Say hello to Mini-Me!

Ihme ja kumma on tapahtunut- kuntoni on jatkanut kiristymistään, ilman sen suurempia kalorien tiputteluja. Hieman hitaalla olen ollut (tiedoksi siis teille, jotka ette ole nähnyt minua livenä, muille se nyt ei tule yllätyksenä) ja väsynytkin mutta sehän nyt kuuluu tähän hommaan. En ole ajanut ojaan, olen jopa löytänyt perille oikeille talleille, mutta tuttujen hevosasiakkaiden nimiä en ole aina kyennyt yhdistämään oikeaan hevoseen. Pitkät ovat siis piuhat :-). Parasta tässä kaikessa on se että tässä projektissa se eniten rakastamani asia- treenaaminen, on ollut todella nautittavaa ja monet hyvät treenit ovat ehdottomasti sellaisia hetkiä ja fiiliksiä jotka muistan myöhemminkin. Olen lisäksi saanut paljon hyvää mieltä ja voimia kannustuksistanne ja viesteistänne, joten kiitos ja kumarrus vielä niistäkin!

Kuvat ovat iltapäivältä ja treenivuorossa oli selkä. Innoissani hyppelin taas salille kova treeni mielessäni, mutta huomasinkin joutuvani treenaamaan tyhjiä ja paineettomia lihaksia. Kädet olivat kuin veltot narut ja selän tuntuma jossain salin takaseinällä? No kaukana ainakin. Ohhoh, nyt ei mennyt psyyke ja fyysinen olotila käsi kädessä, mutta yllättäen joskus näinkin päin. Päädyin sitten treenaamaan hieman suunniteltua kevyemmin ja manasin mielessäni miksen ollut malttanut treenata myöhemmin, jolloinka olisin saanut tankattua yhden tärkeän aterian alle. Huominen täyttö-päivä tulee ainakin tarpeeseen. Ja aikaiseksi lauantai-aamuksi olen myös säästänyt viikon kovat jalkatreenit. Ja tuntee taas elävänsä ;-).

Huomenna menen taas spottivalojen alle puristeltavaksi, eli valmentajalleni kuntosyyniin. Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!

15. viikko

Aika rientää. Tai oikeastaan se matelee, jos totta puhutaan. Katselen kelloa nälkäisenä ja odotan että se pistäisi tikittäviin viisareihinsa vähän vauhtia jotta seuraava ruoka-aikani tulisi hieman nopeammin. Viikot ovat olleet yhtä "karkkipäivän" odottamista. Maanantai ja tiistai ovat raskaita työntäyteisiä päiviä. On nälkä ja väsymys ja tekisi mieli syödä ihan mitä vaan ja niin paljon että napa ratkeaisi. Mutta kun ei voi. Keskiviikkona tuntuu jo paremmalta, viikko on puolessa välissä ja enään on torstai ja perjantai edessä, kunnes koittaa ihana tankkaus-lauantai. Jokainen päivä on kuitenkin sekunnilleen yhtä pitkä kuin sitä seuraavakin ja riippuen siitä onko päivä ja mielesi iloinen ja positiivinen vaiko maailman paskin ja murheellinen, tiedämme että aika joko rientää, tai jälkimmäisen tunnelmissa, matelee.

Aina ei päivät mene kuitenkaan ihan suunnitelmien mukaisesti. Hampaani nimittäin halkesi perjantai-illalla kesken kallisarvoisen tankkauspäivän. Heh, suurin murheeni ei juuri tuona hetkenä ollut mahdollinen kolollinen hymy Kultsan lavalla, vaan harmitus ja pelko siitä että se estäisi minua syömästä vielä lisää. Onnekseni minulla on tuo bodaava hammaslääkäri Rauli ystävänäni ja hänellä, kuinkas ollakkaan, oli lauantaina mahdollisuus paikata leegoni uusiksi. Ja taas saa hymyillä! Leveesti :-)!

Muuten maailman paras hammaslääkäri. Sano "Aaaa"!

Viikolla podettu pieni epäkunto-toiminto on onneksi saatu korjattua, siihen riitti kahden päivän maltillinen hiilarin lisäys ja lepo kovemmista treeneistä. Pahimmat nesteetkin ovat poistuneet ja vatsani imee taas ruokaa kuin pesusieni :-). Hiilarit olivat ainakin menneet perille eli lihaksiin, sillä eilen oli taas pitkästä aikaa loistava pumppi käsi- ja olkapäätreeneissä.

Katsotaan mitä kivaa tuleva viikko tuo tullessaan. Tiedossa on ainakin treenejä, treenejä, nälkää, nälkää.. :-D

Aamujumpalla tänään.

Kimmon ottama kuntoräpsy nyt illalta.

Tytöt tykkää treenaa!

Kumpikin on muistanut ajella kainalonsa, hyvä hyvä.

Jee! Lauran kanssa ollaan otettu pari treeniä tällä viikolla, eilen megahyvä selkätreeni ja tänään meikälle kevyt pumppailu-jumppailu. En tiedä olenko flunssassa vai ylikunnossa vaiko molempien vitsausten kiusattavana, mutta valmentajaltani Harrilta tuli tänään myös ajatuksiani vahvistava neuvo olla treenaamatta kovaa sekä käsky ladata hiiluja hieman enemmän. Käskystä, oi Bodivalkkumajesteettinne :-). Hieman on imeytymisvaikeuksia, joten kokeilen eri ruoka- vaihtoehtoja Kimmon kiinnitettyä jo pyykkipojankin pysyvästi nenäänsä kiinni..

Tuossa aikaisemmin viikolla tuli otettua hyviä treenejä mr Pelkosen kanssa ja nyt täytyy sanoa, vaikka itse sanonkin, että kunto näytti ihan törkykovalta treenien jälkeen! Näin kivisenä en ole ennen nähnyt itseäni, joten tuo muistikuva tiukasti mielessäni lämmittämässä selvitän kyllä nämä pari nesteistä "toipilaspäivää", kiitos vain.

Loppuviikosta sitten kuntokuvia, ehkä ;-)..

Wrong Foot

Jotkut päivät ovat vain yksinkertaisesti hanurista.

Mikälie sitten aamulla mätti tai itse asiassa aamusta lähtien mätti. Se jokin on kuin itsepäinen hyttynen, joka ei huitomallakaan lähde, negatiivisen energian virtaus, jokin baaad karma, joka seuraa sinua koko päivän.

Aika levotonta unta näin taas, jokin pahuus minua ajoi takaa, välillä koiran muodossa, välillä nuken hahmossa. Olipa taas uni! Aamulla Kimmokin oli kireällä tuulella ja sehän minua hermostutti (paljoa ei vaadittu siihenkään, vain yksi kysymys puurokattilasta;-)) .

Matkalla ajaessani päivän ensimmäiselle asiakkaalle sain taas huuhdottua hieman mieltäni Niinan kanssa pulisten. Hieman helpotti. Olin kyllä vain niin kiihdyksissä, etten muista ajomatkasta paljoakaan ja itse 36 kilsan matkalla ajoinkin kaksi kertaa ihan vääristä liittymistä ja väärille teille, hehheh. Herääkin kysymys: Pureeko dieetti? Vastaus: Ei kun se sysää!!

Salille illalla ja kirjaston edessä meinasin jäädä saabistin yliajamaksi. No minä siinä sitten häntä hieman valistamaan, että kun nyt piha-alueella ajaa, niin voisi ihmisiä väistää tai ainakin hidastaa. Mies aukoi kuitenkin vaan päätään ja minulta kiehahti taas kuppi nurin. Muistinkin yllättävän hyvin paljon erilaisia haukkumasanoja (Sorry, it wasn't me, it was my PMS). Treeni kyllä kulki hyvin, kiitos pienen adrenaliinipiikin.

Paljon kivaakin on kuitenkin mahtunut tähän päivään, ihania ihania uutisia ja puhelinsoittoja vanhoilta ystäviltä. Eli kyllä tästäkin päivästä selvittiin ja fiilikset ovat reilusti plussan puolella.

Täytyy nukkua ensi yö peitto tiiviisti ympärillä reunoista alle taiteltuna, ettei tuo päivän paha peikko pääse tarttumaan enään huomisen matkaan :-).

Viikon varrelta

On ollut ihan mielenkiintoinen viikko. Takana on yhteensä kahdeksat treenit ja aerobiset harjoittelut, on ollut nälkä-päiviä ja sitten vielä nälkäisempiä päiviä. Ja Harri on tsempannut ja onnitellut minua p****ista fiilareista ja hykerrellyt puhelimessa"Noniin, nyt se rasva palaa, nyt on hyvä!". Vain yksi muutos dieettiin ja kropalle se on shokkia. Olen tyytyväinen :-).

Tyhjä, pieni ja paineeton Ertsa lauantai-aamuna ennen tankkausta.

Jarmo Kimmon kimpussa.

Jarmo Mäkelä on vieraillut tiuhaan hierontapöytänsä, akupunktioneulojensa ja teräsnäppiensä kanssa meillä murjomassa ja pehmentämässä minun ja Kimmon kuona-ainepatit ja kalvokireydet. On luksusta pyörähtää lihakset sopivasti mukiloituina hoitopöydältä suoraan alas sohvalle, ilman että tarvitsee edes yrittää avata umpeen muurautuneita silmiään. Keho on ihan mukavan kovilla nyt kun töitä saapi tehdä ihan töiden lisäksi myös vapaa-ajallakin. Viikon aikana käsiä tulee nimittäin rasitettua 20-25 tuntia töissä ja sitten on vielä tuo dieetti ja treenit, jotka täytyy hoitaa kunnialla. Nyt on tullut otettua kolmeen viikkoon viisi hierontaa, vuoroin Jampalla ja vuoroin Rautapalon Jarilla, ja tuntuu ettei siinä ole yhtään kertaa liikaa. Huomenna taas :-).

Harri's Angels :-D

Eilen kävimme Kimmon kanssa taas minun kuntotsekkauksessa Lahtisilla. Suuni oli loksahtaa auki kun näin rouva Lahtisen kehityksen. Mieletön lihaskovuus ja erottuvuus jo tässä vaiheessa! Tänään sainkin tsempattua hyvät olkapäätreenit tuo Niinan kondis mielessäni, kiitos vaan siitäkin inspiraatiosta. Perässä tullaan, mutta kovaa tullaan!

Näinhän se menee- nuo kaikkein kovimmat yllättäjät ja kovakuntoisimmat kilpailijat ovat monesti nuo jotka pysyvät taustalla ja keskittyvät treenaamiseen. Ei ole tarvetta huudella foorumeilla tai lehtien lööpeissä, he vetävät 5 kuukautta spartalaisittain ja shokeeraavat sitten lavalla. Tästä tyylistä minä tykkään ja heitä minä kilpailijana eniten pelkään!

Näille emännille ei ryppyillä :-).

Niina Lahtinen 10 weeks out!

Niina näyttää hieman selän mallia, ei paha!

Uudella tarmolla uuteen alkavaan viikkoon. Treenipäivyrini yläkulmaan on ilmestynyt tsemppilauseita itselleni ja kalenterin avulla yritän pitää projektin jotenkin konkretisoituna ja mieleni fokusoituneena huhtikuussa siintäviin kisoihin. Lasken viikkoja, lasken päiviä, lasken treenit. Missä kunnossa olin viimeksi tässä vaiheessa? En millään muista. Olin kovin erinäköinen, dieetti oli aivan erilainen. Olenkohan kehittynyt vuodessa tarpeeksi? En osaa sanoa. Haluaisin ajatella että olen saanut lisää yksityiskohtia fysiikkaani, jalkoihin lisää lihasta ja olkapäihin pyöreyttä. Ja hyvinä päivinä sen ikäänkuin näenkin. Ja seuraavana päivänä näytän joltain pierupussilta. Fiilikset tosiaan menevät vuoristorataa :-). Kaikki (pakolliset) painajaisunetkin olen jo nähnyt jotka liittyvät kisoihin, on siellä vieraillut niin K.P. kuin päätuomari Lakaniemikin :-D.

Caron Hospedalesilta tuli viikolla viesti, että uikkarini ja Lauran kisa-asut lähtevät kohtapuolen postissa tulemaan uusien omistajiensa luokse. Laitan sitten kuvaa asuista tänne blogiini, jos jotakuta fitness-kilpailijaa kiinnostaa myös saada tuollaiset Caronin tekemät asut. Ja minun toissavuoden biksut ja uikkari ovat vielä vailla uutta omistajaa. Pukujen edullinen vuokraus on toki myös mahdollista.

Ja nyt syömään haisevaa kalaa, eli se on moi!

Päivän kuva

Tänään aamulla rinta-olkapää treenin jälkeen :-).

On tää dieetti vaan niin helppoa ja vaivatonta!

Ennen..

..ja jälkeen.

Ensin näytetään lievästi ylipainoisilta pojilta ja sitten, muutaman kuukauden päästä, tsädäm- muututaan meikatuiksi muskelibarbeiksi ja heilutellaan uunituoreita palkintopokaaleja takahuoneessa.

P.S. Tsemppiä Laura kohta alkavalle dieetillesi :-)!