Voihan myyrä!

Urheilijan päiväkirja voi toisinaan olla puuduttavaa luettavaa.

Tällainen on aamupuuroni (tuo tuossa keskellä on raejuustoa ja sokeritonta (tietenkin) mehukeittoa). Tänään oli jo kolmas kerta kun sheikkerini nuppi aukesi ja palkkarini levisi treenikassiini. Nyt alkoi dieetti, aamulenkit ja kohta hiipii nälkä.

Livenä tämä kaikki saattaa olla ulkopuoliselle vielä puuduttavampaa :-). Maanantaina kroppaa hieman kolottaa, tiistaina jomottaa, keskiviikkona kiristää ja torstaina hieman jopa kirraa. Eli urheilijan arkipäivää ja sitä turvallista arkea.

Kehoa kuunnellaan aina edes jonkin verran, siis enemmän mitä urheilematon tekisi, siispä mietitään voisiko jo tänään käydä salilla toistamiseen olkapääosaston kimppuun, entäpä jalat? Palautuminen (eli lihaskasvu) on suuressa roolissa ja juuri tämänkin takia tuo autuas ja ihana treeniperäinen lihassärky sanelee minulla paljonkin kunkin lihasryhmän treenivuoroa.

Menneellä viikolla sain tuta lihassäryistä jo heti erään selkätreenin päätytyttyä, jota seurasi kuumeen nopea nousu. Sain monen viikon treenikivut kuin yhdellä iskulla ja pariin päivään en pystynyt kunnolla liikkumaan, edes sisällä kotona. Onneksi kärsimys päättyi kolme päivää kestäneeseen päänsärkyyn. Mistä lie risukasasta, tallinvintiltä tai puutarhalaatikoista tarttunut myyräkuume-kierolainen.

Pari treeniä olen nyt tervehdyttyäni käynyt tekemässä, tuon ah-niin tärkeän olkapää( kera ojentajat) treenin sekä erittäin kevyttä jalkajumppaa Lahdessa Body Clubilla. Lähinnä seurasin kun Jerry treenautti Kimmoa, ja olin erittäin tyytyväinen etten minä ollut tällä kertaa piiskattavana. Viimeistään ensi vuoden alusta jatkuvat Jerryn ja minunkin yhteiset treenit. Tähtäimessä ovat silloin Kulttuuritalon kevään kilpailut ja EM-kilpailut. Kohta onkin aika laittaa hieman ajatuksia ja suunnitelmia paperille, eli laatia the sotasuunnitelma keväälle 2011 :-).

Niin koukussa

Egyptissä viime maaliskuussa.

Sateen ja mutalammikoiden keskellä mieli haikailee taas jonnekin lämpöiseen. Treenaamaan, nauttimaan lämmöstä ja toisen seurasta. Kimmon kanssa olemme jo tovin pähkäilleet, minne sitä tänä talvena suuntaisi, jo kertaalleen valittu Vietnam saa odottaa toiseen vuoteen. Saas nähdä missä on seuraava "treenileiri". Olen katsellut vanhoja lomakuvia ( haikaillen) ja uusia matkoja (huokaillen) netistä. Kovin on valinnan vaikeutta ilmassa :-).

Nämä ovat olleet kovassa käytössä viime aikoina.

Paitsi että juoksuradoilla olen kylläkin suosinut keveitä ja juoksuun paremmin soveltuvia Asicsejani. Olen tämän sprinttailun myötä löytänyt taas palan kadoksissa ollutta Erikaa, tai ehkäpä pikemminkin yhden haaveen toteuttamisen myötä saanut esiin uuden puolen minusta. Miksi en aikaisemmin ole aloittanut tätä harrastusta? Painoa on vielä +10kg optimaaliseen "ratakuntoon" ja juoksutekniikkaa vielä opeteltava ja hiottava, mutta uskomattoman hienoja tuntemuksia tämä on silti jo minussa herättänyt. Ei ole mitään parempaa tunnetta kuin juosta niin kovaa kuin pystyy. Onkohan se adrenaliini veressä, joka vaikuttaa? Ja ehkä myös tunne kehonsa lihasten suuresta voimasta, joka oikein käytettynä ja oikein suunnattuna vain siivittävät kovempaan vauhtiin. Mahtava tunne! Olen koukussa.