Going to work on Monday-morning.
Uhhuh, sumuisen utuisan raskas huhtikuu on kohta takana, ja alan olla taas ettenkö sanoisi kuosissa. Meinasin sanoa järjissäin, mutta sepä voisi olla jo liikaa luvattu ;-). Nyt alkaa pikkuhiljaa oloni tuntua taas normaalilta, ilo ja energia, innostus ja se oikea positiivinen draivi ovat palanneet. Koko huhtikuu meni enemmän tai vähemmän sairastellessa, kuumeisen puolikuntoisena räpeltäessä ja tietenkin tsempaten kovasti kohti päämäärääni. Jossain vaiheessa päämäärääni vain muuttui- kun se aikaisempina kuukausina oli ollut kovan lavakunnon tavoittaminen, kääntyikin kaikki päälaelleen, nyt päämääräni olikini tulla terveeksi, kisoista viis. Kova treeni, kovat tavoitteet ja kova saavutettu kunto (paras ever) vain pahensivat, tai eivät ainakaan helpottaneet terveeksi tulemista. Vielä on toki tekemistä, vatsa meni loppumetreillä niin huonoon kuosiin, ettei oikein mikään ruoka tai juoma mene kivuitta alas, saati aina pysykään siellä. Vapun jälkeen menen lisätutkimuksiin, gastroskopiaan, kun kuulin että se on eri hauska ja miellyttävä toimenpide, melkein yhtä hauskaa kuin Lintsillä käynti, joten täytyyhän sekin nyt kokea:-).
Treenit ovat ihme kyllä kaikesta huolimatta sujuneet aivan mielettömän hyvin, kaikesta nauttien ja kehitystä on saatu hyvin ylläpidettyä. Kiitos tästä kuuluu myös QNT:n Metapure Zerocarbille, yksi parhaista proteiinin lähteistä, joka imeytyy myös tällaisella vatsavammaisella sata prosenttisesti.
Aamulenkit ovat jatkuneet, tosin hieman lyhennettyinä versioina ja ulkoilmassa juosten. Kalorimäärät ovat nyt hieman niin sun näin, johtuen juuri kuinka hyvin voin syödä päivän aikana, mutta liikkunevat ketoosipainotteisesti 1000 ja 1900 kcal:in välillä. Maanantaina selviää mikä siellä sisälläni estää rakkaan syömisen harrastamista, sehän kun on tässä lajissani treenin lisäksi yksi tärkeimmistä osa-alueista. Ja elämän suola ;-).
Two winners: Tiina Kasvi, fitness (right) and Heidi Sorsa, body fitness.
Kultsan Fitness Classic oli ja meni viime viikonloppuna, mutta missä Ertsa oli?Kulttuuritalolla olin hyvinkin, mutta pääasiassa pyörin ja hyörin lavan takana erinäisissä luottamustehtävissä. Tiina Kasvi ja Heidi Sorsa olivat valloittavia (kuten aina) lavan takana, ja tauolla innostuimme hieman kuvaamaan. Ihania malleja. Oli myös kiva nähdä rakas pieni Tiina Vaskelainen, joka vuosi sitten jakoi hotellihuoneen kanssani Novi Sadin kisareissulla. Yksi tämän lajin ehdottomasti parhaimpia puolia on tavata ja ystävystyä upeiden ja aitojen fitness-harrastajien kanssa. Meitä yhdistää kova harjoittelu, kova tahto saavuttaa päämäärämme ja rehellisyys. Jalat maassa mutta pää pilvissä, näinhän sen pitää juurikin olla.
Heidille ja Marie Silmärille toivotan kovasti tsemppiä toukokuun lopulla pidettäviin EM-kisoihin, Siperia kutsuu!:-)
