Tästä on puhuttu ja tätä on naisten lehdet (tälläkin hetkellä) tuppuraisenaan täynnä. Sanakaksikko kuulostaa kovin monimutkaiselta ja erikoiselta ja onko tuo oikein ruokaa ollenkaan. Jos nyt ensin opettelisi syömään oikein (=terveellisemmin) ja funtsis sitten syvemmin mitä se funktionialisminen ape oikein tarkoittaa. On vatsahappokeskustelua, happo-emästasapainoa, hormoni-tasa- ja epätasapainoa, erilaisia hiilarittomia dieettejä, ackedeja ja veehoohoota.. Miten tässä enään osaa kukaan laihduttaa kun kaikki on nykyään high sciencea ja pussikeittoja? Pitäisi kaiken lisäksi olla sinut itsensä kanssa, joutua kaivelemaan pahimmassa tapauksessa lapsuutensa traumoja (ai sieltäkö se mun tunnesyöminen tulee ja ahmimiskohtaukset juontavatkin juurensa?), tai ainakin harrastaa joogaa tai jotain rentouttavaa pilatesta kera punariisiteen, että harmonia löytyy. Kuulostaa kovin hankalalta. Pitäisiköhän ensi kesänä sittenkin suunnata Madeiran sijasta jonnekin päin Intiaa ja vetäytyä retriittiin, jossa voi rauhassa pukeutua mukavaan väljään lakanaan jossa vararengas ei kiristä, syödä pähkinöitä ja löytää sitten itsensä? Naisilla on tapana analysoida asioita, vaikka sitten kuolemaansa asti. Oli kyseessä sitten parisuhteen kuviot, työpaikan ikävät päällepäsmärit tai laihduttamisen vaikeus ja oma suhde ruokaan- kaikki ylianalysoidaan, ja hartaasti. Minulla olisikin yksi pyyntö naistenlehtien toimittajille: kirjoittakaa kerrankin ruoka/laihdutus/lifestyle/fitness-juttu, jossa mennään suoraan asiaan faktojen kautta ja yksinkertaistettuna. Vähän niinkuin olisi miehille suunnattu, samalla yksinkertaisella, suorasukaisella tyylillä kirjoitettu. Tyyliin- treenaa (kovaakin), hanki lihaksia (!!) syö tarpeeksi. Ei tarttis Kertun venkoilla jumppapallon päällä ja miettiä söiskö treenin jälkeen goijimarjakiisseliä vai raakasuklaanibsejä.
Monesti totuus on tämä: oli se sitten mitä tahansa, mitä suuhunsa laittaa, useimmat syövät yli tarpeensa. Vain lihasmassa kuluttaa energiaa (kehon muun toiminnan lisäksi), läski ei. Istutaan autossa, istutaan työpisteen ääressä, istutaan taas autossa, istutaan sohvalla, mennään nukkumaan. Ja tämä sama toistuu kaikkina seuraavina päivänä. Mitäköhän se Kertun body on, aineenvaihduntaa ylläpitävää ja ruokaa ja ravintoaineita rakastavaa lihasta vai jotain hyllyvää, mitäs luulette?
Keho on luotu liikkumaan, ja elimistöä täytyy rasittaa, jotta se pysyy terveenä ja vahvana. Mutta jos liikkumatavat ovat jäänteinä jossain koulun liikkatunnin hienhajuisissa muistoissa, täytyy nähdä hieman vaivaa. Kukaan ei tee tätä osaa työstä puolestasi. Lihaksikasta kehonrakentajan fysiikkaa on turha pelätä saavansa itselleen viikon tai vuodenkaan treenin jälkeen. Katso kuvaani- tällaisesksi ei tulla vahingossa, tällaiseksi halutaan.
Nyt jos joku bisneksestä tajuava osaisi myydä "taatusti tylsä ja tappavan" maineessa olevan kuntosalitreenin samalla innostavalla ja myyvällä tyylillä kuin esim joogan tai vapisevan pilatesvavan, niin sehän olisi hienoa! Pääse eroon jenkkakahvoista, niska-hartiasäryistä, selkäongelmistasi, migreenistä, hiirikädestä ja tenniskyynärpäästäsi! Punttitreenistä voi olla lääke moneen vaivaan, joka on alun alkajaan lähtöisin liikunnan ja aktiivisen lihasrasituksen puutteesta.
Niin, se ruoka. Kuka sitten kertoisi kaikille laihdutusta harrastaville naisille, että se ruoka jolla laihtuu löytyy (tai siis pitäisi löytyä) oman keittiösi jääkaapista ja komeroista. Ei laihdutusvalmisteiden hyllystä kaupasta. Läskibisnes on iso bisnes, sillä suuri osa ihmisistä luulee että ateriankorvikkeilla ja välipalapatukoilla on laihtumisen kanssa jotain tekemistä. Aivan kuin niiden sisältämät kalorit jotenkin mystisesti onnistuisivat polttamaan rasvaa. Haluaisinkin sanoa teille kaikille kilojen kanssa kamppaileville- unohtakaa kielteinen suhtautuminen ruokaan, kyse on joskus korvien välistä ja uuden näkemyksen omaksumisesta (johon ei tarvitse retriitissä valaistumista). Ruoan kielteinen kuva elämässä (rangaistus, huono omatunto, "kielletyt herkut" jne. jne.)on muutettava. Tämä uusi elämä on pysyvä tila, ja se on nyt ja huomenna ja viiden vuoden päästä. Kyse on siis elämäntavasta toisin sanoen, näin rautalangasta ;-). Tervetuloa uuteen elämään, jossa kieltojen sijaan sinua odottaakin ruoan suhteen vapaus tehdä valintoja. Eikö tällainen tie olisi paljon kevyempi kulkea?
