Kun mikään ei riitä

Bonsuna.comista löytyy lisää kivoja kuvia kisoista.

Viime viikolla, mikäli olisin jotenkin jaksanut raahautua koneeni ääreen ja kirjoittaa viikon fiiliksistä, otsikkona olisi varsin hyvin voinut olla "Kroppa tukossa ja pää lukossa". Sen verran osuva ilmaus, sillä en muista, koska viimeksi olisin ollut niin totaalisessa kokovartalo-tukkeessa.

Kultsan kisojen jälkeen vedetty kahden viikon kova salitreenijakso osui ja upposi lihaksiini jättäen palautumiselle melko pienet mahdollisuudet. Päässäni soi vain sama laulu: pakko kiristyä, pakko kehittyä , pakko parantaa, pakko pakko pakko. No stressihän se siinä, mikäs muukaan. Kilpaurheilijan elämää parhaimmillaan :-). Tiedän toisaalta ettei mitään ole todella pakko tehdä tai suorittaa, turhaa piiskata itseään liikaa ja stressata, tämähän on vain urheilua ja amatööritasolla mennään. Mutta samalla kilpailija sisälläni pistää puskemaan lisää, jaksamaan lisää ja luovuttaa en koskaan aio! Nämä kaksi ajatusmaailmaa vuorottelevat pääni sisällä, päivästä riippuen.

BF on lajina kehittynyt paljon viimeisten viiden vuoden aikana. Joka vuosi tulee joku kilpailija, joka asettaa muille kilpailijoille uuden tason jota tavoittaa. Kilpailijan täytyy olla vuosi vuodelta (sopivasti) lihaksikkaampi ja entistä kireämpi. Kehitys kehittyy :-) (puhumattakaan siitä että asut ovat muuttuneet entistä ammattimaisemmiksi ja stailauskin parantunut). Samalla lajista tulee rankempi ja vaativampi, kuin ennen. En väitä, etteivätkö alkuvuosien kilpailijat olisi treenanneet ja dieetanneet yhtä lailla tähtiä ja nälkää nähden kuin tämän päivän kilpailija, fysiikalta vaaditaan nyt vain enemmän. Naisena tiedän, ettei se lihasmassa todellakaan tule helposti. Ja se kireys- saavutanko koskaan sellaista kireyttä mikä hiljentäisi vaativammankin arvostelijan? En tiedä, mutta sen eteen on vain tehtävä töitä. Lahjattoman on siis parasta vain treenata :-).

Peilikuvasta en kotioloissa saa selvää (se kuuluisa sokeus), mutta treeneissä huomaan kehityksen menneen jokseenkin oikeaan suuntaan- käsivarret ja jalat näyttävät isommilta ja kireämmiltä kuin pari viikkoa sitten. Nyt on aika jättää jalat taas vähemmälle kidutukselle salilla, jotta palautuisivat viimeisten viikkojen aerobisten harjoitteiden rasituksista ja kuivuisivat hyvin EM-lavalle. Lisää puhtia viimeisille viikoille tuo odotettu treenisessio Jerry Ossin opastuksessa. Rutkasti inspiraatiota ja motivaatiota siis luvassa Kimmolle ja minulle :-).