Viikon varrelta

On ollut ihan mielenkiintoinen viikko. Takana on yhteensä kahdeksat treenit ja aerobiset harjoittelut, on ollut nälkä-päiviä ja sitten vielä nälkäisempiä päiviä. Ja Harri on tsempannut ja onnitellut minua p****ista fiilareista ja hykerrellyt puhelimessa"Noniin, nyt se rasva palaa, nyt on hyvä!". Vain yksi muutos dieettiin ja kropalle se on shokkia. Olen tyytyväinen :-).

Tyhjä, pieni ja paineeton Ertsa lauantai-aamuna ennen tankkausta.

Jarmo Kimmon kimpussa.

Jarmo Mäkelä on vieraillut tiuhaan hierontapöytänsä, akupunktioneulojensa ja teräsnäppiensä kanssa meillä murjomassa ja pehmentämässä minun ja Kimmon kuona-ainepatit ja kalvokireydet. On luksusta pyörähtää lihakset sopivasti mukiloituina hoitopöydältä suoraan alas sohvalle, ilman että tarvitsee edes yrittää avata umpeen muurautuneita silmiään. Keho on ihan mukavan kovilla nyt kun töitä saapi tehdä ihan töiden lisäksi myös vapaa-ajallakin. Viikon aikana käsiä tulee nimittäin rasitettua 20-25 tuntia töissä ja sitten on vielä tuo dieetti ja treenit, jotka täytyy hoitaa kunnialla. Nyt on tullut otettua kolmeen viikkoon viisi hierontaa, vuoroin Jampalla ja vuoroin Rautapalon Jarilla, ja tuntuu ettei siinä ole yhtään kertaa liikaa. Huomenna taas :-).

Harri's Angels :-D

Eilen kävimme Kimmon kanssa taas minun kuntotsekkauksessa Lahtisilla. Suuni oli loksahtaa auki kun näin rouva Lahtisen kehityksen. Mieletön lihaskovuus ja erottuvuus jo tässä vaiheessa! Tänään sainkin tsempattua hyvät olkapäätreenit tuo Niinan kondis mielessäni, kiitos vaan siitäkin inspiraatiosta. Perässä tullaan, mutta kovaa tullaan!

Näinhän se menee- nuo kaikkein kovimmat yllättäjät ja kovakuntoisimmat kilpailijat ovat monesti nuo jotka pysyvät taustalla ja keskittyvät treenaamiseen. Ei ole tarvetta huudella foorumeilla tai lehtien lööpeissä, he vetävät 5 kuukautta spartalaisittain ja shokeeraavat sitten lavalla. Tästä tyylistä minä tykkään ja heitä minä kilpailijana eniten pelkään!

Näille emännille ei ryppyillä :-).

Niina Lahtinen 10 weeks out!

Niina näyttää hieman selän mallia, ei paha!

Uudella tarmolla uuteen alkavaan viikkoon. Treenipäivyrini yläkulmaan on ilmestynyt tsemppilauseita itselleni ja kalenterin avulla yritän pitää projektin jotenkin konkretisoituna ja mieleni fokusoituneena huhtikuussa siintäviin kisoihin. Lasken viikkoja, lasken päiviä, lasken treenit. Missä kunnossa olin viimeksi tässä vaiheessa? En millään muista. Olin kovin erinäköinen, dieetti oli aivan erilainen. Olenkohan kehittynyt vuodessa tarpeeksi? En osaa sanoa. Haluaisin ajatella että olen saanut lisää yksityiskohtia fysiikkaani, jalkoihin lisää lihasta ja olkapäihin pyöreyttä. Ja hyvinä päivinä sen ikäänkuin näenkin. Ja seuraavana päivänä näytän joltain pierupussilta. Fiilikset tosiaan menevät vuoristorataa :-). Kaikki (pakolliset) painajaisunetkin olen jo nähnyt jotka liittyvät kisoihin, on siellä vieraillut niin K.P. kuin päätuomari Lakaniemikin :-D.

Caron Hospedalesilta tuli viikolla viesti, että uikkarini ja Lauran kisa-asut lähtevät kohtapuolen postissa tulemaan uusien omistajiensa luokse. Laitan sitten kuvaa asuista tänne blogiini, jos jotakuta fitness-kilpailijaa kiinnostaa myös saada tuollaiset Caronin tekemät asut. Ja minun toissavuoden biksut ja uikkari ovat vielä vailla uutta omistajaa. Pukujen edullinen vuokraus on toki myös mahdollista.

Ja nyt syömään haisevaa kalaa, eli se on moi!