SPONSORED BY

tiistaina, toukokuuta 31, 2011

Work in progress!

Working out my legs today.

Sinusta ei koskaan tule valmista. Keho on muutoksen alla aina. Se hakee uutta mallia; hieman lisää kaarta lihakseen, leveyttä tai paksuutta selkään, reisilihaksia pienemmiksi, muotoa figuuriin.
Joskus muutosta on vaikea nähdä itse, mutta katsaus vanhoihin valokuviin on monesti aika hyvä herätys. Tai paluttaja maan pinnalle, toimiihan se niinkin päin. Yritin kovasti löytää 6 vuotta vanhaa kuvaa samaisesta reisiojennusliikkeestä, mutta en sitä vielä etsimälläkään löytänyt. Laitan sen kyllä esille heti kun löydän cd:n. Kadonneet kuvat on otettu 10 kuukautta ennen ensimmäisiä body fitnessin SM-kisojani, loppuvuodesta 2005. Olin tuolloin pari-kolme kiloa painavampi kuin nyt, mutta lihasmassaltani paljon pienempi. Jo sovituskokeilut vanhoihin vaatteisiin kertoo kaiken. En tahdo tässäkään suht siistissä kunnossa mahtua entisiin t-paitoihin, huppareihin tai farkkuihin, jotka ovat aikoinaan sopineet päälleni. Paidan koko 36 on vaihtunut 40:een, kiitos levinneen hartialinjan, enkä todellakaan enään löydä vaatteitani lasten osastoilta :-). Onneksi sentään vyötärö on pysynyt samoissa entisissä mitoissa.
Niin tuosta kehon muokkauksesta. Nythän en hae lisää massaa fysiikkaani, koen enemmänkin treenien kautta viilailevani ja parantavani kokonaisuuttani tasapainoisemmaksi lajiani ajatellen. Olkapäihin nyt saa aina tulla lisää kokoa ja pyöreyttä, myös takareidet ja pakarat ovat tulituslinjalla viikottain, mutta muuten haen tiiviyttä ja ehkäpä jopa sopivaa pienuutta ja siroutta pakettiin. Varsinkin jalkojen osalta olen tavoitellut kapeampaa, mutta eroitellumpaa mallia. Heidi Sorsan upea menestys viime viikonlopun EM-kisoissa mielestäni kiteytti kaiken. Sarja oli kova, ja Top 3 hänen sarjassaan pelasivat kaikki malleillaan ja upeilla linjoillaan ja sillä loistavalla kokonaisuudellaan mitalit kotiin. Kyse bf-kisoissa ei siis ole, eikä ole ollut kovimmasta lihasmassasta tai paksuimmista reisitä tai käsistä, vaan kokonaisuudesta, symmetriasta ja onnistuneesta lajiin sopivasta viimeistelystä. Heidin olisin kyllä sijoittanut jopa kolmanneksi, mutta tämähän on aivan omani, täysin puolueellinen kantani ;-).
Juhannuksena alkaa aamulenkit, aerobiset aamuhartaudet, nyt olen ollut kuntoa ylläpitävällä dieetillä. Tosin kroppa on kiristynyt hieman jo tässäkin vaiheessa, mutta hieman olen kyllä ekstraa tsempannut tulevia kuvauksia ajatellen.



Chilling out at the beach :-).




"Nothing beats the feeling of the fresh sea wind blowing through my hair." -Canelo









perjantaina, toukokuuta 20, 2011

Life's Good!


Yeah, it's finally Friday, the end of, once again, a hard week at work. I've been kinesiotaping horses, giving acupuncture treatments and massage. Plus it have been an excellent week for training too. Hard work at the gym has paid off- now with a sweet whole-body soreness and aching muscles. It's the feeling I totally love, I feel alive and kicking (asses) :-)!

This pic was taken this morning after my morning run, totally depleted, but check out that smile- what wouldn't you do for a nice summer shape? Tomorrow is loading day, lots of carbs are going down, with a little help from our friends Petja and Anna who are coming over for a barbeque at our house.

keskiviikkona, toukokuuta 11, 2011

Mitäs me stressaajat


Aika paljon on ollut puhetta vatsaongelmista ja muista kehon häiriötiloista alan harrastajien keskuudessa. Kaikesta kirjoittelusta voisi kuvitella, että kehoilulajien harrastajat sairastuvat muita useammin tai herkemmin vastaaviin ruoansulatuskanavan selittämättömiin sairauksiin tai kärsivät vaikkapa kilpirauhasongelmista. Voihan tuossa ripaus perääkin olla, mutta oikeasti luulen urheilijoiden vain reagoivan herkemmin kehonsa toiminnan häiriöihin ja huomaavan ongelmat helpommin. Miksi en palaudu enään kunnolla treeneistä? Miksi ruoka ei imeydy? Miksi dieetti ei etene entiseen tapaansa? Miksi minua koko ajan väsyttää ja turvottaa, vaikka syön ja elän terveellisemmin kuin tv:n julkkis-ravintoasiantuntijat saarnaavat?

Ymmärrän kyllä lääkäreitä. Vaikka vastaanotolta lähtiessä lähinnä raivostuttaa heidän jahkailunsa kuiduista ja laktoosi-intoleranssista ja käteen työnnetty parinsadan euron lasku. Heidän kuitenkin kuuluu viedä potilas tiettyjen perustutkimusten kautta aina eteenpäin uusiin tutkimuksiin ja seuraavalle spesialistille. Onhan tuo tietenkin melko turhauttavaa, varsinkin kun sitä  luulee tietävänsä että jotakin on enemmän tai vähemmän pielessä, mutta kyse ei kuitenkaan ole huonoista syömistottumuksista, alkoholin käytöstä ja ainakaan kuitujen puutteesta:-).

Mielenkiintoista on ollut kuitenkin huomata, ettei yksikään länsimaisen lääketieteen lääkäri ole ottanut sanallakaan puheeksi tuota niin salakavalaa stressiä, psyykeen vaikutusta elimistöön tai esimerkiksi siitä johtuvaa suoliston liikahiivaisuutta (ja tätähän ongelmaa ei ole oikeasti erään lääkärini mukaan edes olemassa) tai puhunut muista häiriöistä. No ota nyt kaikesta sitten selvää, ei auta muu kuin itse alkaa kokeilla eri juttuja. Paljon olen saanut hyviä vinkkejä, kiitos muuten meileistä Jerry, Aikku ja muut :-).

Kaikki on hyvällä mallilla nyt, mutta ketoosidieetillä jatketaan silti kohti juhannusta. Siellä minua ja Kimmoa odottaa minulle yllätyksenä hankittu viikon luksusloma Turkissa ja ennen matkaa käyn vielä Wrangen kuvauksissa. Siinä hyvät motivaattorit pysyä sheipissä ja kiristää kuntoa vielä tiukemmaksi. Treenit kulkevat muuten kuin unelma, niistä lupaa kuvia teille vielä tällä viikolla. 

Aurinkoista ja lämmintä viikkoa kaikille:-)!

torstaina, huhtikuuta 28, 2011

Kevyet ovat askeleet


Going to work on Monday-morning.


Uhhuh, sumuisen utuisan raskas huhtikuu on kohta takana, ja alan olla taas ettenkö sanoisi kuosissa. Meinasin sanoa järjissäin, mutta sepä voisi olla jo liikaa luvattu ;-). Nyt alkaa pikkuhiljaa oloni tuntua taas normaalilta, ilo ja energia, innostus ja se oikea positiivinen draivi ovat palanneet. Koko huhtikuu meni enemmän tai vähemmän sairastellessa, kuumeisen puolikuntoisena räpeltäessä ja tietenkin tsempaten kovasti kohti päämäärääni. Jossain vaiheessa päämäärääni vain muuttui- kun se aikaisempina kuukausina oli ollut kovan lavakunnon tavoittaminen, kääntyikin kaikki päälaelleen, nyt päämääräni olikini tulla terveeksi, kisoista viis. Kova treeni, kovat tavoitteet ja kova saavutettu kunto (paras ever) vain pahensivat, tai eivät ainakaan helpottaneet terveeksi tulemista. Vielä on toki tekemistä, vatsa meni loppumetreillä niin huonoon kuosiin, ettei oikein mikään ruoka tai juoma mene kivuitta alas, saati aina pysykään siellä. Vapun jälkeen menen lisätutkimuksiin, gastroskopiaan, kun kuulin että se on eri hauska ja miellyttävä toimenpide, melkein yhtä hauskaa kuin Lintsillä käynti, joten täytyyhän sekin nyt kokea:-).


Treenit ovat ihme kyllä kaikesta huolimatta sujuneet aivan mielettömän hyvin, kaikesta nauttien ja kehitystä on saatu hyvin ylläpidettyä. Kiitos tästä kuuluu myös QNT:n Metapure Zerocarbille, yksi parhaista proteiinin lähteistä, joka imeytyy myös tällaisella vatsavammaisella sata prosenttisesti.


Aamulenkit ovat jatkuneet, tosin hieman lyhennettyinä versioina ja ulkoilmassa juosten. Kalorimäärät ovat nyt hieman niin sun näin, johtuen juuri kuinka hyvin voin syödä päivän aikana, mutta liikkunevat ketoosipainotteisesti 1000 ja 1900 kcal:in välillä. Maanantaina selviää mikä siellä sisälläni estää rakkaan syömisen harrastamista, sehän kun on tässä lajissani treenin lisäksi yksi tärkeimmistä osa-alueista. Ja elämän suola ;-).





Two winners: Tiina Kasvi, fitness (right) and Heidi Sorsa, body fitness.





Kultsan Fitness Classic oli ja meni viime viikonloppuna, mutta missä Ertsa oli?Kulttuuritalolla olin hyvinkin, mutta pääasiassa pyörin ja hyörin lavan takana erinäisissä luottamustehtävissä. Tiina Kasvi ja Heidi Sorsa olivat valloittavia (kuten aina) lavan takana, ja tauolla innostuimme hieman kuvaamaan. Ihania malleja. Oli myös kiva nähdä rakas pieni Tiina Vaskelainen, joka vuosi sitten jakoi hotellihuoneen kanssani Novi Sadin kisareissulla. Yksi tämän lajin ehdottomasti parhaimpia puolia on tavata ja ystävystyä upeiden ja aitojen fitness-harrastajien kanssa. Meitä yhdistää kova harjoittelu, kova tahto saavuttaa päämäärämme ja rehellisyys. Jalat maassa mutta pää pilvissä, näinhän sen pitää juurikin olla.


Heidille ja Marie Silmärille toivotan kovasti tsemppiä toukokuun lopulla pidettäviin EM-kisoihin, Siperia kutsuu!:-)

lauantaina, huhtikuuta 02, 2011

In and out


Just came home from Jyväskylä. "The springtime competition series" started today,  as the Finnish Championships in master-classes in classic bodybuilding and body fitness  were held in this little town located in the central Finland. I was there helping my friend Birgit behind the stage. We had a fun trip all in all, and Birgit was happy with everything- even though she came 10th in her class. She shows a good sport :-). All the other girls (eh, women) were just way more muscular and top notch conditioned. This is a hard sport, as the competitors usually get just better and harder the older they get. 

I'm luckily back in training and dieting (harder than ever), after suffering a week long nasty cold/virus/ combined with  symptoms of overtraining that showed as total exhaustion. Not nice at all. I cut out all training from my week regime, added calories and spent a lot of time just sleeping and recovering. The only before planned thing that I did was going to the LPG-treatment I had sceduled for Sunday. Oh boy how sick I felt after that :D, my body felt over-exhausted and restless at the same time.

Luckily I feel super now, despite having cut out all the carbs. I've planned to go on ketosis for these last two weeks that are left. It's a good way to shock the body at this stage and shed off the last remaining kilos. I need to dry out and size down. But just being able to train again and feeling healthy and strong is something that makes me feel really happy again. And that feeling will really push me forward the last remaining weeks :-).