21. dieettiviikko käynnistetty

Sunnuntaina iltapäivällä oli rintatreenit Foreverillä.

Hauskaa oli ja hyvä treeni, vaikka kuvassa hitusen vakavamielinen ilme :-).

Sunnuntaina aamulla .

Huomenta! Reipas aamulenkki metsässä koiran kanssa takana ja edessäni pöydällä aamiainen; ohrapuuroa ja sangen erikoisen makuinen tonnikalamunakas. Olen tainnut suihkia makeutuasaineet puurokattilan ohi, suoraan munakkaalle. Mmm.. Suolaista ja makeaa..

Perjantaina kävin Harrilla kahden viikon tauon jälkeen taas vaihteeksi puristeltavana (Ota hanurista kii ja näppäile mua! Tai ei nyt ihan) ja laadimme seuraavan viikon suunnitelman. Hiilihydraateista puolet pois, muuten treenit ja aerobiset jatkuvat kuten ennenkin. Treenejä tulee nyt päivälle kahdet: aamuaerobinen ulkona /kuntopiiri salilla. Alkuillasta viimeistään salille jossa lihaksille treeniä ja sen päälle kunnon sykkeellä aerobista noin 30min. Näillä mennään reissun alkuun asti, eli seuraavat puolitoista viikkoa. Paino oli viikonloppuna 62,2kg, 2 kiloa enemmän kuin MM-kilpailuissa. Kuntoni on nyt, voisin uskaltaa sanoa, paras mitä se on koskaan ollut. Silti tiedän kyllä että täydelliseen kuntooni on vielä matkaa, koskien etenkin rear end-osastoa. Tuomarit nimittäin viis veisaavat suonikkuudestasi jos ahterisi on leveämpi kuin hartialinja (näin kärjistettynä).

Parhaani teen ja kaikkeni annan :-).

Laput silmillä

Kuinka olla asettamatta itselleen turhaan liikaa paineita ennen kilpailua? Stressi nimittäin vaikuttaa kaikkeen- kehon toimintaan, mielialaan (epävarmuus), (henkiseen) jaksamiseen ja sitä kautta lopputulokseen. Olisi tietenkin helpompaa tulla ns. puun takaa, mutta senhän teet vain kerran, kun debytoit ensimmäisissä kilpailuissasi.

1. Minä joudun sulkemaan kaikki ulkoiset "häiriötekijät" pois. Niin hauskaa kun on normisti ollut seurata muiden blogeja ja kuulumisia, jätän blogi- ja muun nettimaailman seuraamisen miltei kokonaan.

2. Mielikuvaharjoittelun rooli vain korostuu. Kuvittelen itseni lavalla, kauniina, kunnossa ja voittajana.

3. Treeneissä puristan kaikki irti ja hieman enemmänkin (adrenaliinia! Kunnon aggrea! :-)). Tässä vaiheessa jopa suosin treenikaveria, vaikka monesti muulloin treenaankin ihan mielelläni yksin.

4. Pyrin pitämään viimeisinä viikoina myös työpäiväni sopivan pituisina eli lyhyinä.

5. Keskitän ajatukseni kaikkeen positiiviseen- kuinka paljon olen saanut aikaiseksi kuntoni eteen, yritän nähdä hyviä muutoksia fysiikassani (kiinnittämättä huomiota aina vain epäkohtiin), miten paljon olenkaan odottanut lavalle astumista ja kilpailutilannetta jne.

Ja sitten vain olen :-).

Lämmön positiivisen vaikutuksen huomasin muuten heti palattuani Suomeen. Reidet pasahtivat tiistaina taas nesteisiksi ja rasituksen jälkeinen kalvokireys on tuntunut hyvinkin selkeänä. Kyllä se vain niin on, että lämpimässä ympäristössä lihaksen toiminta on optimaalista- verenkierto ja aineenvaihdunta toimii, lihaskireydet eivät vaivaa ja näistäkin syistä johtuen palautuminen on aivan eri luokkaa kuin kylmässä. Täytyy muuttaa viimeisiksi viikoiksi saunaan asumaan. Ja ultraäänilaitteella pyöritellä iltaisin nuo koivet kuntoon.

Egyptiin pitäisi lähteä oikein porukalla ja värkätä kunnon 2 viikon treenileiri fitness-typyille. Esimerkiksi Sharmin Domina Coral Bay on olosuhteiltaan aivan loistava; on maistuvat body-ruoat, hierojat rannalla ja allasalueilla, loistava kuntosali, poseerauspeilit (tämä on tärkeä elementti:-)), kilsakaupalla rantaa, porrastreeniä ja ennenkaikkea 30-35 asteen lämpimiä auringonpaisteisia päiviä altaan reunalla sen täydellisen rusketuksen saamiseksi. Valmentajan johdolla aamukuudelta ulos vesipullo kourassa vetelemään porrastreenejä ennen aamiaista, sitten viiden aikaan iltapäivällä, kuumuuden hieman hellitettyä salitreenit kera spinning-session. Takuuvarmaa kiristymistä tuloksena :-). Ja Kaisa voisi luennoida entzyymeistä ja paleo-dieeteistä, estrogeeneistä sun muista hormooneista ( höh- ei niistä) ja ruuansulatuksesta jne. Oisko vähän mageeta?! Bootcampin voisi tietysti järjestää lähempänä jossain Kuortaneellakin, mutta sehän ei olisi enään sama asia.

Ja nyt saunaan nukkumaan hetkeksi:-).

Ihanaa on olla lomalla..

..mutta vielä mahtavampaa on tulla kotiin! Vedin syvän henkäyksen siistin kodin tuoksua (parketin, kankaiden, valon ja kodin hengen tuoksujen sekoitus) heti ovella. Ja arvaatteko mitä sitten teki mieli? Kyllä, keitin vaniljakahvista ihanat sumpit ja laitoin ohrapuuron porisemaan. Koirakin tuli hoidosta kotiin (Kiitos vielä Emma ja Birgit!) ja veteli omaa hepulirundia yläkerran huoneissa niin että matot lentelivät. Ja näin asettauduimme taas oman ihanan kotimme rauhaan.

Ja sitten minun täytyi alkaa purkaa hieman mieltäni painaneita asioita.

Välillä mietin mikä rooli tai motiivi joillakin lajin parissa pyörivillä henkilöillä oikeastaan on(riidankylväjiä?) tai mitä heidän päässään oikein liikkuu (oman egon pönkittäminen?). Tuntuu kuin tässä teenaajien ja aktiivihenkilöiden yhteisössä olisi omia leegioita, jotka joko pitävät sinusta tai sitten ei. Joko sinua arvostellaan avoimesti netissä, leimataan kateelliseksi, päivitellään (ilman että kukaan keskusteluun osallistuvista olisi koskaan edes tuntenut sinua saati puhunutkaan kanssasi) tai sitten kylvet suosiossa ja olet maailman magein ja kovakuntoisin ja mukavin ja kaunein jne.

En ole koskaan halunnut kuulua mihinkään ryhmään. Minä otan ihmiset vastaan sellaisina kun he oikeasti ovat. En pidä mielistelystä enkä paskan puhumisesta, en selän edessä enkä takana. En osaa politikoida, enkä halua, ja siksi minulle onkin yhdentekevää mitä muut omalla hiekkalaatikollaan leikkivät. Mutta. Tämä ei silti tarkoita ettenkö pahoittaisi mieltäni kun minut vedetään haluamattani johonkin turhanpäiväisen liirumlaarumin jauhantaan, jonka aloittaja on täysin ymmärtänyt sanomani väärin ja loukkaantunut kun en tietyistä syistä halunnut hänen kommenttiaan julkaista täällä. Syy on selvä- tämä on, olkoonkin julkisesti luettavissa, samalla myös oma henkilökohtainen päiväkirjani jossa minä kirjoitan omista mielipiteistäni, elämästäni ja päätän minkälaisia kommentteja julkaisen tai jätän julkaisematta (sitä voi sanoa vaikka apinasuodattimeksi ;-)).

En pidä siitä että sanomisiani väännellään ja käännellään ja tahallisesti tai tahattomasti luetaan väärin ja sen perusteella taivastellaan oikein porukalla, kuinka kateellinen ihminen olen. Nyt kun vielä joku kertoisi minulle, ketä minun pitää kadehtia ja miksi ihmeessä?

Tämän lajin parissa olevat ihmiset ovat suurimmaksi osaksi harrastelijoita. Tämä on minulle rakas harrastus. Harrastus on vain osa elämää, olkoonkin tämä harrastus monesti monelle kuten minullekin elämäntapa. Haemme hyvää oloa, onnistumisia, positiivisuutta, voimaa ja iloa elämäämme. Kilpaileminen (amatööritasollakin) luo lisää haasteita ja omanlaisia elämyksiä joita ei muualta elämästä välttämättä koskaan saa. Vaikka tämä laji dieetteineen, kilpailuineen ja treeneineen saattaa olla ja onkin kova, olemme yllättävänkin vahvoja selättäessämme väsymyksen, pelot ja arjen haasteet. Miksi lytätä toista kun ehkäpä kannustus onkin se mitä hän tarvitsee? Onko positiivisuus ja ystävällisys jotenkin pois jostain muusta? Ei tässä mihinkään ryhmähaliin tarvitse ryhtyä, mutta voisimme kunnioittaa toisiamme hieman enemmän ja ollaan ihmisiksi, jookos :-)?

Hiiohei!

Canelon lailla kirmaan nyt töistä hyvin ansaitulle viikon lomalle. Tuon tulevan viikon aion pyhittää Kimmolle ja läheisille ihmisille, itselleni ja treenille, hyvälle ololle ja stressittömälle omalle ajalle.

Matkalaukkuni, melko iso sellainen, on täyteen ahdettu treenitoppeja ja proteiinijauheita, tietenkin digitaalivaaka ja vitamiinit löytyvät myös. Kimmon, joka viipyy Egyptissä kaksi viikkoa, laukku on puolet kevyempi ja sisältää jotkut yhdet kämäset shortsit ja sandaalit. Miten ihmeessä miehet pärjäävät noin vähällä? Ja minä kun olin jo karsivinani mielestäni kaikki turhat vaatteet pois..

Nyt nukkumaan, jotta jaksaa aamulla vielä polkea kuntopyörällä tovin ennen lähtöä.

Soon Moi:-)!

Reissua pukkaa

Perjantaina peiliin kurkisti hieman väsynyt Ertsa.

Eilen oli niitä viimeisiä hiilaripäiviä ennen Reykjavik GP:tä, ja voi juma miten bensa taas roihusi lihaksissa ja suonissa. Pesin pyykkiä ja siivosin hieman (silkasta säälistä ajatellen ensi viikolla tulevaa siivoojaa) juoksin hurmiossa vaatekaupoissa (ostellen melkein ihan mitä vaan eteen sattui), mikä oli melko huvittavaa, sillä koko viikkona en ole suurinpiirtein jaksanut edes tyhjentää tiskikonetta, puhelimessa ystävien kanssa puhumisesta tai blogiin kirjoittamisesta nyt puhumattakaan. Onneksi on enään tuleva viikko kyettävä jaksaa töissä ja treeneissä, sitten koittaa odotettu matka Sharmiin, Egyptiin. Sama paikka kuin marraskuussa 2008, jolloin Kimmon kanssa kävimme nauttimasta lämmöstä ja hyvästä ruuasta.. Nyt tulen nauttimaan lämmöstä ja kovista treeneistä! Hotellialueella on hyvin varustettu katettu gymi aivan rannalla, uima-altaita ja mukavan mäkistä maastoa kunnon aamulenkkejä varten. Ravintolassa aina tarjolla riisiä ja höyrytettyä kalaa, kanaa ja vihanneksia- all inclusive, joten mikäs siellä on ollessa. Viime reissulla jo totesimme Kimmon kanssa paikan olevan aivan täydellinen vetää vaikka kisadieettiä.

Tämä näkymä minua kohtaa ensi viikolla, kun poljen kuntopyörää ilta-aerobisella :-). En tule tarvitsemaan kolminkertaisia college-puseroita tai legginsejä verkkareiden alla, sillä 30 celsiuksen lämpötila tulee pitämään huolen siitä että hiki virtaa.

Kun palaan reissusta minua odottaakin kuvaukset valokuvaaja Elise Kulmalan kanssa. Todella lahjakas kuvaaja, jolla on freessi ja persoonallinen tyyli josta diggaan. Jännityksellä odotan mitä saamme aikaiseksi :-). Sitten onkin enään pari viikkoa Islannin GP-kisoihin, jonne lähden Lauran huoltamana. FIBOonkin on jo matkat maksettu ja hotellit buukattu, joten kevät on actionia ja kilpailuja täynnä. Mahtavaa!