Wrong Foot

Jotkut päivät ovat vain yksinkertaisesti hanurista.

Mikälie sitten aamulla mätti tai itse asiassa aamusta lähtien mätti. Se jokin on kuin itsepäinen hyttynen, joka ei huitomallakaan lähde, negatiivisen energian virtaus, jokin baaad karma, joka seuraa sinua koko päivän.

Aika levotonta unta näin taas, jokin pahuus minua ajoi takaa, välillä koiran muodossa, välillä nuken hahmossa. Olipa taas uni! Aamulla Kimmokin oli kireällä tuulella ja sehän minua hermostutti (paljoa ei vaadittu siihenkään, vain yksi kysymys puurokattilasta;-)) .

Matkalla ajaessani päivän ensimmäiselle asiakkaalle sain taas huuhdottua hieman mieltäni Niinan kanssa pulisten. Hieman helpotti. Olin kyllä vain niin kiihdyksissä, etten muista ajomatkasta paljoakaan ja itse 36 kilsan matkalla ajoinkin kaksi kertaa ihan vääristä liittymistä ja väärille teille, hehheh. Herääkin kysymys: Pureeko dieetti? Vastaus: Ei kun se sysää!!

Salille illalla ja kirjaston edessä meinasin jäädä saabistin yliajamaksi. No minä siinä sitten häntä hieman valistamaan, että kun nyt piha-alueella ajaa, niin voisi ihmisiä väistää tai ainakin hidastaa. Mies aukoi kuitenkin vaan päätään ja minulta kiehahti taas kuppi nurin. Muistinkin yllättävän hyvin paljon erilaisia haukkumasanoja (Sorry, it wasn't me, it was my PMS). Treeni kyllä kulki hyvin, kiitos pienen adrenaliinipiikin.

Paljon kivaakin on kuitenkin mahtunut tähän päivään, ihania ihania uutisia ja puhelinsoittoja vanhoilta ystäviltä. Eli kyllä tästäkin päivästä selvittiin ja fiilikset ovat reilusti plussan puolella.

Täytyy nukkua ensi yö peitto tiiviisti ympärillä reunoista alle taiteltuna, ettei tuo päivän paha peikko pääse tarttumaan enään huomisen matkaan :-).