Hyvässä ja pahassa

Parin viikon levon jälkeen palailin takaisin, lihakset huollettuina ja tankattuina, treenin pariin. Jarin kanssa on vedetty jo parit juoksutreenit, ja voin vain sanoa, että tunne on aivan ihana! Olen niin onnellinen ja täynnä virtaa, ja mikä tärkeintä, treenaaminen tuntuu kivemmalta kuin mitä se moneen vuoteen on tehnyt. Kulunut fraasi "vaihtelu virkistää" tuntuu todellakin olevan tässä minun tapauksessani aivan totta.
Tämä vuosi ajetaan vielä kroppaa sisään mitä juoksemiseen tulee ja ensi vuoden puolella otetaan mukaan kovemmat juoksuharjoitteet. Näin estetään rasitusvammojen synty, sillä pikajuoksu on aivan toisenlaista urheilua kuin mihin kehoni on seitsemäntoista vuoden kuntosaliharjoittelussa tottunut. Treenaan viisi päivää viikossa, kolme punttia ja kaksi juoksua. Normi lihastreenin lisäksi harjoittelen pikavoimaa ja räjähtävyyttä. Rinnallevedot, työnnöt ja tempaukset ovat nekin liikkeitä, jotka olen nostanut naftaliinista ja joita olen ruvennut taas tekemään. Välissä on tainnut kulua yksitoista vuotta, kun ne on minulle ensimmäisen kerran opetettu. Mutta hyvin muistuu jo :-).

Kaloreita on ollut mukava nostella ylemmäs, voitte kuvitella :-). En ole laskenut tarkkoja määriä, mutta 2500-3000 kcal:n kieppeillä liikutaan. Käytössä ovat nytkin dieetiltä tutut ja toimivat lisäravinteet: Wrangen valikomasta kreatiini ja glutamiini, CLA max sekä ALA-Power- alfalipoiinivalmiste joka on antioksidantti-ravintolisä. Lisäksi käytän Victoryn aminolisää AmiNOX Pumpia, QNT:n sarjasta Omega 3:sta, Metapure Zero Carb- proteiinilisää ja Stack Forcea joka sisältää mm. kofeiinia, vihreää teetä ja guaranaa tehostamaan treeniä. Tavallinen kotiruoka on maistunut ja vatsakin on toiminut ystävällismielisesti ollen samaa pataa kanssani, joskin joudun välttämään kaikkea teollisesti valmistettua ravintola-/lounaspöytäruokaa niiden sisältämien glutamaattien, hiivauutteiden, mausteseosten ja karseiden lisäainemääriensä takia. Yksikin lautasellinen sellaista ruokaa aiheuttaa kahden tai kolmen päivän kärsimysnäytelmän kulkiessaan kehoni läpi. Pistää miettimään. Miten paljon paremmin monet ihmiset voisivatkaan voida, ihan vain tekemällä pieniä muutoksia ruokavalioihinsa.



Ja kerrattakoon vielä että en ole lopettanut fitnesshöpöilyäni ja kisaamista, niinkuin niin moni on luullut. Olen vain paljon monisyisempi ihminen kuin pelkkä "fitness-Erika". Minulla on rikas elämä johon kuuluu niin paljon; rakastamani työ ja sen tuomat projektit, läheiset ja ystävät ja nuo monet unelmat, jotka haluan ja aion toteuttaa. Mikään tai kukaan ei pysty lannistamaan minua ja haukut eivät pysty puremaan paksuun nahkaani. Olen ihmisenä ehkä onnellisempi nyt kuin koskaan ennen, sillä olen ymmärtänyt olla kiitollinen monelle niin monesta asiasta. Olen kokenut valtavasti, ylämäkiä ja alamäkiä, saavuttanut itselleni tärkeitä ja suuria asioita ja olenkin tästä kaikesta erittäin kiitollinen. Olen kiitollinen elämälle :-).

Nähdään Expossa!

This is not goodbye!

Bloggtorkaniin on ollut syynsä. Elokuu oli täynnä töitä, treeniä ja nälkää. Aikaa ja energiaa ei kirjoittamiseen ollut. Ja jostain kumman syystä olin tuolloin todella ärsyyntynyt. Siis kaikkeen, ihan kaikkeen. En halunnut kirjoittaa tänne blogipostauksia, jotka olisivat vain pursunneet tyhjänpäiväistä valittelua. Olisi tullut pitkiä "inhokki-listoja" crocseista, painot hujan hajan jättävistä salitreenareista, märistä takaraivonkuvista penkkien selkätuilla, radio Novan ärsyttävistä ABC-mainoksista, silikooni-tissi vouhotuksesta ja ihmisten ylipirteistä fb-päivityksistä (hei mitä te vedätte? Minäkin haluan samaa!). Koko touhu rupesi kyllästyttämään.
Mutta tajusin sen vasta äskettäin. Olen kunnossa. Siis kunnossa. Sikspäkki paistaa, reidet lohkeaa ja yläkerta on jopa revityn kireä ja lavalle saisin astua viikon päästä Lappeenrannassa. Mutta minä en mene. Sydämeni ei ole mukana. Sain jo todistettua itselleni että pääsen kireään kuntoon. Tiedän että olen hyvä, että olen kova tekemään töitä ja kova treenaamaan. Mutta entä sitten? Nyt ei tarvitse todistaa kenellekään mitään. Ette arvaa kuinka paljon olen saanut kuulla "nyt meet voittamaan sen kustaavsperin! "-kommentteja :-).
Mutta minähän en mene. Jos se olisikin ainoa syyni kilpailla, olisin kyllä monella tapaa aika onneton ihminen. Teen tätä itselleni, ja treenaan, hmm niin itsekkäästi sanottuna- itseäni varten. Jos sydän ei ole mukana, se näkyy myös lavalla. Palkinnot ovat toisarvoisia silloin jos voitto tuntuu mitäänsanomattomalta.

My condition in the beginning of August.

Tuo elokuinen ärsytys oli siis vain mieleni pienissä sopukoissa alkanut alitajuntainen asioiden pureskelu ja kyseenalaistamisen aiheuttama myllerrys tämän kaiken mielekkyydestä. Älkää käsittäkö väärin- rakastan tätä lajia, treenaamista ja koko elämäntapaa. Haluan vain taas löytää sen aidon ilon ja innostuksen tekemiseeni. Jotain hieman uutta, jokin harrastus jota voin toteuttaa kaipaamallani positiivisella draivilla. Kaipaan siis uusia haasteita :-).

Uusia haasteita on kohta tulossa, sillä jo ensi viikolla istun alas tulevan valmentajani kanssa laatimaan valmennussuunnitelmani runkoa tulevalle vuodelle. Ainakin minusta tulee, jos ei nopein, niin sitten ainakin lihaksikkain satasen juoksija. Ainakin piirikunnallisissa. Veteraaneissa. ;-)

Iloista ja rentoa syksyä!

You can never have...

...too many training tops!! Did an inventary yesterday. If you're a training-freak like me, you just gotta have a different top for each day:).

When it's steaming hot outside..

..Why not hit the gym and sweat there too! Trained delts today, and felt awesome:)!

Ihana kamala kipu

Training chest at Solana Fitness Center last Sunday.

Nyt on vihdoin saatu treenikaveri salille, olen innoissani ja todella kiitollinen saadusta lisäavusta. Neiti B, eli Birgit tuli piiskaamaan minua treeneihin, ja piiskaaminen oli toki molemminpuolista, sillä enhän minä voi toisenkaan antaa lusmuilla, jos itse saan vetää äärirajoillani ;). Uusi treeniohjelmani on viisijakoinen; vatsat ja rinta, jalat, (3.päivä lepoa),vatsat ja selkä, vatsat ja olkapäät, viimeisenä kädet. Seitsemäs päivä on taas lepoa. Voin sanoa että treenit ovat todella raskaita! Paljon minulle taas uusia liikkeitä, enemmän sarjoja, enemmän kokonaisäärä toistoja ja lyhyet palautumiset sarjojen välillä. Uutena twistinä näissä treeneissä on sarjojen väillä tehtävät vuorottaiset venytykset ja supistustukset (treenattavalle lihakselle). Tämä flex & stretch tehdään viimeisen sarjan aikana, mutta tulee siis tehtyä kerran jokaiselle lihasryhmälle.

Doing reverse crunches on an inclined bench. 4 sets, 30 reps.
This was 1 of the 3 ab excersises we did. All in all 360 reps for abs, and that as just the warm-up of our training session. Niice!

Solana Fitness Centerissä koetun kärsimysnäytelmän jälkeen saankin tänään könkätä kiitollisena Fysiofoxiin. Minua odottaa siellä tunnin mittainen kalvoshow, jolloin reiden lihaskalvot ja reiden sivussa oleva TFL-lihas venytetään ja avataan taas toimiviksi ja elastisiksi. Erittäin kivuliasta, mutta myöskin erittäin tehokasta. Heti hoidon jälkeen kävely on todella tuskaista, ja joudun nostamaan jalkani auton kyytiin, ihan oikeasti! Mutta mikäli jalkojen erottuvuus on samalla tavalla ongelmaista kuin minulla, suosittelen kyllä lämpimästi tätä hoitoa lisänä muuhun lihashuoltoon.