Mahtava reissu, mutta tulipa tehtyä!

Matkalaukut on purettu ja viikko on vierähtänyt tiiviisti töissä. Valtavan suuri pettymys on jo ehtinyt kutistua pienen pieneksi palloksi, muistoksi joka koostuu Serbian-reissussa koetuista kommelluksista, highlighteista(jos niitä nyt oli) ja uusista ystävyyksistä. Nyt onneksi jo naurattaa nuo pienet vastoinkäymiset, ikävät ihmiset ja onneton olo, en onneksi jaksa kovinkaan kauan surra jotain epäonnistumista. Joskus sitä saattaa tuloslistoissa notkahtaa, eikä elämässä urheilukaan suinkaan ole aina yhtä menestymistä. Joten so what, katse tulevaan ja mieli valoisaksi- kaikesta tästä on opittu jotain :-).

Kovin kuntoni jäi harmittavasti kahden viikon taakse, enkä onnistunut kaivamaan sitä esiin enään EM-kisoihin. On erittäin haastavaa ylläpitää kovaa kuntoa toista kuukautta ja tuntuukin siltä että kehoni vain yksinkertaisesti väsyi. Saattaa olla että perjantaina tehty 20-tuntinen matka kotoa Novi Sadiin kuumassa ja hiostavassa kelissä, ilman ilmastoinnin tuomaa helpotusta oli liian suuri rasite keholle, ja se saattoi näkyä vielä lauantaina. Ainakin jalkojani särki takareisien alueelta nesteisyyden takia. Lauantaina alkukilpailuissa näytin lähinnä Tyyris Tylleröltä, ja sehän ei ole ehkä ihan toivotuin kondis tässä lajissa. Sunnuntaina aamulla peilistä katsoi taas aivan toisenlainen Erika, reisilihakset erottuivat mukavasti ja suonet kulkivat nivusista kylkeä pitkin kainaloon.. Näin se heitti, laidasta laitaan.

Perjantaina oli pieni hetki relata, ei muuta kuin jalat ylös.

Jari keskittyy työhönsä- tyttöjen stailaukseen. Kimmo ikuistaa näkymää Body-lehden nettisivulle.

Lauantaina ennen alkukilpailuja.

Norjan Nina Furusethin, eli voittajan vierellä on helppo hymyillä.

Jari ja Heidi Sorsa Suomen joukkuen omassa pöydässä.

Kimmon ja Tiinan (kameran takana) kanssa Novi Sadin keskustassa pyörimässä. Jäätelöä ja pizzaa suonissa :-).

Matkan pelasti kuitenkin huippu joukkuehenki, jonka takasivat ihana body-pariskunta Sorsat, huonekaverini, maailman herttaisin Tiina Vaskelainen ja loistava joukkueen johtaja Kimmo Rautio. Vatsalihakseni ovat vieläkin kipeät kaikesta nauramisesta.

Kiitos vielä kaverit- oli hienoa saada tutustua teihin!