Practising makes perfect

..At least I hope so :D!

Figuring out Figure

Valitsin sitten aikoinani kilpailulajikseni body fitneksen. Siinä pärjätäkseen on ymmärtääkseni hyvä täyttää lajin asettamat kriteerit; sopivasti lihasta, hyvä rakenne, sopiva kireys jonka olisi tarkoitus luoda kokonaisuudesta eli kilpailijan fysiikasta urheilullinen mutta samalla naisellinen sekä kaunis sekä tietenkin piste i:n päällä -siisti stailaus ja viimeistely. Tai niinhän sitä luulis.

On mielestäni melko erikoista, että amatöörikilpailuissa haluttu linjaus eroaa niin totaalisesti pro-kilpailujen kärkikilpailijoiden fysiikoista. Ja nimenomaan luulisi asian olevan toisinpäin- amatöörit olisivat pienilihaisempia ja löysempiä ja ammattilaskortin haltijat kireitä ja lihaksikkaita. Mutta näinhän ei siis olekaan. Olen miettinyt miksi tuomarit haluavat samassa lajissa (vaikka eri "leireissä") kahta niin erilaista lopputulosta? Mitkä olivatkaan siis nuo kriteerit? Mihin minun tulisi panostaa, mitä harjoitella enemmän, miten tuoda lavalla itseni esille, jotta menestyisin kilpailuissa? Olen välillä hieman ymmälläni ;-).

Body fitness (Figure) on ollut olemassa kohta kymmenen vuotta ja vieläkin se hakee itseään. Kilpailijan tai lajia seuraavan on välillä vaikea pysyä mutkissa mukana. Classic bodybuildingin tullessa mukaan IFBB:n kilpailulajeihin alkoi luokkajako olla mielestäni jo melko selvä: classicissa kehonrakennuskireät naturaalibodarit esittävät vapaaohjelman ja pullistelevat lihaksiaan vertailuissa, fitneksen fysiikkavertailuissa käännytään korkokengissä neljäsosakäännöksiä oikealle.

Muistan joskus erään valmentajan sanoneen, ettei hauiksia tarvitse niin kovasti treenata body fitnekseen. "Siellä vertaillaan kokonaisuutta ja erottuakseen lineupista on leveä hartialinja yksi tärkeimmistä elementeistä". No, minä en kyllä lakannut treenaamasta käsiä, vaan jatkoin niin kuin ennenkin, mutta yrittäen kovasti painottaa tietenkin myös olkapäiden koon kasvattamista :-)..

Onneksi niin, sillä tällä viikolla saimme (EM-joukkue) tietää uusista asennoista, joita kokeiltaisiin ensimmäistä kertaa nyt EM-kisoissa. Uudistamishaluiset ovat ehdottaneet muutoksia, jotka muuttavat oikeastaan koko vertailun hyvin toisenlaiseksi kilpailuksi kuin mihin olemme tottuneet. Eittämättä neljäsosakäännöksiä on tylsää seurata katsomosta (whaat?!:D), ja ehkäpä siksi on päätetty kokeilla nyt uutta lääkettä. Aluksi luulin ilmoitusta aprillipilaksi, mutta totta se oli! Parin päivän mielessä kypsyttelyn jälkeen aloin jo hyväksyä ajatuksen ja miettimään kilpailutilannetta ja harjoittelemaan asentoja. Tuntui hassulta nyt jännitellä (pikkuruisia) tupla-hauiksia edestä ja takaa, kun koko kevään olen yrittänyt hioa quarterturnsejä, ja ihan turhaan :-). Ihan hauskaa siitä varmasti kuitenkin tulee, toivottavasti kilpailijat muistavat kaikki muutokset kilpailujännityksen keskellä, etteivät huitele sivuposen ja tuplahauisten sekamelskassa lavalla.

Ja niin kauan kun ei tarvitse alkaa laulaa niin kaikki on hyvin!

Täytyy takoa, kun rauta on kuumaa

Upea kevät ja lämpimät päivät ovat jalkauttaneet minut ulos luontoon juoksemaan ja hikoilemaan. Kaikki aerobiset olen tehnyt lenkkipoluilla, vaihdellen 20 minuutin mäkijuoksujen ja miltei tunnin pituisten kävelypainotteisten lenkkien välillä. Lämmin sää on tosin tuntunut kalvokireytenä pohkeissa ja reiden sivussa. Lihasten turpoaminen ja nesteisyyden lisääntyminen aiheuttaa pientä ahtauden tuntua kalvojen sisällä.

Keho ei ole kone, eikä se enään pärjää tankkauspäivien välissä kokonaista viikkoa tai kahta alhaisilla kaloreilla. Korvat höröllä yritän kuunnella kehoani ja seurata jaksamistasoani. Viime viikolla minua vaivasi raskas puristuksen tunne rinnassa, utuisuus päässä ja aevan mieletön väsymys. Olisin voinut nukkua 48 tuntia putkeen ja pieninkin voiman ponnistus aiheutti verensokerin syöksylaskun tunteen. Ei tarvinnut kuin hieman selata sivuja taaksepäin ja katsoa mitä olen viisaana joskus kirjoittanut.. Vapaasti itseäni lainaten:"Jos et jaksa treenata kunnolla, tai edes liikkua, syöt luultavasti liian vähän." Hyvä minä! Kolme- neljä päivää konttailin koomassa, kunnes tajusin hieman lisätä hiilareita. Seuraavana päivänä olo olikin taas aivan loistava. Onneksi- treenit Jerry Ossin kanssa Lahdessa odottivat. Olin varmaan niin latautunut, muutenkin kuin hiilareista, että fiilis Jerryn ohjaamassa treenissä oli erittäin energinen ja mieli treenien jälkeen taas motivoitunut. Sain kyllä sellaisen motivaatiopotkun persauksilleni, että suunnistin illalla vielä uudestaan salille pumppailemaan jalkoja :-). Tästä ehdottomasti jatkuu yhteiset treenimme!

Foreverillä pari viikkoa sitten.

Ensi viikolla koittaa lähtö Serbiaan- pitäkää peukkuja että tuhkapilvi ei taas sössi matkasuunnitelmia. Jos lopputulos tyydyttää minua (toisinsanoen en totaalisesti häpäise itseäni, Suomen joukkuetta, ystäviäni ja perhettäni) ja kropassa riittää vielä paukkuja (ja lihaksia;-)), jatkan ehdottomasti vielä mastersien EM-kisoihin. Ne ovat kuitenkin vain kahden viikon päässä Novi Sadin kisoista. No, enempää en niitä vatvo, mennään nyt päivä kerrallaan, keskitytään tulevaan viikkoon ja katsotaan sitten ;-).

26.viikko toi ahaa-elämyksen

Kuva alkuviikolta.

Eilen salilla hieman lämmittelynä kroppaa läpi, eli lihaksille kevyttä

pumppia ja sitten venyttelyä.

Oman rajallisuutensa toteaminen itselleen on ollut hyvin vapauttava ajatuksen muutos. Ja samalla sillä on niin energisoiva ja positiivinen vaikutus kaikkeen mitä olen tekemässä! En tarkoita sillä sitä, että olisin lopettanut dieetin kesken tai höllentänyt treeniä, vaan tiedostanut oman jaksamiseni paremmin (en siis olekaan yli-ihminen), alkanut kuunnella itseäni enemmän sekä sen tuloksena alkanut nauttimaan kaikesta tästä rääkistä. Olen mikä olen, enkä keneksikään toiseksi muutu :-). Mutta aina voin kehittyä, ja sen teenkin!!

Viikon treenit olivat intervallipainotteisia, mäkivetoja ja valmentajanikin suosimia "läski-intervalleja", eli juoksua niin kauan kuin jaksaa, kävelyä kunnes hengitys palautuu ja taas juoksua jne. Salitreenejä oli vain kolme kovaa, mutta tuntui riittävän. Jalkoja en treenaa enään kovaa, mutta venyttelyä ja hierontaa niille on tarjottu sitten senkin edestä.

Iloista alkavaa viikkoa kaikille!

Kun mikään ei riitä

Bonsuna.comista löytyy lisää kivoja kuvia kisoista.

Viime viikolla, mikäli olisin jotenkin jaksanut raahautua koneeni ääreen ja kirjoittaa viikon fiiliksistä, otsikkona olisi varsin hyvin voinut olla "Kroppa tukossa ja pää lukossa". Sen verran osuva ilmaus, sillä en muista, koska viimeksi olisin ollut niin totaalisessa kokovartalo-tukkeessa.

Kultsan kisojen jälkeen vedetty kahden viikon kova salitreenijakso osui ja upposi lihaksiini jättäen palautumiselle melko pienet mahdollisuudet. Päässäni soi vain sama laulu: pakko kiristyä, pakko kehittyä , pakko parantaa, pakko pakko pakko. No stressihän se siinä, mikäs muukaan. Kilpaurheilijan elämää parhaimmillaan :-). Tiedän toisaalta ettei mitään ole todella pakko tehdä tai suorittaa, turhaa piiskata itseään liikaa ja stressata, tämähän on vain urheilua ja amatööritasolla mennään. Mutta samalla kilpailija sisälläni pistää puskemaan lisää, jaksamaan lisää ja luovuttaa en koskaan aio! Nämä kaksi ajatusmaailmaa vuorottelevat pääni sisällä, päivästä riippuen.

BF on lajina kehittynyt paljon viimeisten viiden vuoden aikana. Joka vuosi tulee joku kilpailija, joka asettaa muille kilpailijoille uuden tason jota tavoittaa. Kilpailijan täytyy olla vuosi vuodelta (sopivasti) lihaksikkaampi ja entistä kireämpi. Kehitys kehittyy :-) (puhumattakaan siitä että asut ovat muuttuneet entistä ammattimaisemmiksi ja stailauskin parantunut). Samalla lajista tulee rankempi ja vaativampi, kuin ennen. En väitä, etteivätkö alkuvuosien kilpailijat olisi treenanneet ja dieetanneet yhtä lailla tähtiä ja nälkää nähden kuin tämän päivän kilpailija, fysiikalta vaaditaan nyt vain enemmän. Naisena tiedän, ettei se lihasmassa todellakaan tule helposti. Ja se kireys- saavutanko koskaan sellaista kireyttä mikä hiljentäisi vaativammankin arvostelijan? En tiedä, mutta sen eteen on vain tehtävä töitä. Lahjattoman on siis parasta vain treenata :-).

Peilikuvasta en kotioloissa saa selvää (se kuuluisa sokeus), mutta treeneissä huomaan kehityksen menneen jokseenkin oikeaan suuntaan- käsivarret ja jalat näyttävät isommilta ja kireämmiltä kuin pari viikkoa sitten. Nyt on aika jättää jalat taas vähemmälle kidutukselle salilla, jotta palautuisivat viimeisten viikkojen aerobisten harjoitteiden rasituksista ja kuivuisivat hyvin EM-lavalle. Lisää puhtia viimeisille viikoille tuo odotettu treenisessio Jerry Ossin opastuksessa. Rutkasti inspiraatiota ja motivaatiota siis luvassa Kimmolle ja minulle :-).