Jatketaan töitä

Lauantaina Mayorsilla.

Jarmo, Vilma, Kimmo ja minä.

Niinhän siinä perjantaina sitten kävi, että vaikka kuinka optimistisen toiveikkaasti olimme lähteneet lentokentälle, suuntanamme Saksa ja FIBO, emme saaneet paikkoja peruuntuneen lentomme korvaavalle iltakoneelle. Ei auttanut vaikka olin pukenut jalkoihini lentosukat ja pakannut viikonlopun eväät matkaa varten. Emme mahtuneet koneeseen, joten pettyneinä mutustimme Vilman kanssa eväitämme terminaalissa, minä riisuin tukisukkani ja sitten ajoimme takaisin kotiin.

Treenattu on sitten senkin edestä. Olen jatkanut nyt samaa tahtia kuin ennen kisojakin, eli kaksi harjoitusta päivässä- lihastreeni ja aerobinen tai kaksi aerobista päivässä. Lauantaina kävimme porukalla Ruoholahden Active kuntoklubilla a.k.a. Mayorsilla treenaamassa. Loistava paikka ja muinaiselta Gold'silta tutut laitteet takasivat loistavan, miltei kaksituntisen jumpan.

Mennyt viikko on ollut monellakin tapaa mielen ja kehon "tasausviikko". Lauantaina käynnistyi taas Ertsan (kisa)kone (eli mieli ja keho mukana treeneissä ja fokus tiukasti tulevassa) ja nyt pusketaan taas sata lasissa kohti toukokuun loppua ja siellä minua odottavaa EM-kisaa.

Bensaa suonissa

Tiistaina

Mikä on parasta kisojen jälkeen? No kunnon raskaat treenit tietenkin! Voi sitä iloa kun pääsee kiduttamaan jalkojaan prässilaitteeseen. Ja turvottamaan olkapäänsä polttavilla vipunostosarjoilla. Energiaa on riittänyt muutenkin mukavasti koko alkuviikon, kiitos huolellisen tankkauspäivän harjoittamisen sunnuntaina. Nesteisyys on vähentynyt viikon mittaan ja nyt olo on jo lähes normaali.

Tänään olemme pakkailleet taas laukkuja ja tutkailleet lentoyhtiöiden sivuja yrittäen saada selvyyttä sekavuuteen ja lentomme aikatauluun. Illalla pitäisi lähteä lentomme Dusseldorfiin, mutta saas nähdä..

Saamme varmaan jännittää viime hetkeen asti, päästäänkö FIBOon vai ei. Pitäkää peukkuja!

I'm sooo happy!

Valmentajani Harrin kanssa kisan jälkeen.

Sunnuntaipäivä alkoi täydellisellä aamiaisella Ekbergin kahvilassa. Sinne meidät oli kutsunut Jarmo (loistava idea Jamppa!!) kera kauniin Vilmansa. Jarmolle iso kiitos akupunktiohoidoista (neulakruunu päässä valmistauduin kisoihin) ja lihashuollosta. Minun täydellisistä Muscle-Barbie hiuksista vastasi tietenkin Koivumaan Vilma.

Canelon kanssa sunnuntaina nauttimassa vapaapäivästä (dieetistä).

Kahdesta täpärästi tasapistein hävitystä kullasta huolimatta Kultsan kisat olivat minulle nappisuoritus. Olen erittäin tyytyväinen viime viikonloppuiseen sijoitukseeni ja vielä onnellisempi lunastettuani paikan Suomen EM-joukkueeseen!

Kilpailut jännittivät minua etukäteen todella paljon. Takaraivossa kummitteli kolmen vuoden takainen täydellinen floppi Kulttuuritalolla (olin 6. ja tipuin finaalista) ja pelkäsin, että sama toistuisi taas. Tiesin etukäteen Jutan ja Hilkan olevan hyviä kilpailijoita ja varmasti kovassa kunnossa, muista mahdollisista yllättäjistä puhumattakaan. Hieman lisää paineita minulle aiheutti vielä ennakkosuosikin leima, jota ilman olisin kyllä mielelläni ollut ;-). Päätin kuitenkin ennen kilpailuja, että lakkaan murehtimasta mennyttä ja pelkäämästä tulevaa. Siirtäisin pelon pois mielestäni ja uskaltaisin olla vahva ja tekisin lavalla vain parhaani. Ja minä onnistuin itseni psyykkaamisella! Lavalla nautin esiintymisestä ja minulla oli mitä parhain fiilis.

Olin saanut kuntoani kiristettyä alas kilon viikon aikana, vaa'an näyttäessä lauantaiaamuna 59,8 kilon lukemaa. Jess! Alin lukema kymmeneen vuoteen, silti lihasmassaa varmasti enemmän kuin tuolloin ;-). Varmuuden vuoksi, jotten vain olisi jäänyt lavalle liian suureen ja pehmeään kuntoon, vedin viikon todella alhaisilla hiilareilla aina lauantaille asti. Kisapäivänäkin tankkasin todella maltilla, kevyesti riisikakuilla, Nutellalla ja parilla banaanilla. Ennen lavalle menoa hieman tuhdimpaa hiilaripommia, siinä kaikki. Lihakseni olivat pienet, mutta kunto kuitenkin kuivempi.

Nyt on noin 6 viikkoa aikaa kiristellä vielä pari kiloa pois, jotta EM:issä seison lavalla vieläkin kuivempana ja tiivistettynä versiona. Pieniä muutoksia tulee varmasti lavaolemukseeni- hiukset ylös, jotta leveä hartialinjani tulee paremmin esiin, eikä katoa vaaleiden hiuksien varjoon, sekä etuposen harjoittelua ja viilausta, jotta vatsalihakseni eivät katoaisi rintakehän ylijännittämisen johdosta. Loput onkin sitten pelkkää dieettiä ja kovaa treeniä :-).

Viimeinen voitelu

Tänään minua odotti turvepölyisten tallien ja talvikarvoistaan luopuvien hevosten sijasta rentouttava ja hoitava energiahoito Hyvinvointikeskus Ecocaressa. Kiitos! Tämän olen tosissaankin rankan (työ & keto-) viikon jälkeen ansainnutkin. Kosmetologini Annen käydessä aromaterapiaa ja vyöhyketerapiaa soveltaen koko kroppani läpi varpaista päänahkaan, kuulin kuinka vetelin välillä pieniä sieviä kuorsauskorahteluja :-). En voi kuin lämpimästi suositella- tuloksena totaalinen rentoutuminen!

Tänään on vielä vuorossa saunassa meditointia kera naistenlehtien ja sitten alkaa taas tuo viime aikoina tutuksi tullut Protanin levittely. Huominen täytyy vielä jaksaa suurimmaksi osaksi valkuaisen voimalla (huokaus), sitten lauantaina, riippuen kunnostani, tankkaan hieman.

Ja koska kuvia tuli- kiitos Lauran, napsittua viime viikonlopun kisa-matkalta enemmänkin, niin laitanpa niitä vielä esille.

Intensiivistä pumppailua bäkkärillä. Huomatkaa Jarin hienot pörrösukat :-).

..Ja katsomossa surevat omaiset. Ei vaan 2/3 osaa Suomen kannustusjoukkueesta. Meikäläisiä oli katsomossa vähän, mutta voin kertoa että ääntä kyllä riitti!

Kullanarvoinen kokemus

Aivan mahtava reissu takana! Kaikki sujui suuremmitta kommelluksitta, huolto pelasi- kiitos Lauran, joka taipui moneksi (mm. valokuvaaja-reportteri, kampaaja, pikajuoksija, tarinan kertoja,irtoripsien liimaaja ja tarvittaessa takahuoneen täti topakka) ja lopputulos oli minua vähintäänkin tyydyttävä. Harmillisesti kuntoni sileni huomattavasti vain noin tuntia ennen kisan alkua kun nesteisyys pasahti ihon ja lihasten väliin. Siinä vaiheessa ei ole mitään poppakonsteja tehtävissä, ei muuta kuin lavalle vaan :)! Mielestäni sarjani voittaja oli- vaikka olisinkin itse ollut kireämmässä sheipissä- kuitenkin selvä voittaja, mallinsa ja hyvien asentojen ja esiintymisen takia.

Hotellimme salilla jumppaamassa perjantaina.

Islanilaiset ovat fitness-hullua kansaa. Kilpailupaikan katsomo oli täynnä yleisöä ja kauppojen maitohyllyt täynnä prodejuomia.

Upeat kanssakilpailijani. Voittaja oikealla.

Kilpailut olivat erittäin hyvin organisoidut, paikalla olleet ihmiset ja kilpailijat todella ystävällisiä, hymyileviä ja auttavaisia. Vertailut vedettiin kyllä melkoista haipakkaa läpi, asennoissa seisoimme keskimäärin kolme sekuntia ja vertailuja tehtiin vain kaksi, joten kiirettä piti. Olin ollut kilpailuhetkellä niin ylilatautunut, että vasta myöhään illalla hotellille palattuani aloin prosessoimaan kisan kulkua pienessä mielessäni. Piti oikein tsekata kamerasta että minkälaisissa asennoissa siellä tulikin seistyä kun se hetki kilpailuissa elettiin nanosekunnissa :-). Ja voin vain todeta, että hyvää harjoittelua Kultsaakin ajatellen, kaikin puolin, oli tämä hauska reissu Islantiin.

Kilpailupäivä koittaa

Kiitokset kaikille tsemppi-viesteistä, ne lämmittävät mieltäni joten iso kiitos teille kaikille!

Harmittavasti se pieni mutta oleellinen usb-piuha unohtui lähtötohinoissa kirjoituspöydälleni kotiin, joten kuvia saatte odottaa maanantaille. Onneksi kylläkin kaikki muut kilpailuun liittyvät tavarat ovat mukana, joten siltä osin kaikki on paremmin kuin hyvin.

Eilen oli kilpailijakokous ja punnitukset. Suomen pojat, eli Lasse Pajunoja ja Jari Stingl näyttivät kunnoiltaan tosi hyviltä. Kilpailijoita oli järjestäjän mukaan valitettavasti tippunut viikon aikana kymmenkunta pois, ylensyönnin takia kuulemma ;-) (Islannin mestaruudet ratkaistiin viime viikonloppuna, ja osalle on jäänyt tankkausvaihe päälle). Harmittavaa sinänsä, mutta sarjassani on onneksi kuitenkin kuuden kilpailijan lineuppi, joten kyllähän siitä ihan oikea kilpailu tulee. Hieman alkaa jo mukavasti jännittää, joten latautuminen h-hetkeen on alkanut.

Tuntemuksia vatsan pohjalla

Aamu alkoi perin ankeasti. Heräsin pahaan oloon, joka velloi vatsassani ja kurkussa. Klo 4.40 oli pakko nousta sängystä ylös. Alakerrassa mietin, mitä pitäisi tehdä- onko nyt nälkä vai ylirasitustila (juu, kauhea rasituskohtaus hyvin nukutun yön jälkeen, blondi:-)) vaiko noro-viirus-paholainen? Mikään ei pysynyt sisälläni, juodut vedetkin jojosivat takaisin ulos. Hytisten ja palellen vällyjen alla makasin sitten sohvalla ja katselin elokuvia aamun sarastukseen.

Päivä on mennyt enimmäkseen lepäillessä ja kun kerrankin on ollut aikaa, olen vähän fiksaillut ja triksaillut kisa-asujani. Yksi hyvä asia, mikä kannattaa huomioida kisa-asuja esimerkiksi Jenkeistä ostettaessa on asujen takaosan peittävyys. Meillä on IFBB:ssä tiukat säännöt mm. takaosan peittävyydessä ja puolikas kankkunenhan sinne piiloon täytyy saada tungettua. Moni jenkkisivustoilla myynnissä oleva uikkari on liian kittana sieltä, ja jos on yhtäläinen, kohtalainen ahteri kuin minulla, niin kangaskauppaanhan sitä saa juosta. Kahdet asut ovat vielä saapumatta ja sormet ristissä odotan, onnistuuko lähetyksen saapua ennen ensi viikon torstaita. Ihan hyvällä jännityksellä valmistaudun Islannin kilpailuihin, mutta tuntuu jotenkin epätodelliselta että olisin ylipäätään millekään lavalle kapuamassa.. Mitä? Nytkö jo? En ole valmis! Antakaa vielä pari kuukautta!