Kukka korvan takana

 Helmikuussa sen jo huomaa :-). Nimittäin sen että talven pitkä ja pimeä selkä taittuu keväälle. Päivä pitenee ja aika Kevään Kisoihin sen kun lyhenee. Ensin joulukuussa lasken kisoihin olevaa aikaa kuukausissa, sitten helmikuussa puhutaan jo viikoista.

Tammikuun viimeiset viikot lensin hyvä draivi päällä tapahtumasta toiseen. Järjestin mm. hevoshierojille ja muille alan ammattilaisille luentoiltapäivän Vihti Dressage Centerissä aiheesta hevosen ranka ja sen liikemekaniikka, patologia ja kuntoutus kiropraktiikkaa apuna käyttäen. Luennoitsijana oli ystäväni, saksalainen eläinlääkäri ja eläinkiropraktikko Dr. Sybil Moffatt. Päivä oli onnistunut ja ihmiset tyytyväisiä. Lisää koulutusta hierojille on luvassa taas syksyllä, jolloin jatkamme luentosarjaamme Porvoon hevosklinikan tiloissa.

Dressage Centerissä vieraili tuona viikkona myös henkisen valmennuksen guru Katri Syvärinen, jonka kanssa minulla olikin onni sopia NLP-sessio eräälle illalle. Minulla ei ole ollut aikaisempaa kokemusta minkäänlaisesta henkisestä valmennuksesta, joten tuo tuntinen oli minulle uusi kokemus. Ja erittäin hyödyllinen. Olo ja ajatus on nyt kuin uudella ihmisellä ;-). En aluksi tiennyt mitä odottaa koko sessiolta ja ajatuksiin ja tunteisiin uppoaminen tuntui aluksi hieman hassulta. Mutta kun annoin vaan mennä ja eläydyin ajatuskuviini, sain vihdoin kiinni tuosta punaisesta langasta. Katri sanoi minun eläytyneen erittäin voimakkaasti joihonkin mielikuvaharjoituksiin vaikka itse en sitä niin huomannut. Sain hyvät ohjeet mielen hallintaan, ja varmasti "pureskeltavaa" jäi vielä pitkäksi aikaa eteenpäin. 

Viime viikonloppuna aloitin kalevalaisen jäsenkorjauksen opinnot Helsingissä. Elämähän on siitä mukavaa että aina voi kehittää itseään lisää, oppia uusia taitoja, tehdä uusia asioita, tavata uusia ihmisiä ja katso minne se sinua viekään! Lisäksi minusta on hauskaa seurata sivusta ja katsella muita ihmisiä, varsinkin tilanteessa jossa  toisilleen vieraat ihmiset muodostavat uuden ryhmän ja seurata minkälaisina heidän eri persoonallisuudet tulevat esiin. Mitä puolia itsestään he haluavat muille korostaa, minkälaisen kuvan he haluavat itsestään antaa, minkälaisen tilan he ottavan itselleen ryhmässä jne. Persoonia oli kyllä edustettuna ihan laidasta laitaan, mutta mukavia ihmisiä kaikki :-). Harjoitteluparinani loistanut Mia sai viikonlopun aikana avattua minua kauan häirinneen vasemman si-niveleni. Lihasjumi ja pakaran juiliminen on pysynyt vieläkin poissa vaikka viikolla kävin testaamasssa kovalla jalkatreenillä hoidon onnistumisen. Samoin iskun saanut ristiluu/häntäluu parani yhdellä käsittelyllä (halleluja!). Huomenna pääsen siis taas jatkamaan pikamatka-treenejäni.

Pari viikkoa takaperin pyörähdin Lahdessa kyläilemässä Heidi ja Jari Sorsan luona. Minä olen elänyt täydessä umpiossa koko talven, joten oli ihan hyvää vaihtelua tavata hyviä ystäviä, käydä treenaamassa ja jutella kuulumiset kaikessa rauhassa. Heidillä on nyt aivan loistava valmennus ja tukitiimi takanaan ja tykissä kunnossa rouva olikin! Kunto oli kohdillaan ja kädetkin  isommat kuin allekirjoittaneella. Mielenkiinnolla odotan Heidin lavalle nousua.

Kimmo Rautio ja minä Serbiassa 2010.