Kuva kertoo enemmän kuin

..tuhat sanaa. Lauantaina päivän toinen treeni kattoi selän ja kädet.

Jengi koossa sunnuntain päikkäreille.

Hauskaa viikkoa kaikille! Täällä jatkuu kova uurastus :-)..

11. viikko jebajee!

Kuvassa viime viikkoinen laiha läski. Ja välillä olin pelkkä läski.

Tylsä, tylsempi, dieetin puoliväli. Tämä on se vaihe, kun motivaatio täytyy hakea mielikuvaharjoittelusta ja pitämällä päämäärä tiukasti mielessä. Ja jos epätoivo tai väsymys vaivaa, sitten vaan pitää kestää hetken läpi ja elää päivä kerrallaan. Kyllä me vielä sinne maaliin päästään.. Ystävät ovat pitäneet hjyymöriäni yllä ja aina kun väsyttää, mietin Lauran energisyyttä ja kauniita sanoja tai Niinan tsemppaavaa asennetta ja tukea. Meillä on ollut vertaistukilinja auki aina aamuisin, noin 30 minuuttia auomme päätämme milloin mistäkin päänvaivasta :).

Viime viikonloppuna kävimme Harrin kuntosyynissä ja minulla oli todella ihastuttava nestepöhö ja vatsakramppien turvottama palleromaha tuoda näytille. Pöhöä siinä sitten ihasteltiin oikein porukan kanssa tiukoissa valoissa (pahempi kuin pukukoppivalaistus) Harrin Human Labissa, eli autotallin vintille rakennetussa kuntosalissa. Harri oli näkevinään että kainaloni (!!) oli kiristynyt ja siitähän iloa irtosi minulle oikein pitkäksi aikaa. Mutta siis ihanan positiivista ajattelutapaa. Lopputulos: Tulos tai ulos, kana saa lähteä ja toivotan tervetulleeksi ylimmän ystäväni pakastesein. Ja leipiä saan katsoa pussin läpi, mutta suuhun ei tungeta enään mitään vieraita esineitä. Tässä riisuttu ruokavalioni, jossa on Harrin tuntien vielä aika paljon riisuttavaa:

Aamiainen: kaurapuuroa, valkuaisia, raejuustoa ja öljyä.

Välipala: protskudrinksu kera banaanin ja glutamiinin.

Lounas: sei, himppu riisiä ja kukkakaali-porkkana-parsasekoitus.

Välipala: sama kuin yllä.

Päivällinen: sama kuin yllä.

Iltapala: protskudrinksu tai seitä.

Ennen tutimaanmenoa kookosöljyä suoraan purkista.

Kahtotaan loppuviikosta, mitä se vaaka näyttää:).

P.S. Toiset ne syö pullaa, ajelee mopolla ja kiristyy. Epäreilua!

Pieni kuntopäivitys

Tyytyväisenä aamun kiertoharjoittelun jälkeen.

Hyvin on kiristely jatkunut viikon sairasteluista huolimatta.

(Ihan kuin vyötäröni olisi hieman terävöitynyt, tai sitten onnistuin vain ottamaan kuntoani imartelevan kuvan :-))

Paino oli tänään aamun rasvanpolttotreenin jälkeen kilon kevyempi kuin viime viikolla, 65,3 kg.

Askel askeleelta kohti tavoitekuntoa, vielä on ainakin 5 kiloa sulateltava.

Tänään latailen hiilareita: vaniljaista riisipuuroa, riisipiirakoita, hieman strawberry cheesecakea, itse tehtyjä kanawrappeja ja Kimmon äidin tekemää ihanaa kotiruokaa.. Sunnuntaina sitten hiilarihanat totaalisesti kiinni ja viikko alkaa taas tuttuun tapaan alhaisten kaloreiden merkeissä. Minä joudun menemään melko alhaisilla kaloreilla lihasmassaani nähden, jotta rasvaa palaisi ollenkaan. Painon tippuminen tapahtuu hyyyvin hitaasti, joskus jopa tuskastuttavan hitaasti ;-).. Noin kilo kuukaudessa on ollut vauhtini, mutta näin etenin myös mm. vuoden 2006 SM-kisoihin, eikä lihaa kyllä roihunnut dieetillä. Ja nyt syön- kiitos valmentajani Harrin- tuhat kertaa paremmin kuin aikaisemmilla dieeteillä, joten tuloskin tulee olemaan aivan varmasti toista luokkaa. Tankkaus noin 1,5- 2 viikon välein tuntuu toimivan minulla ja siinä välissä kerkeän aina hyvin hieman kuihtumaan uusiin mittoihin ja lukemiin.

Käykää muuten lukemassa Kaisa Jaakkolan blogista mielenkiintoisesta aiheesta, vatsahapoista ja ruuan imeytymisestä. Tuttu aihe monelle urheilijalle ja liikkujalle, jotka joutuvat välillä miettimään tarkemminkin mitä voi syödä kun on kuitenkin pakko syödä. Erityisen tärkeä osuus on mielestäni vielä ruoka-aineilla, varsinkin jos imeytyminen on muutenkin haasteellista. Ja vielä jos nuo natriumglutamaatit jätettäisiin valmiskastikkeista, eineksistä ja maustesekoituksista pois, olisi elämä meillä herkkävatsaisillakin paljon helpompaa!

P.S. Mahtava uutinen Body-lehden sivulla, unelmoinut olenkin jo tästä: Islannin ja Ruotsin GP-kilpailut tarjolla( kovakuntoiselle BF-kilpailijalle)! Eikun lisää pökköä pesään!!

Bodauksen syvin olemus

Kesällä 2008. Mieli täysin fokusoitunut syksyn MM-kilpailuihin.

Kunto MM-kisoissa lokakuussa 2008. Tulos: sarjani 8. paras maailmassa!

Noniin. Nyt on kaikki fiksattu; kilpailulisenssi tälle vuodelle maksettu, kilpailijasopimus on nimmareineen postitettu, kisa-asut hankittu ( 2 uutta uikkaria ja yhdet uudet biksut), kisavärejä on koko vuodeksi ja Neiti Hiusmuotoilijakin varattu (a.k.a. Vilma Koivumaa). Ja Kultsan kisoihinkin muistin ilmoittautua, hyvissä ajoin tietenkin :-). Nyt tarvitsee enää tehdä tämä kaikkein hauskin osuus, eli rasvan tiristely ja lihaksen kasvatus! Vai kuinka hauskaa se oikeasti on? Onko se vain välttämätön paha, jotta sitten pääsee lavalle tai peilin eteen pullistelemaan?

Keskustelin eilen puhelimessa Niinan kanssa mielenkiintoisesta aiheesta, bodauksen perimmäisestä tarkoituksesta ja sen henkisestä puolesta, niin onko sitä? Miksi jotkut haluavat kasvattaa lihaksiaan ja ihannoivat omanlaistaan kauneusihannetta, joka on kaukana valtavirran perinteisistä kauneusihanteista ja jopa maan kulttuurin normien mukaan saattaa olla paheksuttua ja ala-arvostettua? Olemmeko kaikki friikkejä joilla vain yksi missio- isot lihat ja pienet aivot? Vai ortoreksiaa sairastavia pakkoliikkujia joiden ruoka käy orjallisesti keittiövaa'an kautta ja joiden elämässä lököily ja herkuttelu ovat paheita jotka vievät suoraan helvettiin?

Vastauksia on varmaan niin monta kuin on harrastajaa. Eikä se totuus ole yhtä yksioikoinen kuin Flexin sivuja pläräämällä vaikuttaisi- miehet ovat suuria pullistelevia lihaksia täyteen pakattuja supersankareita ja naiset peppujaan taakse työntäviä ja huuliaan mutristelevia sopivasti laihan lihaksikkaita seksipommeja joiden ainut vaatekerta on pitsiset stringit. Seksihän on se mikä myy mutta totuus on sitten vallan toinen asia.

Jokainen varmaan poimii tuosta maailmasta sen omimman ja luo oman mielikuvansa siitä mikä on kaunista ja mikä on pyrkimys omassa kehityksessä. Perusasiat ovat kaikille samat, tavoitteista viis; kehon rakennus vaatii pitkäjänteisyyttä ja omistautuneisuutta. Kuntosalilla käynti kun ei ole mikään maailman seksikkäin ja muodikkain harrastus (ainakaan sitten 80-luvun ja Kike Elomaan aikakauden jälkeen), joten siellä käyvät saavat hakea motivaationsa jostain muualta kuin naistenlehtien jooga-artikkeleiden luomasta eteerisyydestä.

Urheilu antaa mielelle tilaa toimia. Mielestäni se nimenomaan yhdistää mielen kehoon, päinvastoin kun ajatellaan. Yksi tyhmimmistä kysymyksistä esitettiin minulle Galaxyn EM-kisojen alla, kun saksalainen tv-kanava RTL haastatteli minua palkintojen jaon jälkeen. "Mitä mieltä olet miehistä, jotka lukevat vain kirjoja?" Vastasin että no toiset ne tykkäävät lukea vaan kirjoja ja toiset tykkäävät rääkätä kehoaan, kaikki me olemme loppujen lopuksi samanlaisia ja samanarvoisia. Mitäs siihen muutakaan?

Olen nyt pyrkinyt muuttamaan ajattelutapaani treeneissä. Uskon että tämä vie minua vielä eteenpäin kehityksessäni. Yritän kovasti päästä eroon tavastani ajatella että tämän harjoituksen kivuliaiden toistojen ja läpi huitaistujen treenisarjojen jälkeen koittaa lopuksi palkinto- treenin päättyminen. Nyt pyrin kaivautumaan syvemmälle treenipsyykeeseeni, minun täytyy luopua ajattelemasta tulevaa hetkeä ja keskittyä vain olennaiseen. Lakata ajattelemasta toistomäärää joka täytyy saavuttaa ja vain suoritettava liike kerrallaan puhtaasti ja ansaittava seuraava toisto. Kuulostaako aivan ufolta? Uskon kuitenkin että mieli on suurin vaikuttaja kehitykselle, se toimii joko positiivisena vaikuttajana tai on suurin este kehitykselle ja tavoitteiden saavuttamiselle.

Krankenstein

Luovutan! Jag ger upp! Flunssalle nimittäin, milles luulitte?

Koko viikon olen taistellut urheasti tautisuutta vastaan; juossut koiran kanssa klinikalla, kyykännyt 110kg:n sarjaa Kimmo Pelkosen treenikoulussa, hieronut, venytellyt, teippaillut ja vanutellut hevosia hieman viileissä talliolosuhteissa aamusta iltaan, työpäivän jälkeen palellut peiton alla ja käynyt hakemassa lämpöä treenisalilta.. mutta.. Tänään aamulla menoni oli jo niin hitaan puoleista ja hengitys vaivalloista kovan sykkeen takia, että toden totta, heitin hanskat tiskiin ja heittäydyin sohvalle nenäliinojeni keskelle ihan vaan potemaan punaista nenääni ja turvonneita nenänpieliäni. Pikku-Canelo piti seuraa koko päivän. Canelolla todettiin muuten juuri verikokeesta kilpparin vajaatoiminta, joten koira on oikeasti noin väsynyt, miltä näyttääkin.

Kuntotreenarini univormussaan aamulla klo 7.

Nenääni olenkin huuhdellut niin usein, että taidan sen jo melkein yhtä hyvin kuin tuo paketin kannessa oleva tyttö. Tämä keino todellakin auttaa, varsinkin taudin ensioireiden ilmennettyä, pysäyttämään suuremman räkätaudin tulemisen. Suosittelen lämpimästi! Toimii myös keväällä kun ilmassa on paljon pölyä ja kukintoja. Joskin olen hieman eri mieltä kannen väitteestä, että nenähuuhtelu on miellyttävää ja piristävää (ja vielä osana perussivistystä).

Mahdollisuuksien Vuosi

9 am today.

Eilen kävin valmentajallani Harri Lahtisella kuntocheckingissä. Istuimme kerrankin oikein ajan kanssa kaffepöydän ääressä ja kävimme läpi kaikki kuulumiset sekä mahdolliset lähitulevaisuuden dieettimuutokset. Aerobisten kestoa hieman pidennetään ja jatkossa tarkempaa rytmitystä aerobisen ajankohdan sijoittelulle. Aineenvaihdunnan pitämiseen optimaalisena läpi päivän auttaa kyllä tuo lisäksi illalla tehtävä aerobinen. Huomaa siitä, että vessassa saa rampata yölläkin kaksi kertaa. Ihan Jay Cutlerin tyyliin aineenvaihdunnan shokeeraamiseen en ryhdy- hänellä oli ainakin ennen tapana herätä aamuyöllä, aineenvaihdunnan ollessa oletetusti hitaimmillaan, tekemään tunnin aerobista.

Harrin vaimo Niina on myös tähtäämässä keväälle. Jostain ihan käsittämättömästä syystä hän on piilotellut lihojaan kotonaan kaikki nämä vuodet! Todella hieno paketti on tulossa BF-lavalle, vaikka laatulihaa riittäisi kyllä ihan Classikkiinkin asti. Niina on aina tapansa mukaan hyvin vaatimaton omasta kunnostaan, mutta kyllä minun harjaantunut bf-silmäni näkee että Niina tulee olemaan kova luu kevään mastersseissa. Tai no senhän näkee jo sokeakin.

Harri ja Niina asentosulkeisissa.

Mahtava vuosi on tulossa, tunnen sen! Olkoon tähtäimenne kisamenestyksessä, toiveenne ja suunnitelmanne menestyä työelämässä tai onnistua muulla elämän saralla, toivon että saavutatte sen mitä olette kurkottamassa. Kaikki on mahdollista. Onnellista vuotta 2010!