Week 6, but who's counting

A super-smoothie started the day:

Strawberries, glutamine,vanilla QNT Metapure Zero Carb,

grapefruit seed oil and some banana for extra taste and carbs..Yummy!!

Feels like the cheat week in Turkey at the end of June really paid off and kicked my metabolism up and going for the next weeks that went by. I haven't made any changes in my diet yet, as everything is going quite smoothly. A lot of work and even more hunger that is ;). If you're an easy gainer (for that unwanted weight) like me, you just have to be a hard worker. Chicken, cod and lowfat meat mostly with cauliflower and broccoli, day in and day out. That's my life right now. I cycle the carbs during the week. Some days I go really low on carbs when I only get my oatmeal in the morning, then I have the "medium day" (twice the amount of carbs than on the low-carb day) and on the heavy training day I'll get three servings of carbs. Uuh, now that's a party;)!

Stretching between the sets..

Allthough the food has not been something to cheer about, all the training on the other hand is great, and I really, really love it! The harder, the better. I get a lot of my motivation and new ideas from watching successful athletes train (Jenny Lynn, as an example) and I love to read magazines like Flex and MD :). That's where I get a lot of my motivation from, so thank you all you Big Stars:)! Next week I will start my heavy duty- phase, and I'm really excited to see where it will take me in the following 6 weeks. I'll sure tell you more about it later on.

Funktionaalinen ruoka, osa 2.

May 2011

Funtionaalinen ruoka- toiminnallinen ruoka, ruoka joka täyttää jonkin funktion, eli ravinto, jolla on tarkoitus hyvinvoinnissamme, treeneistä palautumisessa sekä toimii osana kehitystä tukevassa kokonaisuudessa. Näin minä sen ajattelen.

Mutta.

Nyt täytyy muistaa että olemme tosiaan kaikki eri yksilöitä, mikä yhdelle sopii, saattaa toisen ajaa pidemmällä aikajanalla totaaliseen blokkiin, mitä palautumiseen, ruoan imeytymiseen tai jaksamiseen tulee.Hyvä vinkki kaikille treeneistä, fitneksestä ja oikeanlaisesta terveellisetä syömisestä kiinnostuneille: opi ajan kanssa tuntemaan oman kehosi toiminta ja sen tarpeet. Mikä pitää minut energisenä ilman että turhaa rasvakudosta kertyy liikaa? Syönkö kenties "bodykansan hyväksymiä bodyruokia" vain sen takia, että niin on aina tehty, ja koska niiden väitetään kuuluvan urheilijan ruokavalioon ja koska fitnessvalmentajani on näin minulle paperilla kehoittanut? Voin lohdutuksekseni sanoa tämän- fitnessvalmentajia tulee uusia kuin sieniä sateella, ja valmentaessaan suuriakin määriä kilpailijoita ja alan harrastajia, nuotit ovat useinkin samasta mapista vedettyjä (ja nyt en todellakaan viittaa yhteenkään erityiseen valmentajaan;)). Eli älä ihmettele, jos se ei toimikaan sinulla. Et ole epäonnistuja tai huono toimimaan annettujen ohjeiden mukaisesti, ehkäpä annetut ohjeet eivät vain todellakaan sovellu sinulle ja vastaa sinun tarpeitasi. Emme ole ruoansulatuksinemme ja hormonitasoinemme ja metaboliamme kanssa todellakaan identtisiä ja samalla viivalla, kuten emme treenitottumuksissammekaan ja kehonkoostumuksissa ja rakenteiltammekaan.

Tunsin tulleeni erään tien päähän vuosi sitten. Mikään, mihin oli vuosikaudet luottanut, kaikki toimintamallini ja rutiinini tuntuivat yhtäkkiä vääriltä, eivätkä enään toimineet, ja kaikki mihin olin ennen turvautunut, kaikki miten olin ennen tehnyt ja tavat joiden mukaan olin toiminut, eivät enää toimineetkaan minulla. Olin toden totta ymmälläni ja tunne oli irrationaalisen ulkopuolinen. Minun piti otta askel pari taaksepäin, hengähtää ja miettiä koko konsepti uudestaan. Mikä minut oli ajanut tähän tilaan? Olin kovin väsynyt, ja väsymys oli myös paljolti psyykistäkin. Tuntui, että suuri kantava energialataus, joka minulla aina on ollut, ja joka kantoi minua elämässäni eteenpäin oli kadoksissa. Sairastelin vähän väliä ja vatsani oireili. Kova kilpaileminen, moni sanoi. Näytät väsyneeltä.Oletko koska viimeksi pitänyt lepoa dieetetistä ja treeneistä? Sun pitää levätä, ihan kunnolla! Vedä nollausviikko tai kaksi, syö, juo kännit, tapaa ystäviä- mutta älä edes ajattele dieettejä tai treenaamista!

Hyviä neuvoja, aidosti hieman huolestuneilta kavereiltani, jotka ehkä luulivat että kisadieettaaminen oli saanut yliotteen minusta. Todellisuudessa nimenomaan treenaaminen on minun tapani elää ja voida hyvin- juominen ja ylenpalttinen syöminen ja "hunningolla elo" saa minut vain voimaan kaikin puolin pahoin, enkä muuten edes pidä humalatilasta. Minulla oli tapana kantaa muiden murheita mukanani, ja tämä oli syönyt iloani ja energiaani pikkuhiljaa. Kaverini eivät tienneet, että rakas isäni, joka on parantumaton alkoholisti, makasi sairaalassa, kolmatta kertaa pelastettuna, vihanneksena, varjona entisestään, ja että minut oli haluamattani sysätty hänen omaishoitajakseen. Kukaan muu perheestäni ei auttanut tai tukenut minua tai isääni. Onnekseni minulla oli Kimmo ja hänen tukensa. Tämä oli minulle erittäin raskasta aikaa, ja näin jälkeenpäin luulen että tämä oli taakkana selässäni ja suurin syy ilottomuuteeni. Silloin on vaikeaa onnistua jossain tehtävässä, joka vaatii sinulta 110% latauksen, jos sinulla on vain 45 % annettavana.

Tilanne isäni kohdalla ei ole muuttunut vieläkään, ja itseasiassa jatkuu hänen kuolemaansa saakka. Mutta olen oppinut itsestäni todella paljon. On asioita joita ei voi muuttaa ja joista on siten turha stressata. Elä elämääsi, rakasta itseäsi ja kehitä heikkouksiasi. Me kaikki pelkäämme jotain, meillä kaikilla on epävarmuutemme, mutta ei niistä tarvitse huolehtia, elämä kantaa!

Kun sitten sain selvitettyä itseni irti tuosta mielipahasta, alkoi ravintomuutoksetkin näkyä. Huomasin, että yksi peikko, joka vaanii vähän joka puolella on makeutusaineet. Vatsaongelmaisena olin korvannut osan päivän ruuista protskujuomilla. Tämän lisäksi proteiinijauhetta saattoi tulla palkkarissa ja aamupalalla puuron seassa, eli yhteensä huimat 120g päivässä. Ihmettelin kun vatsa oli kuin potkupallo aina iltapäivisin. Pari päivää sitten matkalla salille kuuntelin radiosta ohjelmaa mielenkiintoisesta aiheesta- tutkimuksen mukaan kevytjuomia juovien ihmisten lymfajärjestelmä ylikuormittuu ja kuona-aineet (nautitut aspartaamit sun muut e-koodit) kertyvät sinne minne kilotkin, selluliittimuhkuroiksi reisiin ja höttöksi vatsan seudulle. Ja lopputuloksena laittilimuja ja energiajuomia juovat henkilöt voivat siis jopa lihota, kiitos makeutusaineiden. Pisti vähän miettimään, vai mitä?

April 2011

Olen nyt luopunut kaikesta ylimääräisestä ja ohjenuorani on pysyä kohtuudessa, ja se toimii:). Tässä siis pari vinkkiä jaettavaksi, varsinkin teille stressiherkille herkkävatsaisille treenaajille ja dieettaajille:

- Ei stimulantteja! Pidä kahvinkin määrä parissa kupissa per päivä.

- Juo vettä ja vihreää teetä 3-4 litraa päivässä. Lisää veteen tai teehen greipinsiemenuutetta tai sitruunan mehua.

- Keinotekoiset makeutusaineet minimiin. Älä siis lisää makeuttajaa mihinkään ja pidä maustetut proteiinilisätkin tästä syystä kohtuudessa.

- Karsi kaikki ylimääräinen pois ruokavaliostasi (myös tomaattikastikkeet ja ns.vähärasvaiset kevyt kastikkeet (tsekkaa lisäainelista;)).

- Suosittelen luontaistuotteista ja vitamiinilisistä seuraavia: Candida Forte, greipinsiemen uute, magnesium, C-vitamiini, B-vitamiini, monivitamiinit, ruoansulatusentsyymit ja suolahappo-lisä. Kaikki löytyy luontaistuotekaupan hyllyltä.

- Ajoita hiilihydraattisi aamuun ja treenin jälkeiselle aterialle. Syö itsellesi sopivia hiillarilähteitä. Itse suosin tattarirouhetta (gluteeniton), kaurahiutaleita, riisiä ja vihanneksista lähinnä parsa- ja kukkakaalia.

- Kokeile myös hapankaalia lisukesalaattina.

- Vältä nopeita hiilareita. Itse en koskaan juo maltodekstriiniä sisältävää palautusjuomaa. Tämä on mielestäni aivan turha lisä urheilijalle, joka syö joka päivä 2-3 tunnin välein ja urheilee maks. tunnin kerrallaan. Ja varsinkin se on mielestäni turha nopean hiilarin lähde, joka vain nostaa veren insuliinitasoa ja aiheuttaa huonovointisuutta. Pidän aina huolen siitä että treenin jälkeen saan puhdasta hyvin imeytyvää, oikeaa ruokaa. Mutta tässäkin asiassa on monta koulukuntaa, ja tuo perinteinen palkkari voi varmasti auttaa jotakuta. (Onko kyseessä sitten plasebo-vaikutus vai mainonnan voima (lisäravinnefirmojen luoma illuusio palkkarin tarpeellisuudesta), mene ja tiedä:)).

- Proteiinit otan pääasiassa kananmunan valkuaisista, kanan rintafileistä, paistijauhelihasta, lohesta ja seistä. Vaihtelen ruoka-aineita viikon aikana.

- Pidä rasvat minimissä. Minä käytän rasvan lähteinä pellavasiemenöljyä, (5g puuroon) joskus pähkinöitä ja lisäksi CLA:ta sekä kalaöljykapseleita.

- Kaikkea kohtuudella! Älä ylisuorita, ylianalysoi, ylimurehdi jne. Muista ettei elämää voi suunnitella tai suorittaa kuin sen olisi vetänyt viivoittimella- ei ole yhtä oikeaa ja täydellistä tapaa elää.

Ja muista, mielessäsi piilee suurin voimasi. Sen avulla onnistut missä vain :).

Kolme kovaa

Turkissa vietetty lomaviikko lataili akkujani ja nälkäisiä lihaksiani. Koko viikkona en ajatellut valkuaisvaahtoja tai laskenut kaloreita ja aamiaisellakin meni vapaa määrä hiilareita alas leivän, pannukakkujen ja hedelmien muodossa. Välillä kävin hotellin salilla pumppailemasssa, mutta pääasiassa viikon treenit koostuivat jokapäiväisistä tunnin mittaisista kävelylenkeistä iltapäivän kuumuudessa.
Loma teki hyvää, sillä viime viikon treenit ovat sujuneet ja jalat ovat polkeneet:). Aamuaerobisia tulee tehtyä nyt viitenä aamuna. Salitreenejä on myös 5 viikossa ja lisäksi jokaisen treenin päälle teen salilla intervalliharjoituksen.

Helle, ipodissa soiva sukkahousuhevi ja treenit- loistavuudessaan pettämätön yhdistelmä :). Videoklippiä viimeviikkoisen hauis-ojentajatreenin lopulta.

Funktionaalinen ruoka ja läskibisnes, osa 1.

Tästä on puhuttu ja tätä on naisten lehdet (tälläkin hetkellä) tuppuraisenaan täynnä. Sanakaksikko kuulostaa kovin monimutkaiselta ja erikoiselta ja onko tuo oikein ruokaa ollenkaan. Jos nyt ensin opettelisi syömään oikein (=terveellisemmin) ja funtsis sitten syvemmin mitä se funktionialisminen ape oikein tarkoittaa. On vatsahappokeskustelua, happo-emästasapainoa, hormoni-tasa- ja epätasapainoa, erilaisia hiilarittomia dieettejä, ackedeja ja veehoohoota.. Miten tässä enään osaa kukaan laihduttaa kun kaikki on nykyään high sciencea ja pussikeittoja? Pitäisi kaiken lisäksi olla sinut itsensä kanssa, joutua kaivelemaan pahimmassa tapauksessa lapsuutensa traumoja (ai sieltäkö se mun tunnesyöminen tulee ja ahmimiskohtaukset juontavatkin juurensa?), tai ainakin harrastaa joogaa tai jotain rentouttavaa pilatesta kera punariisiteen, että harmonia löytyy. Kuulostaa kovin hankalalta. Pitäisiköhän ensi kesänä sittenkin suunnata Madeiran sijasta jonnekin päin Intiaa ja vetäytyä retriittiin, jossa voi rauhassa pukeutua mukavaan väljään lakanaan jossa vararengas ei kiristä, syödä pähkinöitä ja löytää sitten itsensä? Naisilla on tapana analysoida asioita, vaikka sitten kuolemaansa asti. Oli kyseessä sitten parisuhteen kuviot, työpaikan ikävät päällepäsmärit tai laihduttamisen vaikeus ja oma suhde ruokaan- kaikki ylianalysoidaan, ja hartaasti. Minulla olisikin yksi pyyntö naistenlehtien toimittajille: kirjoittakaa kerrankin ruoka/laihdutus/lifestyle/fitness-juttu, jossa mennään suoraan asiaan faktojen kautta ja yksinkertaistettuna. Vähän niinkuin olisi miehille suunnattu, samalla yksinkertaisella, suorasukaisella tyylillä kirjoitettu. Tyyliin- treenaa (kovaakin), hanki lihaksia (!!) syö tarpeeksi. Ei tarttis Kertun venkoilla jumppapallon päällä ja miettiä söiskö treenin jälkeen goijimarjakiisseliä vai raakasuklaanibsejä.

Monesti totuus on tämä: oli se sitten mitä tahansa, mitä suuhunsa laittaa, useimmat syövät yli tarpeensa. Vain lihasmassa kuluttaa energiaa (kehon muun toiminnan lisäksi), läski ei. Istutaan autossa, istutaan työpisteen ääressä, istutaan taas autossa, istutaan sohvalla, mennään nukkumaan. Ja tämä sama toistuu kaikkina seuraavina päivänä. Mitäköhän se Kertun body on, aineenvaihduntaa ylläpitävää ja ruokaa ja ravintoaineita rakastavaa lihasta vai jotain hyllyvää, mitäs luulette?

Keho on luotu liikkumaan, ja elimistöä täytyy rasittaa, jotta se pysyy terveenä ja vahvana. Mutta jos liikkumatavat ovat jäänteinä jossain koulun liikkatunnin hienhajuisissa muistoissa, täytyy nähdä hieman vaivaa. Kukaan ei tee tätä osaa työstä puolestasi. Lihaksikasta kehonrakentajan fysiikkaa on turha pelätä saavansa itselleen viikon tai vuodenkaan treenin jälkeen. Katso kuvaani- tällaisesksi ei tulla vahingossa, tällaiseksi halutaan.

Nyt jos joku bisneksestä tajuava osaisi myydä "taatusti tylsä ja tappavan" maineessa olevan kuntosalitreenin samalla innostavalla ja myyvällä tyylillä kuin esim joogan tai vapisevan pilatesvavan, niin sehän olisi hienoa! Pääse eroon jenkkakahvoista, niska-hartiasäryistä, selkäongelmistasi, migreenistä, hiirikädestä ja tenniskyynärpäästäsi! Punttitreenistä voi olla lääke moneen vaivaan, joka on alun alkajaan lähtöisin liikunnan ja aktiivisen lihasrasituksen puutteesta.

Niin, se ruoka. Kuka sitten kertoisi kaikille laihdutusta harrastaville naisille, että se ruoka jolla laihtuu löytyy (tai siis pitäisi löytyä) oman keittiösi jääkaapista ja komeroista. Ei laihdutusvalmisteiden hyllystä kaupasta. Läskibisnes on iso bisnes, sillä suuri osa ihmisistä luulee että ateriankorvikkeilla ja välipalapatukoilla on laihtumisen kanssa jotain tekemistä. Aivan kuin niiden sisältämät kalorit jotenkin mystisesti onnistuisivat polttamaan rasvaa. Haluaisinkin sanoa teille kaikille kilojen kanssa kamppaileville- unohtakaa kielteinen suhtautuminen ruokaan, kyse on joskus korvien välistä ja uuden näkemyksen omaksumisesta (johon ei tarvitse retriitissä valaistumista). Ruoan kielteinen kuva elämässä (rangaistus, huono omatunto, "kielletyt herkut" jne. jne.)on muutettava. Tämä uusi elämä on pysyvä tila, ja se on nyt ja huomenna ja viiden vuoden päästä. Kyse on siis elämäntavasta toisin sanoen, näin rautalangasta ;-). Tervetuloa uuteen elämään, jossa kieltojen sijaan sinua odottaakin ruoan suhteen vapaus tehdä valintoja. Eikö tällainen tie olisi paljon kevyempi kulkea?

Ovet auki

The beginning of my diet for the fall 2011, Monday 13th of June.

Tästä kunnosta lähdetään nyt kohti Lappeenrannan SM/MM-karsintoja. Olen löytänyt hyvän tasapainon dieetin ja treenien suhteen. Mielini, eli bodispiritti on hyvä, latautunut  ja luottavainen tulevaan. Mieleni on vahva, enkä anna kenenkään estää minua tavoittamasta päämäärääni, tai minkään seistä unelmieni edessä. Teen tätä itseäni varten, en todistaakseni kenellekään mitään.

Olen tässä viime kuukausina onnistunut yhdessä tavoitteessani, pienentämään reisilihaksiani sopusuhtaisemmiksi ( bodyfitness-pakettiin), ja tulos miellyttää jo kivasti silmiäni. Teen kyllä jatkossakin kovasti töitä, että saan hyvillä harjotteilla lisää kovuutta ja erottuvuutta niihin. Niin, eihän tämä tähän lopu, nythän se vasta alkaa- 12 viikkoa ylimääräisen rasvan tiristelyä ja lihasten kuritusta tiedossa. Me like!