin olen hieman eri mieltä kannen väitteestä, että nenähuuhtelu on miellyttävää ja piristävää (ja vielä osana perussivistystä).

Mahdollisuuksien Vuosi

2010-01-02T14:28:00.009+02:00

9 am today.

Eilen kävin valmentajallani Harri Lahtisella kuntocheckingissä. Istuimme kerrankin oikein ajan kanssa kaffepöydän ääressä ja kävimme läpi kaikki kuulumiset sekä mahdolliset lähitulevaisuuden dieettimuutokset. Aerobisten kestoa hieman pidennetään ja jatkossa tarkempaa rytmitystä aerobisen ajankohdan sijoittelulle. Aineenvaihdunnan pitämiseen optimaalisena läpi päivän auttaa kyllä tuo lisäksi illalla tehtävä aerobinen. Huomaa siitä, että vessassa saa rampata yölläkin kaksi kertaa. Ihan Jay Cutlerin tyyliin aineenvaihdunnan shokeeraamiseen en ryhdy- hänellä oli ainakin ennen tapana herätä aamuyöllä, aineenvaihdunnan ollessa oletetusti hitaimmillaan, tekemään tunnin aerobista.

Harrin vaimo Niina on myös tähtäämässä keväälle. Jostain ihan käsittämättömästä syystä hän on piilotellut lihojaan kotonaan kaikki nämä vuodet! Todella hieno paketti on tulossa BF-lavalle, vaikka laatulihaa riittäisi kyllä ihan Classikkiinkin asti. Niina on aina tapansa mukaan hyvin vaatimaton omasta kunnostaan, mutta kyllä minun harjaantunut bf-silmäni näkee että Niina tulee olemaan kova luu kevään mastersseissa. Tai no senhän näkee jo sokeakin.

Harri ja Niina asentosulkeisissa.

Mahtava vuosi on tulossa, tunnen sen! Olkoon tähtäimenne kisamenestyksessä, toiveenne ja suunnitelmanne menestyä työelämässä tai onnistua muulla elämän saralla, toivon että saavutatte sen mitä olette kurkottamassa. Kaikki on mahdollista. Onnellista vuotta 2010!

Pieni ansaittu tauko

2009-12-25T14:37:00.004+02:00

Keskiviikko, jouluaaton aatto oli mahtava päivä. Lunta oli satanut yön aikana niin reippaasti, että aamuaerobinen piti aloittaa kolaamalla ensin piha-alue, jotta autoni olisi kulkenut yhtään mihinkään. Seitsemän jälkeen olin siis jo valmiiksi lämmiteltynä ja hikisenä salilla treenaamassa päivän ensimmäiset treenit, hauis, ojentaja ja reipas intervalli-pyrähdys kuntopyörällä. Aamupäivällä suunnistin shoppailemaan vielä hieman joululahjoja Kimmon perheen jäsenille ja kuinkas ollakkaan- löysin itselleni uudet farkut, kasapäin t-paitoja ja treenipaitoja ja muuta sälää. Vitsit että olen ollut kiltti tyttö!

Iltapäivällä oli vuorossa vielä toiset treenit rinnalle, olkapäille ja vatsalihaksille. Ja taas lopetukseksi pieni pyörähdys pyörän selässä. Kuntoni näyttää nyt ajankohtaan nähden oikein hyvältä. Yllättävän helposti on tähän mennessä mennyt kaikki. *koputtaa puuta* Energiaa on ollut melko hyvin, viimeistään salilla olen herännyt taas eloon ja treeni on itsessään piristänyt minua niin paljon, että mielikin on piristynyt treenin aikana. Olen todellakin nauttinut kovista treeneistä!

Nälkä oli alennettujen kaloreiden takia melko selkeästi tunnettavissa keskiviikkona alkuillasta, ja kaikkien ruokien ja ruokailusuunnitelmien keskellä tunsin olevani jo hieman malttamaton odottamaan seuraavaa päivää.

Aattoaamuna painoni näytti alinta lukemaa tähän mennessä, 66,5kg, oikein mukava oli päivän ensimmäinen "joululahja". Ja nyt on sitten tankattu, levätty ja latailtu akkuja alkavaa kovenevaa dieettikautta varten. Huomenna koittaa loiva lasku karuun arkeen. Mutta pääsenpähän ainakin salille treenaamaan, sitähän on jo odoteltu.

Canelo ja minä tänään aamulla.

Kanden lempilahja tänä jouluna oli tuo pieni koiratonttu.

Tätä on vielä vuorossa lisää tänään, löhöilen sohvalla ja katson loppuun elokuvan Benjamin Buttonin uskomaton elämä.

Jostainhan se on kaikki aloitettava

2009-12-14T17:00:00.012+02:00

Tuore v. 2000 Galaxyn EM-hopeamitalisti minä ja pronssimitalisti Sari Sandberg. Keskellä valkoisissa Protan-tahroja uhmaava huoltajamme Sari.

Tuona kesänä kilpailukärpänen puri minua toden teolla. Olin 24-vuotias ja treenannut noin 7 vuotta, tosin eihän niitä kaikkia vuosia voi hyvällä tahdollakaan sanoa koviksi treenivuosiksi. Vasta kun kilpaileminen tuli mukaan kuvioihin, tuli treenistäkin paljon tuloshakuisempaa. Eli aloin hakemaan aina lihaksikkaampaa vartaloa, joka kestäisi kovassakin vertailussa. Vielä ei tuolloin ollut nettiyhteisöjä vaan omassa rauhassa tai porukassa treenailtiin. Kilpailut olivat tapahtumia, missä saattoi tavata enemmänkin tuttuja ja bodymaailman "julkkiksia". Melko pitkä ja joskus vähän kivinenkin tie on ollut. Eikä vieläkään olla ihan siellä missä pitäisi/haluaisi. Mutta jokainen vuosi on antanut lisää kokemusta selvitä tulevista haasteista ja opettanut miten toimia kehon ja mielenkin kanssa. Ja ehkä kuvistakin huomaa mikä etuus todellakin on, kun urheilijan psyyke kehittyy fysiikan rinnalla.

Kaikille teille, jotka unelmoitte ja tähtäätte omaan makuun sopivasti lihaksikkaasta fysiikasta tai treenaavanne itsenne kisoihin joskus, toivon sydämestäni tsemppiä tuleviin koitoksiin ja tulikasteisiin! Ette välttämättä tarvitse suuria lahjoja lajiin(ei ollut minullakaan, kuten kuvista näitte), mutta kova työ palkitaan varmasti. Uskokaa itseenne ja siihen mitä teette ja unohtakaa nettimaailman arvostelijat ja muut kateuden kangistamat ;-).

Tähän tultiin viime dieetin viime metreillä. Vielä olisi voitu kiristää pari kiloa pois. Mutta kaikki huomioon ottaen olin todella tyytyväinen lopputulokseen.

2007 Fitness Classicissa.

2007 SM-kisojen alla ennen tankkaamisen aloittamista.

Saksassa Galaxyn EM-kisoissa. Tsekatakaa nuo ihanat lonkkakyhmyt :).

Ekat kisat olivat vuonna 2000 jKr. Elettiin aikaa, jolloin kisabiksut ostettiin alusvaatteina Lindexiltä ja päällystettiin (jos päällystettiin) sopivan juhlallisilla kankailla ja koristeltiin nykymakuun hyvin vaatimattomasti. Kisapainoni oli jossain 57-58kg:n tietämillä.

Pari päivää ennen MM-kisoihin lähtöä, paino 60,4kg.

Alla oleva kuva on muistaakseni otettu joskus samoihin aikoihin.

Ja tämä kuva on otettu tänään, päivä syömäpäivän jälkeen. Melkoisen tuhti emäntä,

paukahti mukavasti muutama nestekilo lisää! Tosin haluan kyllä mainita, että vyötärömakkarat ovat melkopaljon sulaneet, vaikkei kuvasta ihan heti niin päättelisikään :-).