Aika paljon on ollut puhetta vatsaongelmista ja muista kehon häiriötiloista alan harrastajien keskuudessa. Kaikesta kirjoittelusta voisi kuvitella, että kehoilulajien harrastajat sairastuvat muita useammin tai herkemmin vastaaviin ruoansulatuskanavan selittämättömiin sairauksiin tai kärsivät vaikkapa kilpirauhasongelmista. Voihan tuossa ripaus perääkin olla, mutta oikeasti luulen urheilijoiden vain reagoivan herkemmin kehonsa toiminnan häiriöihin ja huomaavan ongelmat helpommin. Miksi en palaudu enään kunnolla treeneistä? Miksi ruoka ei imeydy? Miksi dieetti ei etene entiseen tapaansa? Miksi minua koko ajan väsyttää ja turvottaa, vaikka syön ja elän terveellisemmin kuin tv:n julkkis-ravintoasiantuntijat saarnaavat?
Ymmärrän kyllä lääkäreitä. Vaikka vastaanotolta lähtiessä lähinnä raivostuttaa heidän jahkailunsa kuiduista ja laktoosi-intoleranssista ja käteen työnnetty parinsadan euron lasku. Heidän kuitenkin kuuluu viedä potilas tiettyjen perustutkimusten kautta aina eteenpäin uusiin tutkimuksiin ja seuraavalle spesialistille. Onhan tuo tietenkin melko turhauttavaa, varsinkin kun sitä luulee tietävänsä että jotakin on enemmän tai vähemmän pielessä, mutta kyse ei kuitenkaan ole huonoista syömistottumuksista, alkoholin käytöstä ja ainakaan kuitujen puutteesta:-).
Mielenkiintoista on ollut kuitenkin huomata, ettei yksikään länsimaisen lääketieteen lääkäri ole ottanut sanallakaan puheeksi tuota niin salakavalaa stressiä, psyykeen vaikutusta elimistöön tai esimerkiksi siitä johtuvaa suoliston liikahiivaisuutta (ja tätähän ongelmaa ei ole oikeasti erään lääkärini mukaan edes olemassa) tai puhunut muista häiriöistä. No ota nyt kaikesta sitten selvää, ei auta muu kuin itse alkaa kokeilla eri juttuja. Paljon olen saanut hyviä vinkkejä, kiitos muuten meileistä Jerry, Aikku ja muut :-).
Kaikki on hyvällä mallilla nyt, mutta ketoosidieetillä jatketaan silti kohti juhannusta. Siellä minua ja Kimmoa odottaa minulle yllätyksenä hankittu viikon luksusloma Turkissa ja ennen matkaa käyn vielä Wrangen kuvauksissa. Siinä hyvät motivaattorit pysyä sheipissä ja kiristää kuntoa vielä tiukemmaksi. Treenit kulkevat muuten kuin unelma, niistä lupaa kuvia teille vielä tällä viikolla.
Aurinkoista ja lämmintä viikkoa kaikille:-)!
Hyvä kirjoitus, nautinnollista luksuslomaa :)
VastaaPoistaPaula Heinonen on kirjoittanut hyvän kirjan hiivaongelmista. http://tinyurl.com/6bdnzal
VastaaPoistaKannattaa hakea tietoa myös hakusanalla dysbioosi
http://tinyurl.com/62fesmf
Oli kyllä täyttä asiaa kirjoitus. Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että itsestään huolta pitävät ihmiset ovat myös tarkempia kuuntelemaan omaa kehoaan. Itsekin muistan ylipainoisen ja liikkumattoman elämäni ja sen, miten nopeasti ihminen tottuu siihen, että aina väsyttää, on raskas olo ja koko keho voi huonosti. Terveempi elämä ja keho puolestaan herätti minut siihen, että kuuntelen itseäni tarkemmin ja reagoin muutoksiin herkemmin. Haluan voida hyvin :)
VastaaPoistaYhdyn myös täysin mielipiteeseesi lääkäreistä. Ei liene tavalliselle tallaajallekaan uutinen se, että ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen pakkaus ja näin ollen mielen ja henkisen puolen vaikutusta fysiikkaan ei tulisi koskaan unohtaa. Lääkäreiden on paljon helpompi lyödä käteen purkki pillereitä ja suosituksia, kuin oikeasti kaivaa ihmistä vähän syvemmältä ja miettiä häntä kokonaisuutena. Arvostan toki lääkäreitä korkealle, tekevät arvokasta työtä, mutta valitettavan usein hoito on kovin pintapuolista.
Oikein hyvää ja nautinnollista lomaa :)!
Olet asian ytimessä, hyvä kun kirjoitit aiheesta :).
VastaaPoistaVähän sama juttu, kuin että diabeetikolle ei anneta ruokavalio -ohjeita hoidoksi... "Hohhhoijaa"...!
Karvalakki ja Emma,
VastaaPoistaPaljolti samoja asioita olen miettinyt itsekin viime aikoina. Kun ahdistaa, niin annetaan lääke, korkeaan kolesteroliin löytyy myös pillerit, liikalihavuuteen tarjotaan rasvanblokkaaja-pillereitä ja pussikeittodieettejä jne. Ihmiset ahdetaan täyteen kemiallsiia aineita ja mikään ei muutu.Pelottavaa.
Stressistä muuten vielä sen verran, että vielä kun itse muistaisi että kova liikunta ja "kehon rääkkääminen" on myös stressitekijä, vaikkakin positiivinen sellainen. Niin, nyt kun vielä löytäisi sen kultaisen keskitien ja osaisi vaihdella hieman enemmän hardcore treenin ja sunnuntailenkkeilyn välillä. Ja löytäisi vaikkapa sen sisäisen sohvaperunan.
"Stressistä muuten vielä sen verran, että vielä kun itse muistaisi että kova liikunta ja "kehon rääkkääminen" on myös stressitekijä, vaikkakin positiivinen sellainen. Niin, nyt kun vielä löytäisi sen kultaisen keskitien ja osaisi vaihdella hieman enemmän hardcore treenin ja sunnuntailenkkeilyn välillä. Ja löytäisi vaikkapa sen sisäisen sohvaperunan."
VastaaPoistaNiimpä, pitääkö kehitykseen kulkea aina kärsimyksen tietä? :)