Kiva kun tulitte läskit

..mutta käymässä olette vain! Tätä lausetta laulan itselleni aamun lenkeillä :-). Ja olkoonkin sitten osa nestettä jota kehossani kannan, niin kuitenkin- runsaat 6-7 kiloa on tullut kokoa ja painoa lisää. Siihen on keho tasapainoittunut, kunto siistiytynyt ja tunnen olevani kaikenpuolin toimiva paketti taas. Treenit ovat maistuneet ja erehdyin jopa ryhmäliikuntatunnille- tätä tapahtuu siis noin kerran kahdessa vuodessa (tietenkin vetäjä minut nähdessään huudahti "Mitä SÄ täällä teet??"). Oli aika ass-kicking-tunti, enpä ole tainnut aikoihin hikoillut ja puuskuttanut niin paljon, niin kauan. Aionkin yllättää tuon timakan ohjaajan ja ilmestyä huomenna taas hänen eteensä suorittamaan askelsarjoja, hieman kömpelösti mutta tiukka treeni-ilme kasvoillani, ja vetäen tietenkin koko tunnin epätahtiin musiikin kanssa.

Lyhyestä virsi kaunis- kuvia viikon varrelta, joka ei ole sisältänyt arkista aherrusta ihmeellisempää tällä kertaa.

Huomenna sitten ihmettelemään Mr. ja Ms. Bodyja Riihimäelle.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Tästä on glamour kaukana. Takana aamuinen 30 minuutin läski-intervalli maanantaisessa kaatosateessa.

Ihania uusia treenivaatteita Wrangelta: Annilucen mukava ja treeneissä toimiva toppi ja Better Bodiesin camo-shortsit. Uudet lemppari-asusteeni :).

Koiran kanssa iltakävelyllä.

Esimakua tulevasta

Ihana yllätys odotti minua postilaatikossa tänään- tuo ihanainen Tiina Vaskelainen oli lähettänyt minulle EM-reissun kuvia CD:llä ja askarrellut hienon kortin joka oli omistettu " ihan Parhaalle huonekaverille!". Hih, ihana muisto kilpailumatkasta :-)! Tässä pari näytettä Tiinan ottamista kuvista.

Sunnuntaina kävimme Kimmon kanssa taas Lahdessa treenaamassa Jerryn Ossin kanssa, tällä kertaa oli jalkatreenit. Tarkkaa syynäystä tekniikan suhteen ja kohdistus minulle "heikompiin" lihasryhmiin, eli pakaroihin ja takareisiin. Hieman otimme iisimmin painojen ja harjoitteiden rankkuuden suhteen, vaikka kyllä supersarjan lopussa, etenkin viimeisen kyykkyliikkeen lopussa meinasi happi loppua ja tuli melkoisen huono olo (Mahtavaa!). Kolmeen- neljään viikkoon en juuri ole jalkoja kovaa treenannutkaan niiden alituisen tukkoisuuden takia, joten tämä treeni osui ja upposi. Lihaskipu alkoi jo sunnuntaina illalla. Kaksi päivää kävelin ihan oikeasti suorin jaloin.

Jerry tulee nyt auttamaan minua kehittämään ja koventamaan fysiikkaani ja tulenkin tekemään kaikkeni, että olen iskussa SM-lavalla. Jerry tulee laatimaan minulle treeniohjelman ja jatkossa seuraamaan treenejäni ja kehitystäni tasaisin väliajoin. Tämä yhteistyö on minulle suuri motivaation tuoja ja tarvitsemani tsemppi, mahdollisuus joka ei totisesti voisi parempaan saumaan tulla!

Aloitin juuri yhteistyön myös toisenkin tahon kanssa, minulla on nimittäin nyt suuri ilo ja kunnia edustaa Wrangea. Nyt tuntuukin siltä, etteivät asiat voisi juuri paremmin olla :-).

Tämän viikon vielä otan treenien suhteen kevyemmin, aikaisintaan loppuviikosta käyn hieman herättelemässä uinuvia/toipuvia lihaksiani ennenkuin ryhdyn taas tositoimiin. Keho ja pää on saanut ansaitsemansa ja ennenkaikkea tarvitsemansa loman ja levon dieetistä ja treeneistä, jotta jaksaisin painaa myös syksyyn. Päätin siis suunnata suoraan SM-kisoihin, tavoitteenna se puuttuva kulta, sekä PM-kilpailu, joka sekin järjestetään lokakuussa Helsingissä. Siinä on minulle tavoitetta kerrakseen, ja ihan kaikkien mahdollisuuksien rajoissa kuitenkin.

Kaikki on mahdollista, sinun täytyy vain uskoa ja luottaa itseesi! Jos jotain olen oppinut EM-reissusta, niin tuon ainakin ;-).

Mahtava reissu, mutta tulipa tehtyä!

Matkalaukut on purettu ja viikko on vierähtänyt tiiviisti töissä. Valtavan suuri pettymys on jo ehtinyt kutistua pienen pieneksi palloksi, muistoksi joka koostuu Serbian-reissussa koetuista kommelluksista, highlighteista(jos niitä nyt oli) ja uusista ystävyyksistä. Nyt onneksi jo naurattaa nuo pienet vastoinkäymiset, ikävät ihmiset ja onneton olo, en onneksi jaksa kovinkaan kauan surra jotain epäonnistumista. Joskus sitä saattaa tuloslistoissa notkahtaa, eikä elämässä urheilukaan suinkaan ole aina yhtä menestymistä. Joten so what, katse tulevaan ja mieli valoisaksi- kaikesta tästä on opittu jotain :-).

Kovin kuntoni jäi harmittavasti kahden viikon taakse, enkä onnistunut kaivamaan sitä esiin enään EM-kisoihin. On erittäin haastavaa ylläpitää kovaa kuntoa toista kuukautta ja tuntuukin siltä että kehoni vain yksinkertaisesti väsyi. Saattaa olla että perjantaina tehty 20-tuntinen matka kotoa Novi Sadiin kuumassa ja hiostavassa kelissä, ilman ilmastoinnin tuomaa helpotusta oli liian suuri rasite keholle, ja se saattoi näkyä vielä lauantaina. Ainakin jalkojani särki takareisien alueelta nesteisyyden takia. Lauantaina alkukilpailuissa näytin lähinnä Tyyris Tylleröltä, ja sehän ei ole ehkä ihan toivotuin kondis tässä lajissa. Sunnuntaina aamulla peilistä katsoi taas aivan toisenlainen Erika, reisilihakset erottuivat mukavasti ja suonet kulkivat nivusista kylkeä pitkin kainaloon.. Näin se heitti, laidasta laitaan.

Perjantaina oli pieni hetki relata, ei muuta kuin jalat ylös.

Jari keskittyy työhönsä- tyttöjen stailaukseen. Kimmo ikuistaa näkymää Body-lehden nettisivulle.

Lauantaina ennen alkukilpailuja.

Norjan Nina Furusethin, eli voittajan vierellä on helppo hymyillä.

Jari ja Heidi Sorsa Suomen joukkuen omassa pöydässä.

Kimmon ja Tiinan (kameran takana) kanssa Novi Sadin keskustassa pyörimässä. Jäätelöä ja pizzaa suonissa :-).

Matkan pelasti kuitenkin huippu joukkuehenki, jonka takasivat ihana body-pariskunta Sorsat, huonekaverini, maailman herttaisin Tiina Vaskelainen ja loistava joukkueen johtaja Kimmo Rautio. Vatsalihakseni ovat vieläkin kipeät kaikesta nauramisesta.

Kiitos vielä kaverit- oli hienoa saada tutustua teihin!