Melkein tavis

Arki rullaa etiäpäin ja duunia teen. Ensin painan töissä ja sitten vapaa-ajallani treenaan lihaksia salilla. Päivät alkavat aamulenkeillä ja kaurapuurolla jatkuvat sitten samankaltaisina, peräkanaa marssien johtaen viikosta toiseen. Huoh, tämä laji on opettanut minulle kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Ja Jerry Ossi on (tietämättään) järjestelmällisenä ja jämptinä persoonana avartanut minulle homman ytimen. Tulosta syntyy siitä että vain jaksat päivästä toiseen ja vuodesta toiseen elää, syödä ja treenata järjestelmällisesti. Jerry on itse kävelevä esimerkki ja todiste siitä, miltä näyttää kun ihminen elää niinkuin opettaa. Hän on minun suurin innoittaja! Jos joskus meinaan lurauttaa puurooni vahingossa liikaa öljyä tai näpräilen iltapäivän "nälkätuskissani" (jotka ovat silkkaa päänsisäistä kuvitelmaa) jo protskupatukan reunoja auki, kuulen oitis päätään pudistelevan Jerryn tiukan äänen joka huomauttaa minulle ettei "aijaijai nyt Erika pidä ratketa. Ei tule hyvää lopputulosta tuolla tavalla sitten millään!" :-D

Ja sitten onkin yllättäen helpompaa laittaa se protskupatukka takaisin kaappiin.

Kuvista näkee, että kehitystä on kuitenkin tapahtunut viimeisten vuosien aikana. Tästäkin huolimatta, että olen vuodesta 2006 kilpaillut 2-3 kilpailua vuodessa, vuotta 2009 lukuunottamatta. Tänä vuonna kilpailuja tullee 5. Varsinkin olkapäiden kehitykseen olen tyytyväinen, mutta aina on tilaa kasvaa:-). Ja kaikki minut livenä nähneet tietävät kuinka pieni (eli normaalikokoinen) tavis olen oikeasti. En erotu katukuvasta minään Muscleheadina :-). Tai Musclebarbina.. Kuvilla on helppo huijata. Mutta väittäisin juuri kisaamisen itseasiassa vaikuttaneen eniten kehitykseeni- silloin on päämäärää asetettu, syömiset tarkkaan laadittu, treenit vapaa-ajalla aina etusijalla, tähtäin korkealla ja nimenomaan se halu parantaa omaa fysiikkaa ja kilpailusuoritusta aina kovimpana mielessä. The Motivation.

Mutta en ole niin fitnestä-niin fitnestä 24/7. Olen kiinnostunut paljon muustakin elämässäni ja mielelläni puhun ystävieni kanssa myös muista asioista kuin kisauikkarien väreistä tai miten sen ja sen dieetti etenee tai kuka mitä häh sitä valmentaa ja onko se kunnossa. Jerryn sanoja lainatakseni; on hyvä, ettei kynttilää polta molemmista päistä, ja että vaikka kilpailuihin tähdätäänkin, hyvä että ajatuksiin mahtuu päivän aikana muutakin kuin fitness. Se on ihan tervettä elämää. Melkein taviksen elämää.