Say hello to Mini-Me!

Ihme ja kumma on tapahtunut- kuntoni on jatkanut kiristymistään, ilman sen suurempia kalorien tiputteluja. Hieman hitaalla olen ollut (tiedoksi siis teille, jotka ette ole nähnyt minua livenä, muille se nyt ei tule yllätyksenä) ja väsynytkin mutta sehän nyt kuuluu tähän hommaan. En ole ajanut ojaan, olen jopa löytänyt perille oikeille talleille, mutta tuttujen hevosasiakkaiden nimiä en ole aina kyennyt yhdistämään oikeaan hevoseen. Pitkät ovat siis piuhat :-). Parasta tässä kaikessa on se että tässä projektissa se eniten rakastamani asia- treenaaminen, on ollut todella nautittavaa ja monet hyvät treenit ovat ehdottomasti sellaisia hetkiä ja fiiliksiä jotka muistan myöhemminkin. Olen lisäksi saanut paljon hyvää mieltä ja voimia kannustuksistanne ja viesteistänne, joten kiitos ja kumarrus vielä niistäkin!

Kuvat ovat iltapäivältä ja treenivuorossa oli selkä. Innoissani hyppelin taas salille kova treeni mielessäni, mutta huomasinkin joutuvani treenaamaan tyhjiä ja paineettomia lihaksia. Kädet olivat kuin veltot narut ja selän tuntuma jossain salin takaseinällä? No kaukana ainakin. Ohhoh, nyt ei mennyt psyyke ja fyysinen olotila käsi kädessä, mutta yllättäen joskus näinkin päin. Päädyin sitten treenaamaan hieman suunniteltua kevyemmin ja manasin mielessäni miksen ollut malttanut treenata myöhemmin, jolloinka olisin saanut tankattua yhden tärkeän aterian alle. Huominen täyttö-päivä tulee ainakin tarpeeseen. Ja aikaiseksi lauantai-aamuksi olen myös säästänyt viikon kovat jalkatreenit. Ja tuntee taas elävänsä ;-).

Huomenna menen taas spottivalojen alle puristeltavaksi, eli valmentajalleni kuntosyyniin. Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!