Ihanaa on olla lomalla..

..mutta vielä mahtavampaa on tulla kotiin! Vedin syvän henkäyksen siistin kodin tuoksua (parketin, kankaiden, valon ja kodin hengen tuoksujen sekoitus) heti ovella. Ja arvaatteko mitä sitten teki mieli? Kyllä, keitin vaniljakahvista ihanat sumpit ja laitoin ohrapuuron porisemaan. Koirakin tuli hoidosta kotiin (Kiitos vielä Emma ja Birgit!) ja veteli omaa hepulirundia yläkerran huoneissa niin että matot lentelivät. Ja näin asettauduimme taas oman ihanan kotimme rauhaan.

Ja sitten minun täytyi alkaa purkaa hieman mieltäni painaneita asioita.

Välillä mietin mikä rooli tai motiivi joillakin lajin parissa pyörivillä henkilöillä oikeastaan on(riidankylväjiä?) tai mitä heidän päässään oikein liikkuu (oman egon pönkittäminen?). Tuntuu kuin tässä teenaajien ja aktiivihenkilöiden yhteisössä olisi omia leegioita, jotka joko pitävät sinusta tai sitten ei. Joko sinua arvostellaan avoimesti netissä, leimataan kateelliseksi, päivitellään (ilman että kukaan keskusteluun osallistuvista olisi koskaan edes tuntenut sinua saati puhunutkaan kanssasi) tai sitten kylvet suosiossa ja olet maailman magein ja kovakuntoisin ja mukavin ja kaunein jne.

En ole koskaan halunnut kuulua mihinkään ryhmään. Minä otan ihmiset vastaan sellaisina kun he oikeasti ovat. En pidä mielistelystä enkä paskan puhumisesta, en selän edessä enkä takana. En osaa politikoida, enkä halua, ja siksi minulle onkin yhdentekevää mitä muut omalla hiekkalaatikollaan leikkivät. Mutta. Tämä ei silti tarkoita ettenkö pahoittaisi mieltäni kun minut vedetään haluamattani johonkin turhanpäiväisen liirumlaarumin jauhantaan, jonka aloittaja on täysin ymmärtänyt sanomani väärin ja loukkaantunut kun en tietyistä syistä halunnut hänen kommenttiaan julkaista täällä. Syy on selvä- tämä on, olkoonkin julkisesti luettavissa, samalla myös oma henkilökohtainen päiväkirjani jossa minä kirjoitan omista mielipiteistäni, elämästäni ja päätän minkälaisia kommentteja julkaisen tai jätän julkaisematta (sitä voi sanoa vaikka apinasuodattimeksi ;-)).

En pidä siitä että sanomisiani väännellään ja käännellään ja tahallisesti tai tahattomasti luetaan väärin ja sen perusteella taivastellaan oikein porukalla, kuinka kateellinen ihminen olen. Nyt kun vielä joku kertoisi minulle, ketä minun pitää kadehtia ja miksi ihmeessä?

Tämän lajin parissa olevat ihmiset ovat suurimmaksi osaksi harrastelijoita. Tämä on minulle rakas harrastus. Harrastus on vain osa elämää, olkoonkin tämä harrastus monesti monelle kuten minullekin elämäntapa. Haemme hyvää oloa, onnistumisia, positiivisuutta, voimaa ja iloa elämäämme. Kilpaileminen (amatööritasollakin) luo lisää haasteita ja omanlaisia elämyksiä joita ei muualta elämästä välttämättä koskaan saa. Vaikka tämä laji dieetteineen, kilpailuineen ja treeneineen saattaa olla ja onkin kova, olemme yllättävänkin vahvoja selättäessämme väsymyksen, pelot ja arjen haasteet. Miksi lytätä toista kun ehkäpä kannustus onkin se mitä hän tarvitsee? Onko positiivisuus ja ystävällisys jotenkin pois jostain muusta? Ei tässä mihinkään ryhmähaliin tarvitse ryhtyä, mutta voisimme kunnioittaa toisiamme hieman enemmän ja ollaan ihmisiksi, jookos :-)?