Pieni ansaittu tauko

Keskiviikko, jouluaaton aatto oli mahtava päivä. Lunta oli satanut yön aikana niin reippaasti, että aamuaerobinen piti aloittaa kolaamalla ensin piha-alue, jotta autoni olisi kulkenut yhtään mihinkään. Seitsemän jälkeen olin siis jo valmiiksi lämmiteltynä ja hikisenä salilla treenaamassa päivän ensimmäiset treenit, hauis, ojentaja ja reipas intervalli-pyrähdys kuntopyörällä. Aamupäivällä suunnistin shoppailemaan vielä hieman joululahjoja Kimmon perheen jäsenille ja kuinkas ollakkaan- löysin itselleni uudet farkut, kasapäin t-paitoja ja treenipaitoja ja muuta sälää. Vitsit että olen ollut kiltti tyttö!

Iltapäivällä oli vuorossa vielä toiset treenit rinnalle, olkapäille ja vatsalihaksille. Ja taas lopetukseksi pieni pyörähdys pyörän selässä. Kuntoni näyttää nyt ajankohtaan nähden oikein hyvältä. Yllättävän helposti on tähän mennessä mennyt kaikki. *koputtaa puuta* Energiaa on ollut melko hyvin, viimeistään salilla olen herännyt taas eloon ja treeni on itsessään piristänyt minua niin paljon, että mielikin on piristynyt treenin aikana. Olen todellakin nauttinut kovista treeneistä!

Nälkä oli alennettujen kaloreiden takia melko selkeästi tunnettavissa keskiviikkona alkuillasta, ja kaikkien ruokien ja ruokailusuunnitelmien keskellä tunsin olevani jo hieman malttamaton odottamaan seuraavaa päivää.

Aattoaamuna painoni näytti alinta lukemaa tähän mennessä, 66,5kg, oikein mukava oli päivän ensimmäinen "joululahja". Ja nyt on sitten tankattu, levätty ja latailtu akkuja alkavaa kovenevaa dieettikautta varten. Huomenna koittaa loiva lasku karuun arkeen. Mutta pääsenpähän ainakin salille treenaamaan, sitähän on jo odoteltu.

Canelo ja minä tänään aamulla.

Kanden lempilahja tänä jouluna oli tuo pieni koiratonttu.

Tätä on vielä vuorossa lisää tänään, löhöilen sohvalla ja katson loppuun elokuvan Benjamin Buttonin uskomaton elämä.

Jostainhan se on kaikki aloitettava

Tuore v. 2000 Galaxyn EM-hopeamitalisti minä ja pronssimitalisti Sari Sandberg. Keskellä valkoisissa Protan-tahroja uhmaava huoltajamme Sari.

Tuona kesänä kilpailukärpänen puri minua toden teolla. Olin 24-vuotias ja treenannut noin 7 vuotta, tosin eihän niitä kaikkia vuosia voi hyvällä tahdollakaan sanoa koviksi treenivuosiksi. Vasta kun kilpaileminen tuli mukaan kuvioihin, tuli treenistäkin paljon tuloshakuisempaa. Eli aloin hakemaan aina lihaksikkaampaa vartaloa, joka kestäisi kovassakin vertailussa. Vielä ei tuolloin ollut nettiyhteisöjä vaan omassa rauhassa tai porukassa treenailtiin. Kilpailut olivat tapahtumia, missä saattoi tavata enemmänkin tuttuja ja bodymaailman "julkkiksia". Melko pitkä ja joskus vähän kivinenkin tie on ollut. Eikä vieläkään olla ihan siellä missä pitäisi/haluaisi. Mutta jokainen vuosi on antanut lisää kokemusta selvitä tulevista haasteista ja opettanut miten toimia kehon ja mielenkin kanssa. Ja ehkä kuvistakin huomaa mikä etuus todellakin on, kun urheilijan psyyke kehittyy fysiikan rinnalla.

Kaikille teille, jotka unelmoitte ja tähtäätte omaan makuun sopivasti lihaksikkaasta fysiikasta tai treenaavanne itsenne kisoihin joskus, toivon sydämestäni tsemppiä tuleviin koitoksiin ja tulikasteisiin! Ette välttämättä tarvitse suuria lahjoja lajiin(ei ollut minullakaan, kuten kuvista näitte), mutta kova työ palkitaan varmasti. Uskokaa itseenne ja siihen mitä teette ja unohtakaa nettimaailman arvostelijat ja muut kateuden kangistamat ;-).

Tähän tultiin viime dieetin viime metreillä. Vielä olisi voitu kiristää pari kiloa pois. Mutta kaikki huomioon ottaen olin todella tyytyväinen lopputulokseen.

2007 Fitness Classicissa.

2007 SM-kisojen alla ennen tankkaamisen aloittamista.

Saksassa Galaxyn EM-kisoissa. Tsekatakaa nuo ihanat lonkkakyhmyt :).

Ekat kisat olivat vuonna 2000 jKr. Elettiin aikaa, jolloin kisabiksut ostettiin alusvaatteina Lindexiltä ja päällystettiin (jos päällystettiin) sopivan juhlallisilla kankailla ja koristeltiin nykymakuun hyvin vaatimattomasti. Kisapainoni oli jossain 57-58kg:n tietämillä.

Pari päivää ennen MM-kisoihin lähtöä, paino 60,4kg.

Alla oleva kuva on muistaakseni otettu joskus samoihin aikoihin.

Ja tämä kuva on otettu tänään, päivä syömäpäivän jälkeen. Melkoisen tuhti emäntä,

paukahti mukavasti muutama nestekilo lisää! Tosin haluan kyllä mainita, että vyötärömakkarat ovat melkopaljon sulaneet, vaikkei kuvasta ihan heti niin päättelisikään :-).

Mmmakoisia muistoja

Tällaisia "notkuvat ruokapöydät"-aiheisia lomakuvia meillä on pilvin pimein. Johtunee siitä, että kumpikin meistä rakastaa hyvää ruokaa ja syömistä lomalla.

Mitä!? Minäkö hampurilaisella? Olen näköjään jäänyt kiinni, sormet syvällä paistorasvassa Milanolaisen Burger Kingin valvontakuvaan.

Pizzalla Milanossa. Olikin erittäin hyvä prosciutto-funghi pizza.

Aamiaisella Egyptissä.

Sharm El Sheikhissä, jossa Naama Bayn Pizza Hut tuli tutuksi.

Kilpailuun valmistavat dieetit ja offikaudet syklittävät luonnollisesti, niinkuin niin monella muullakin kisaavalla body/fitness harrastajalla, syömistapoja. Välillä on valinnan vapautta syödä mitä vaan tai olla syömättä, välillä taas kannat kaupasta kotiin perusruokaasi, maustamattomia kanafileitä ja kananmunia ja vain uneksit hiilaripäivistä tai kaikkien niiden ihanien hotellien notkuvista buffet-aamiaisista makeine hedelmineen ja kuohkeine pannareineen.

Tällä hetkellä ruokavalioni on pääasiassa koostunut kanan rintafileistä ja riisistä, valkuaisista, keittokinkusta, leivästä tai puurosta, Massin heraprotskusta ja yhdestä banaanista per päivä. Satunnaisesti on tullut nautittua keitettyä seitä. Salaatteja en ole jaksanut vääntää. Ehkä niiden aika koittaa myöhemmin, kun syömistä täyty jo repiä kaalista ja jäävuorisalaatista.

Lisäravinteista ainoastaan glutamiini soveltuu vatsalleni, kaikki kreatiinit sun pyruvaatit jätän suosiolla pois. Suurimmat muutokset edellisiin dieettiruokiin on 1. ruoka-aineiden yksinkertaistaminen ja 2. lisäravinteiden rajoittaminen glutamiiniin, laadukkaaseen heraan ja vitamiineihin, 3. suurempi määrä hiilihydraatteja, sekä 4. maitotuotteiden minimaalinen käyttö. Eli bye-bye maitorahka, kaikkien bodareitten peruspilari. Kroppa toimii paljon paremmin ja se velttous, turvotus ja liman eritys ei vaivaa niin kuin ennen. Kokeilkaa, ken uskaltaa! Suosittelen! Tosin tiedän vain miten oma kehoni toimii ja mikä siis soveltuu itselleni parhaiten, siksi olen mm. jättänyt kaikkien lisäravinteidenkin käytön minimiin. Kaikki, mikä turvottaa vatsani rantapalloksi eikä imeydy, on jätetty. Kisadieetin jälkeen vatsahan voi helposti turvota jo yhdestä riisipiirakasta. Tasapainon hakeminen vie joskus jonkin aikaa ja eri ruoka-aineita täytyy kokeilla. Kun tiedät miten sinun pitää syödä jotta kehosi toimii (eikä syödä niinkuin joku sanoo, koska se on oikea tapa), kestää se myös satunnaiset herkuttelut piazzalla ja trattoriassa.

Nyt on tosin eletty hiilaripäivää ja päivän teema ja tunnelmat ovat olleet kovinkin kuvien kaltaisia. Huomenna minua koittaa taas se raskain päivä, dagen efter eli kunnon kankkunen, jolloin mieli ja jalat tuntuvat raskaalta ja kaikki energia tosiaan tipotiessään. Hiilarit ovat huomenna myös nollassa, mutta väsymys ei kyllä johdu hiilarittomuudesta, se johtuu nimenomaan niiden tämän päiväisestä runsaudesta. Tiistaina jatkuu tiukennettu dieetti, aina jouluaattoon asti. Eli tulossa on puolitoista viikkoa isompaa nälkää ja pienempiä annoksia. Jess, bring it on!!

Myydään kisa-asuja!

Tässä uikkarissa loistat! Paljon violetteja kiviä ja ab strasseja.

Pitkän sarjan kilpailijalle, kisapaino 60 - 64kg. Topissa tasku textra paddingille.

Takuuvarmaa CC Fitwear laatua, kuin uusi.

Hinta 350 e.

Punaiset bikinit ovat täynnä strasseja ja takaavat näyttävän bling-blingin lavalla.

Lauran asut sopivat lyhyen sarjan kilpailijalle.

Moitteettomassa kunnossa olevat biksut ja alla oleva musta uikkari yhteishintaan 350e.

Kukkien terälehtiä reunustaa strassinauhat.

Lauran kanssa päätimme pistää vanhat vaihtoon ja uutta tilalle ( ja nyt siis puhun kisa-asuista, en miehistämme, jotka ovat aivan ihania ja joista emme luovu), sillä uusi kisa-asutilaus Caron Hospedalesille on nyt tehty. Minä myyn lisäksi blogini etusivun kuvassa nähtävät punaiset bikinit. Nekin ovat CCFitwearin tekemät ja runsain kivin koristellut. Yläosassa myös uikkarin tapaan taskut rinta-paddingille. Hinta 250e.

Lauraan saatte yhteyden meiliosoitteella toloska.tolonen @ gmail.com.

Neonvärinen muumio

Vitsit moon muodikas!

Kinesioteippauskurssi on nyt käyty, ja täytyy sanoa että oli todellakin hyvä ja antoisa kurssi! Tätä tekniikkaa on käytetty hevosilla Saksassa ja saatu erittäin hyviä hoitotuloksia, joten nyt vaan kuntouttamaan, ja vahvistamaan omat nivel- ja lihasvaivaivaiset hevosasiakkaani, ensimmäisenä Suomessa!

Itse olen kulkenut teipit selässä ja lavoissa ja vähän joka paikassa mikä on vaivannut ja huomannut kuinka ongelmat ovat heti helpottaneet, jopa kadonneet. Alaselän lihasjumin päällä ollut paincross-teippaus poisti alaselän jäykkyyden ja lihassäryn, jonka ansiosta pystyn taas istumaan ja taivuttamaan sekä kiertämään kylkiäni ilman jäykkyyden ja kivun tunnetta. Myöskään sormeni eivät ole puutuneet yön aikana, mikä on uutta, kiitos lapa-olkapää teippauksen. Palautuminen treenistä nopeutuu, sillä teippauksella voi nostaa hieman kudoksia (kuten ihoa, lihaskalvoa, ligamentteja), jolloin syntyy lisää tilaa ja kipeä kalvokireys ei vaivaa. Myös hieronnasta johtuva pieni "tenniskyynärpään" alku vasemmassa käsivarressa poistui pidettyäni teippausta 3 päivää. Teippaus pysyy hieman paikasta riippuen 1-2 viikkoa. Suosittelen lämpimästi kokeiltavaksi kaikille meille pikkuvaivaisille! Ihkuna lisänä teipit ovat ainakin huomiota herättävissä väreissä kuten pinkki ja turkoosi. Gooteille mustaa.

Hyviä treenejä on saatu myös tehtyä. Salikin vaihtui lähempänä kotia olevaan Kontulan kuntokellariin ja ruuhka-aikoina olen saanut soveltaa treeniohjelmaani aina vapaana olevan laitteen mukaan. On siis tullut tehtyä hieman uusilla liikkeillä ja eri järjestyksellä totutusta, ja tämä onkin tehostanut harjoituksen rasittavuutta. Mahtavaa!

Eilen treenasin selän ja aloitin raskaasta massaliikkeestä kulmasoudusta.

Lämmittely: 20kg:n tangolla sjmv, mavea ja kulmasoutuliikettä pumppaillen ja välillä venyttäen kevyesti.

1. liikesarja, kovin liike alkuun: kulmasoutu 4 x 8-10, 80kg

2 viimeistä sarjaa superina jatkaen suoraan maastavetoon, toistot mavessa 10-12.

2. liike, venytetään latseja kunnolla: Ylätalja eteen leveällä otteella 3 x 12-15 , 50-60 kg.

3. liike, herätetään ne takaolkapäät: vipunostot sivuille. Istun penkin päässä ja teen ylävartalon kulmaa vaihdellen superina 3-vaiheisen sarjan 3 kertaa:

ylävartalo melkein samassa kulmassa lattian kanssa maksimi määrä (puhtaita) toistoja,

ylävartalo 45 asteen kulmassa maksimi

ja istuen selkä suorassa maksimi, eli loput mehut irti olkapäistä.

Tässä voin lisätä poltetta tekemällä viimeisen sarjan rest & pausena, eli pysäytän liikkeen pariksi sekunniksi loppupuristus vaiheessa.

4. liike viimeistelee yläselän: soutu alataljassa kapealla otteella 3 x 10-12 65 kg.

Viimeinen sarja tiputuksena, jotta tuntuma säilyy selässä loppuun asti, eikä siirry kramppaaviin forkkuihin.

Siinä se, kaikessa lyhykäisyydessään. Mutta kun sarjat tekee hyvällä tempolla ilman turhia välitarinoita ja ilman muiden treenaajien tekemisten tai ylös kainaloihin vedettyjen verkkarihousujen tuijotteluja selkäjumppa on todella tehokas.

Huomenna jatkan noista ruokajutuista. Ja laitan teille vähän myytäviä kisa-asuja esille!

Ha det så bra!

Neljäs viikko kohta takana

Aamuisen reippailulenkin jälkeen Cantsu näyttää tältä. Koiramme toimii hienosti henkilökohtaisena kirittäjänäni mäkijuoksuissa. Kun kuntolenkkien varteen ripustetut kaikenlaiset tsemppaavat kyltitkin ovat ulkoiluvirastojen pykälien mukaan erittäin kiellettyjä, luo vieressä hölkkäävä koira hyvän tsempin ainakin minulle.

Ja onneksi iskän kainaloon pääsee aina takaisin köllimään. Myös minä.

Laitetaas pari kuvaa, ennenkuin itsesensuuri taas iskee :-). Tänä aamuna vaihteeksi hymyilytti, paino 67,6kg. Ei ole paino paljoa tippunut, mutta fläsää on kadonnut hintsusti vyötäröltä.

Olen kait erittäin vaativa valmennettava (terveisiä Harrille!). Haluan aina tietää vastaukset mieltäni painaviin kysymyksiini valmentajaltani, enkä pelkää soitella tai "häiriköidä" meileillä kun on asiaa dieetistä. Mitä en halua kuulla on: "Se kuuluu asiaan", "Just tolta sun kuuluu näyttääkin" (kun olen nesteinen ja löysä kaksi päivää ennen kisoja ja soitan hädissäni valkulle), tai "Älä kysele tyhmiä " (kun kysyn kuukautta ennen kisoja, ehdinkö kuntoon) tai "Hyvältä näyttää!" (kun ei näytä niin hyvältä ja tiedän sen itsekin). Hyvin on Harri pärjännyt ja luottamukseni arvoinen valmentaja minulla onkin.

Yhden asian olen tosin oppinut matkan varrella. Ei mikään uutinen; kovaan kuntoon pääseminen vaatii kovaa työtä, ja nimenomaan sitä kovaa lihastreeniä. Muistan aina kun kesällä 2007 Aki sanoi, etten ole menossa maratoonille, kun kysyin pitäisikö aamulenkkejä lisätä. Siinä hän olikin aivan oikeassa. Jos olet taas menossa bodikisoihin sinun tulisi pyrkiä mahdollisen tehokkaaseen lihastreeniin ja säilyttää tehot loppuun asti. Näin pidät lihasmassaa yllä, jopa kasvatat sitä ja mikä parasta- poltat rasvaa! Lopputulos on kovalihaisempi, suonikkaampi ja lihaserottuudeltaan kovempi kisakunto. Entä jos en jaksakaan treenata kovaa, tai edes keskinkertaisesti? Saati nostaa koipiani ja sykettä aamulenkeillä? Vastaus: luultavasti syön liian vähän ja vääriä ruoka-aineita. Tässä tilassa kehoni ei polta grammaakaan rasvaa, mieltä ei kiinnosta ja pää ei jaksa innostua. Vain lihaskudos pienenee ja lopputulos on pieni, löysä ja nesteinen. Been there, done that!

Asian sisäistäminen on vain vienyt hieman aikaa. Suurimpana muutoksena on uusi suhtautuminen dieettiin ja varsinkin omaan kehooni. Enää se ei ole pahin viholliseni jonka itsepintaiset karseat (ja vielä idioottimaisesti itsehankitut) läskit eivät ota sulaakseen vaikka kuinka rankaisisi, vaan kaunis hyvin bodattu kroppa, johon olen panostanut toistakymmentä treenattua vuotta ja josta voin olla myös sekä iloinen ja ylpeä. Välillä se kantaa enemmän pehmeyttä, välillä vähemmän, mutta se ei olekaan enää pääseikka elämässäni, sillä olen elämässäni yllätys yllätys myös paljon muutakin. En ole täydellinen enkä enää yritäkkään olla tai näyttää siltä. Ja kun kaikesta tuosta ahdistavasta ajatusmaailmasta pääsee eroon, on olo onnellinen ja vapautunut ja mikä hassuinta, uskallan onnistua ja menestyä!

Ystävistä saa voimaa

Tuksu ja Ilekin sen tietävät- puutarhan hoito on mukava harrastus. Birgitin kanssa työnsimme tänään kukkasipulit multaan odottamaan tulevaa kevättä. Pieni yllätys koitti aina kun avasin pussin; "Ai tällaisiako mä ostin? No kun alennuksessa oli. Mitäköhän kukkia nää on? Ostinko mä perhana ruohosipuleita ja valkosipuleita?!" No kun kevät koittaa, niin sittenpähän selviää.

Sitten joimme kahvit ja tankkauspäivän kunniaksi oli tällä kertaa myös kaikenlaista maistuvaa särvintä kahvin lisäksi.

Laura ja Rauli kävivät perjantaina täällä kulmilla ja Lauran kanssa saimme sovitettua yhteiset treenit iltapäivälle. Kävimme näyttämässä Kontulan kolleille vähän treenin meininkiä :-). Kyllä siellä pari päätä kääntyi kun kaksi melko pulleakätistä tätiä kävi puhisemassa olkapäätreenit läpi. Hyvä jumppa tulikin, kiitos hyvän tsempparin! Laura on aivan mielettömässä kunnossa ja kehittynyt vuoden aikana paljon. Kilpailukipinäkin on taas herännyt..

Ja sitten taas joimme kahvit meillä. Minulle oli tällä kertaa niukempi tarjoilu katettu, mutta muut nauttivat lihiksiä, viinereitä, jäätelöä jne.

Rauli, Laura ja Canelo ja herra Pupu, tietenkin.

Ja tämä leidi nähdään ensi syksynä BF-lavalla!

Lauantai-iltana saunassa ja syömässä kävivät vielä Jarmo ja Vilma sekä heidän karvaiset kaverinsa. Niin ja tietenkin, kaffeetkin juotiin.

Arki menee aina sellaista vauhtia eteenpäin, ettei viikolla ole koskaan aikaa työpäivän ja treenien lomassa treffata ketään. Usein soittaminenkin jää kiireessä. (Ja muuten blogin päivityskin..) Sosiaalista elämää onkin ihan kiva sitten välillä harrastaa, nauttia hyvästä seurasta ja pysähtyä välillä.

Vielä ei ole pinna kiristynyt

Kuntokuvatus tyhjänä ja nälkäisenä ennen iltapäivän treenejä.

Oikein hyvää ja iloista harmaata marraskuun maanantaita! Kuvastakin tuli melko tumma kun ei täällä kaamoksen keskellä tunnu valoakaan riittävän. Kahmalokaupalla D-vitamiinia ja positiivisia ajatuksia, niillä jaksaa. Alan päästä tarkan syömisen, treenaamisen ja aamulenkkien rutiiniin sisälle ja se helpottaa taas oloani ja päivän suunnittelua. Lisäksi ulkona aamun pimeässä on ollut ilo liikkua, mutta vain puhtaasti omasta mielestäni- malagalainen koiramme kun nukkuu mielummin lämpimässä iskän kainalossa, kuin seikkailee sissinä metsäpoluilla. Mañana, mañana..

Painoni on tippunut 0,5 kg toisen viikon jälkeen mikä mielestäni on ihan hyvä alku. Nyt olen lähinnä laiha läski, mutta aloituspainoni onkin kokonaiset 7 kiloa vähemmän kuin vuoden 2008 keväällä, jolloin olinkin melkoinen muhku. Jospa tässä kerkeäisi hieman lihastakin vielä pyöräyttää, onhan Kultsallekin vielä ruhtinaalliset 5 kk aikaa. Eli miltei pieni ikuisuus!

Syömisen ihanuus ja kurjuus

Varoitus: tähän voi tukehtua.

Myönnetään- olen siviilissä melko huono syömään. Varsinkin isoja annoksia bodyruokaa. Minä en syö iloon, suruun, masennukseen tai edes palkitakseni itseäni jostakin, päinvastoin ruokahaluni on välillä aika hakusessa. Silloin olen puputtanut riisikakkuja (autoni penkin välit täynnä murusia, menee imuri tukkoon) ja imeskellyt kuivia tonnikalapaloja, juonut protskujuomia ja syönyt hedelmiä. Yksi lämmin ateria siihen päälle on riittänyt pitämään minut kylläisenä loppupäivän.

Ensimmäinen dieettiviikko menee aina totutellessa suuriin ruokamääriin ja ainaiselta tuntuvaan kokkailuun. Kalorit ovat nyt melko korkealla ja puhtaasta ruuasta otettuna se tarkoittaa melko suuria ruokakasoja lautasella. Puolessa välissä ateriaa vatsani ilmoittaa minulle että on kiitos vaan täynnä, joten loput ruuasta saan ahtaa suuhuni ja yrittää niellä oksurefleksistä paljoa piittaamatta. Tämä sama toistuu taas 2-3 tunnin päästä.

Nyt toisen viikon alettua huomaan jo selvän muutoksen aineenvaihdunnassani, kaikesta ökimisestä huolimatta minulla on aivan kiljuva nälkä ennen seuraavaa ateriaa. Todella raivostuttavaa! Tätä tämä on; ensin herätellään se uinuva nälän tunne ja venytetään mahalaukkua vaikka väkisin, jotta sitten saadaan - kiitos toimivan aineenvaihdunnan- kärsiä seuraavat puoli vuotta nälän tunteesta :-).

Olen tehnyt nyt kevyitä aamukäppäilyjä ja ruokaa on ollut ruhtinaallisesti, katsotaan mitä uutta tämä viikko tuo tullessaan.

Tästä se lähtee!

Kanille kyytiä! Näitä suloisia ja pehmoisia raadeltavia saa muuten Ikeasta vajaalla 3 eurolla. Meillä on koko sarja: Gosig Kanin, Råtta, Katt... Marsu on kuulemma paras.

Lahtisen Niina soitteli eilen ja ihmetteli, oliko mulla vallan sormet poikki, kun blogiini ei ollut tuossa taannoin ilmaantunut pariin viikkoon mitään päivitystä. No eipä ollut, ja tässä siis ihan Niinakin varten uusi päivitys, heti edellisen perään :-).

Maanantaina alkaa dieetti ja valmistautuminen kohti ensi kevättä ja kisoja, joita toivon mukaan tulee useampikin ensi vuonna. Harri Lahtinen laatii taas kuviot ja valmentaa minua, joten olen tulevaan erittäin luottavainen, hyvin latautunut ja positiivista energiaa täynnä! Vuodessa olen ehtinyt todella hyvin palautua 3 vuoden kisaputkesta ja treeneihinkin olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Kehoni toimii hyvin ja aineenvaihdunta pelaa, siinä ehkä yksi syy miksi paino onkin pudonnut pikkuhiljakseen tässä syksyn mittaan. Olen tämän vuoden aikana jättänyt kaikki maitotuotteet (paitsi kahvimaidon ja satunnaisen juuston ja raejuuston) pois, enkä ole nauttinut minkään valtakunnan proteiinitehtaan jauheita lisäravinteina. Treenin jälkeisiä palautusjuomia olen vuoden aikana nauttinut ehkä kaksi, jotain naamaa punottavia latareita täydet nolla. Pärjää sitä kotiruuallakin, ainakin tällaiset bf-rimpulat :-).

Kuvat ovat tältä päivältä, lähtöpaino dieetille n. 67kg.

Paras lääke kaamoksen hoitoon on..

Kuvassa Kristen Gomes meitsin uudessa uikkarissa.

Caron Hospedales

Pari viimeistä viikkoa on mennyt taas tuttuun tapaan, vauhdilla. Olen suorittanut akupunktiokurssini kunnialla päätökseen hyväksytyin loppukokein, olen pelastanut palokunnan avustuksella karsinaansa juuttuneen hevosvanhuksen (piti olla normi hierontakeikka) , nauttinut hyvästä ruuasta ja kivojen päivällisvieraiden seurasta, treenaillut vaihtelevalla menestyksellä, mutta käynyt tunnollisesti murun kanssa syvävenyttelyssä.

Viimeisen viikon pitkät ja pimiät illat ovat menneet lahjakkaasti netissä kisa-asuja katsellessa ja ostellessa. Löysin pari erittäin hyvää saittia, joilla myydään uusia sekä vähän käytettyä kisa-asusteita. No asuste-kuumehan siitä nousi ja mastercardi oli jo vedettävä esiin lompakon pohjilta. Nyt voi sanoa että on sitä visaa vinguteltu, ostin nimittäin aivan ihqut fuksian punaiset biksut Caron Hospedalesilta ja vielä ihqumman blingeling uikkarin Lydialta. Hinnat ihan kohdillaan, jos miettii miten pieni riepu tuo kisa-asu on, mutta koristelut ovat mahtavat ja moni puku ollut pro-kisoissa, Olympiaa myöten.. Onneksi euron suhde dollariin on meidän eduksemme... Paulan sanoja lainaillen: siis melekeen ilimasta!

Käykää kuolaamassa ja tehkääpä ostoksia: www.proconsignonline.com

www.divaexchangeclassifieds.com

Unohtuu pimeys ja räntäsade :).

Caron Hospedalesilta aukeaa muuten lähiaikoina myös omat kisa-asuja myyvät nettisivut, lisää infoa siitä tulee hieman myöhemmin.

Läpi repaleisen lokakuun

Lauantaina Eastilla. Vielä hymyilyttää, painoa nyt n.68kg.

Turun MM-karsinnoissa vuosi sitten painoin 64kg,

3 viikkoa myöhemmin MM-kisoissa n.60kg. Tästä karistetaan siis ainakin ne 8-10 kg.

Jahas, taitaa taas olla se aika vuodesta, että saapi vetää työpäiväksi pitkät kalsarit jalkaan ja varvastossujen ja t-paitojen sijaan varata mukaansa autoon kasan kuivia vaihto-sukkia. Viimeksi tänään haikailin kuivien kenkien perään kun kävin hakemassa yhden asiakkaan hevosen vetisen ja upottavan saviliejutarhan kauimmaisesta kolkasta räntäsateen vihmoessa päin näköä. Mutta, kuin juhlistaakseni 1. maanantaita ja 2. viimoisia offikauden viikkojani, käväisin kotimatkallani pienen leipomopuodin kautta ja ajoin kotiin mahtava vadelma-vaniljakreemi-unelma mukanani. Ja taas on elämä yhtä juhlaa!

Valmentajani Harri Lahtinen tuumasi tuossa eilen minut nähtyään, että dieettini alkaa marraskuun alussa. Tosin luonnollisesti melko korkeilla kaloreilla. Kaikkialle oli tarttunut pikkiriikkisen lisää lihasta, varsinkin reisiin ja yläkertaan, jota olenkin yrittänyt kehittää tämän vuoden aikana. Reidet ovat aina ottaneet minulla treeniä hyvin vastaan, ja nyt ohjelmassa olleen uuden lähentäjä- liikkeen ansiosta näyttää kuin olisin saanut myös hieman paksuutta niihin.

Nyt vaan sitten suunnittelemaan hurjia syöminkejä Harrin vaimon Ninan kanssa, ennen kuin kummallakin potkaistaan dieetit käyntiin. Olisiko villisika vartaassa hyvä, vaiko rosvopaisti-illallinen tai kunnon BBQ-kattaus kera kylmien juomien?

Projekti päätöksessä!

Kaunis Birgit täydessä terässä lauantaiaamuna ennen alkukilpailuja.

Yllä ja alla B:n kuntoa perjantai-illalta. Birgit oli varmasti sarjansa (master bf) kirein ja kuivin kilpailija. Lappeenrannan kilpailuista kunto oli kiristynyt vielä kilon verran vaikka

aerobisia harjoitteita ei aloitettu vielä siinäkään vaiheessa. Kaiken kaikkiaan kovaa aerobista tuli dieetillä tehtyä täydet nolla tuntia! Kalorit liikkuivat koko dieetin aikana n.1640 - 2100 kcal:in välillä. Paino oli SM-kisaviikon alussa 48,2kg (n.-8,5 kg toukokuusta).

Voimme siis puhua hyvästä aineenvaihdunnasta ja tietynlaisesta lahjakkuudestakin lajiin :-).

Lauantai-iltana Carita ja Laura kävivät lasillisella huoneessamme.

Kälätys kuului hetkittäin varmaan käytävälle asti :-).

Caritan tykki ojentajapose.

Pumppailua juuri ennen lavalle astumista.

Lauantai-iltana alkoi reissussa olo jo hieman kyllästyttää.

En tosin kyllä tiedä keitä nuo kuvassa ilmeilevät rumat lapset ovat.

Samalla kun Birgit (taustalla) punnersi suoniaan pintaan ennen sunnuntain finaaleja,

minä ehdin tallentaa Nikon hurjan mousti-näytteen.

Expo-viikonloppu piti minut kiireisenä huoltamisineen ja kisa-viimeistelyineen. Tuntui kuin jättimäinen Fitness Expo-aalto olisi jyrännyt ylitseni ja nyt voin jo kellua sen jälkimainingeissa.. Huh huh, olipas viikonloppu! Samalla veimme Birgitin kanssa päätökseen puolen vuoden projektimme, Master BF:n SM-kilpailut. Tuloksena oli hieno nappisuoritus ja 4. sija. Täytyykin sanoa että olen erittäin ylpeä Birgitistä. Häneltä löytyi asennetta dieettiin ja treeniin (vaikka antoikin minulle lempinimen Piiskuritäti ), eikä antanut kenellekään eteen, vaikka esimerkiksi jalkatreenejä ei voitu tehdä normaaliin tapaan ollenkaan helmikuussa sattuneen ison ristisidevamman takia. Birgit siirsi jopa polvileikkauksensa keväältä syksyyn, jotta pääsisi valmistautumaan kisoihin. Asennetta!

Onnea B, olet kaikinpuolin huippu!

Ennen kotimatkaani ehdin istua katsomossa Harrin ja Ninan kanssa tsekkaamassa fitneksien loppuhuipentumat. Oli kiva vaan istua aloillaan ja turista kaikenlaista "turhaa". Torstaina onkin sitten seuraava kunto ja dieetti- miitti valmentajani kanssa. Katsotaan sitten olenko minä saanut mitään aikaiseksi ;-)..