15. viikko

Aika rientää. Tai oikeastaan se matelee, jos totta puhutaan. Katselen kelloa nälkäisenä ja odotan että se pistäisi tikittäviin viisareihinsa vähän vauhtia jotta seuraava ruoka-aikani tulisi hieman nopeammin. Viikot ovat olleet yhtä "karkkipäivän" odottamista. Maanantai ja tiistai ovat raskaita työntäyteisiä päiviä. On nälkä ja väsymys ja tekisi mieli syödä ihan mitä vaan ja niin paljon että napa ratkeaisi. Mutta kun ei voi. Keskiviikkona tuntuu jo paremmalta, viikko on puolessa välissä ja enään on torstai ja perjantai edessä, kunnes koittaa ihana tankkaus-lauantai. Jokainen päivä on kuitenkin sekunnilleen yhtä pitkä kuin sitä seuraavakin ja riippuen siitä onko päivä ja mielesi iloinen ja positiivinen vaiko maailman paskin ja murheellinen, tiedämme että aika joko rientää, tai jälkimmäisen tunnelmissa, matelee.

Aina ei päivät mene kuitenkaan ihan suunnitelmien mukaisesti. Hampaani nimittäin halkesi perjantai-illalla kesken kallisarvoisen tankkauspäivän. Heh, suurin murheeni ei juuri tuona hetkenä ollut mahdollinen kolollinen hymy Kultsan lavalla, vaan harmitus ja pelko siitä että se estäisi minua syömästä vielä lisää. Onnekseni minulla on tuo bodaava hammaslääkäri Rauli ystävänäni ja hänellä, kuinkas ollakkaan, oli lauantaina mahdollisuus paikata leegoni uusiksi. Ja taas saa hymyillä! Leveesti :-)!

Muuten maailman paras hammaslääkäri. Sano "Aaaa"!

Viikolla podettu pieni epäkunto-toiminto on onneksi saatu korjattua, siihen riitti kahden päivän maltillinen hiilarin lisäys ja lepo kovemmista treeneistä. Pahimmat nesteetkin ovat poistuneet ja vatsani imee taas ruokaa kuin pesusieni :-). Hiilarit olivat ainakin menneet perille eli lihaksiin, sillä eilen oli taas pitkästä aikaa loistava pumppi käsi- ja olkapäätreeneissä.

Katsotaan mitä kivaa tuleva viikko tuo tullessaan. Tiedossa on ainakin treenejä, treenejä, nälkää, nälkää.. :-D

Aamujumpalla tänään.

Kimmon ottama kuntoräpsy nyt illalta.