Kiltti tyttö

Hehheh, pullojen ja itsetehtyjen toffeiden runsaudesta päätellen olen ollut kiltti tyttö tänäkin vuonna! Ihanat asiakkaani ovat muistaneet minua shamppanjalla, kuoharilla, punaviinillä ja makeisilla :-). Tänään tuhotaan osa. Loput säästetään lähipäivinä kylään tuleville ystäville tarjoiltavaksi. Viinit päätyvät melko varmasti baarikaapin suojiin edellisten seuraksi, mutta ei hätää- eläkepäivinämme aiomme avata viinibaarin eteläiseen Espanjaan. Kunnon vuosikertaviinit ovat sitten jo valmiiksi olemassa.

Canelo on osallistunut ovarien ja pihan harakoiden kyttäämisen lomassa joulukinkun mehevyyden tarkistamiseen, leiponut kanssani tähtitorttuja ja toiminut laadun tarkkailijana pipareiden paistamisessa. Eivät palaneet, kiitos vahdin.

Kaikki on nyt valmista jouluvieraiden vastaanottoon. Heräteostokseni, isokokoinen hieno hevostaulukin pääsi vihdoin  portaikkomme seinälle.

Rauhallista Joulua kaikille!

:)Erika

Comes & Goes

Foto: Wrange/ by Sammy Hämäläinen

Päivät. Jotkut päivät ovat kuin ladattu sähköisellä energialla. Olo on koko päivän hieman eufoorinen, ei ole edes nälkä, innostusta ja tarmoa täynnä, aika juoksee ja energiaa riittää vaikka mihin. Illallakin tuskin uni tulee, kun kehossa vielä "pirisee" päivän tapahtumat, ideat ja ajatukset.

Ja sitten on päiviä, jolloin tuntuu että aurinko ei kunnolla edes nouse ja kroppa ei herää oikein millään. Laahustan ja raahustan ja päivän mittaan ärsyynnyn vain lisää itselleni kun mikään ei tunnu sujuvan. Mistä nämä erilaiset päivät oikein tulevat ja mikä sen sujuvuuden määrää? Jotkut puhuvat flowsta. Olen sattumoisin puhunut kahden ystäväni kanssa viikolla aiheesta, positiivisuudesta versus negatiivisuus, omasta mielestä ja sen tuomasta voimasta ja suoranaisesti vahvistavasta vaikutuksesta tekemisiin ja asioiden toteutumisiin. Puheessa on vilahtanut sanat oikeanlainen ruokavalio, NLP ja henkinen valmennus. Tuo jälkimmäinen on taatusti yksi asia, jonka otan käyttööni ensi vuonna, nimenomaan kehittämään ja vahvistamaan kilpailu-minääni ja parantamaan kilpailusuorituksiani.

Kehon happo-emästasapainon löytäminen on taas omanalaisensa projekti, mutta pienten muutosten kautta uskon saavuttamaan ihan toimivan kokonaisuuden. Kova hapottava treeni, perinteinen bodyruoka (liha + hiilari) ja varsinkin dieetin proteiinipainotteinen menyy kahvin kittaamisineen piristyksen toivossa ajaa helposti ainakin minun kehoni melko happamaksi. Ensimmäinen viikko nyt takana uusin ohjein, joten ihan vielä ei ole mitään elämää mullistavaa raportoitavaa. Mutta painokäyrä on ainakin oikeaan suuntaan nuupallaan, eli alaspäin.

Jäitä!!

Tänään iltapäivällä Myllypuron Foreverillä. Ohjelmassa oli olkapäät, rinta ja vatsasulkeiset. Ja tietenkin palauttavaa venyttelyä jaloille.

Uskomatonta, miten tehokkaasti pika-juoksutreenit kipeyttävät jalat :-)!

Tai oikeastaan eihän se kovin kummoinen ihme ole, jos nyt ajatellaan.

Pistetään kolmevitonen "kylmiltään" mondolle juoksemaan, loikkimaan ja spurttailemaan ja puuskuttamaan. Tulos: miltei välitön lihaskramppailu, milloin kyljessä, milloin selässä, molemmat sääriluut tulessa ja akillesjänteet tiukilla. Mutta naamalla se kuuluisa yhdistetty tuskan ja ilon virne :-). Ja kunto on noussut huimasti- kuten nyt aloittelevalta voi odottaakin. Ei ole naama enään niin maar punainen ja palautuminen vetojen välillä on parantunut. Mutta sen 8.nnen 200 metrin vedon jälkeen kyllä hieman tekee vielä mieli puuskuttaa. Parista kerrasta viisastuneena olen nyt teippaillut "kriittiset" rasitusalueet kinesioteipillä. Ainakin siis näytän ihan prolta Puman uusimmissa juoksuvermeissä (niitä saa mm. Wrangelta) ja noissa pinkeissä teipeissäni.

Onnekseni Jarmo Mäkelä kävi meillä viikonloppuna hieromassa ja saikin tukkoiset pohkeet ja kalvot avattua. Huomenna on vuorossa selän hieronta Antilla ja perjantaina rangan vuosihuolto luotto-kiropraktikollani Jukka Karjalaisella. Ja jos vielä mainitsen tämän päiväisen kasvohoidon kosmetologilla, niin voimme hyvin todeta tämän viikon olleen varsinainen huoltoviikko :-).

Jalat kun ovat huutaneet viime viikot hoosiannaa, niin nyt on ollut hyvä treenata yläkertaa ja vatsoja. Loppuviikko vietetään siis salilla ja aamut kotona kuntopyörän päällä.

Kyl tästä hyvä tulee :-).

Rakas Esteri

Esterin hanuri se ei ole voinut kuin hämmästyttää minua viime päivien runsaalla annillaan. Helsingin alueella on tullut enemmän lunta kuin koskaan, siltä ajalta kun tilastoja nyt on tehty. Minähän kuulun näihin itsekkäisiin autoilijoihin ;-), junavuorojen peruuntumiset ja myöhästelevä joukkoliikenne tai pysäkeillä värjöttely ei minua hetkauta, joten voinkin helposti löytää hyviä puolia tästä tuiskusta. Aamuaerobinen hoituu hyötyliikuntaa hyväksikäyttäen- piha-aluetta tunti kolatessa syke nousee ja tulee oikeasti hiki! Metsälenkillä kävellessä saa tarpoa lumivastuksessa, ja taas saa hikoilla.

Iltalukemisena minulla on nyt ollut Chris Aceton kirjoja, tällä hetkellä tarkan syynin alla on kirjanen Everything You Need To Know About Fat Loss. Paljon peruskauraa, jota on hyvä päivittää taas mieleensä, mutta paljon myös minulle uusia hyviä pointteja treenaamisesta dieetillä, kehon omasta hormoonitoiminnasta ja rasvanpolton fysiologiasta. Tämän kirjan info on nyt niin hyvin iskostunut minuun ja tuoreena mielessäni, että jopa eilen, vältyttyäni täpärästi ojaan ajosta, sydämeni hakatessa miljoonaa ja käsien väpättäessä ajattelin vain että "Olipas lähellä.. Mutta sainpahan buustauksen epinephrineä ja ainakin rasva palaa!"

Teille, jotka ette tiedä mitä ovat epinephrine ja catecholamine, suosittelen Aceton kirjaa. Mutta pysykää ihmeessä tiellä, sillä sama rasvaa polttava reaktio saadaan aikaan myös ihan perinteisellä reippaalla aerobisella treenillä :-).

The Plan

Ensimmäinen viikko varsinaista dieettiä takana ja saldoksi tuli -1,5 kg:a. En muuten nyt laske kaloreita ollenkaan, mutta punnitsen ruoka-aineet jotta pysyn kärryillä mitä syön ja varmistan siten että saan xx määrän proteiinia ja hiilihydraatteja kullakin aterialla. Olen tehnyt tätä dieettaamista (ja syömisen vahtaamista) jo niin kauan, että saan homman toimimaan näinkin. Ja itseasiassa tajusin, että tämä lähestymistapa voi toimia minulla jopa paremmin kuin ajatukset täyttävä orjallinen ateria-lappusen tuijottelu, seuraavan ruokailun odottamista ja curver-boksien avaaminen juuri sillä kellon lyömällä ohituskaistalla keskellä kehä ykkösen iltapäiväruuhkaa. Vähemmän stressiä ainakin minulle, joka on tottunut stressaamaan hieman joka asiasta ;-). Lopputulos onnistuneempi dieetti ja energisempi ja itseensä luottavaisempi mieli kenties? Katsotaan miten käy:-).

Jako on aivan se tuiki tavallinen, yleisesti käytetty ja toimivaksi todettu. Aamulla ja treenin jälkeen suurin osa hiilihydraateista, muulloin proteiinipitoisia aterioita. Yhtenä päivänä viikossa tai harvemmin hieman lisättyä hiilihydraatin määrää aamiaisella, lounaalla ja treenin jälkeisellä aterialla. Kalorimäärät jäänevät melko alhaisiksi, mutta minulla se tuntuu toimivan kaikkein parhaiten. Koneeni ei ole koskaan toiminut niin, että rasva palaisi tehokkaasti suhteellisen korkeilla kaloreilla. Ja sitä huolta ei ole myös ennenkään ollut, että olisin ollut liian aikaisessa vaiheessa kisakunnossa.

Lisäravinteista ja vitamiineista käytössäni ovat nyt QNT:n Zero Carb (ylivoimaisesti paras proteiinilisä), QNT:n Muscle Volymizer latausjuomana, kalaöljykapselit, l-glutamiini, l-tyrosiini, suolahappokapselit, DIM, Poliquinin Estrodetox, D- ja C-vitamiinit, magnesiumi, sinkki, kromi, ja kalsiumi.

Kimmo pari viikkoa takaperin Body Clubilla Jerry Ossin treeneissä.

Teen tällä hetkellä 4-5 punttitreeniä viikossa sekä yhden kovan, yhteensä tunnin kestävän juoksuharjoituksen. Aerobisten määrä on 3 harjoitetta viikossa, sijoittaen niitä sellaisten kevyempien päivien väleihin, jolloin haluan buustata aineenvaihduntaani ja siten pitää kulutusta yllä.

Kimmon kanssa olemme vetäneet kovia yhteistreenejä ja lisäksi hän on useasti käynyt sparraamassa minua salilla ja juoksuradalla. Toisen tuki on kyllä kultaakin arvokkaampaa! Melko usein minua jopa odottaa kotona valmiiksi punnittu ja kokattu kana-riisi-ateria kun tulen kotiin töistä :-).

Nyt on niin hyvä yleisfiilis kaikesta- treenit kulkevat mahtavasti, keho kiristyy ja kaikesta pystyy nauttimaan. Määränpäänä aikaisempaa kevyempi ja kireämpi Erika keväällä 2011. Matka on alkanut!