SPONSORED BY

maanantaina, elokuuta 17, 2009

Omituisten otusten kerho


Välillä laittaa hymyilyttämään itseänikin. Nimittäin kaverit, tapahtumat, sattumat, minä itse jne. Eli elomme tällä pallolla ylipäätään. Minulla ei ole montaa ystävää, mutta nuo harvat ovat sitäkin mielenkiintoisempia. Tänään puhuin puhelimessa Pian kanssa mieltämme kiinnostavasta aiheesta, eli eläinten akupunktiosta. Pia on keväällä muuttanut Helsingistä maalle, Vihtiin ja entisenä hevosharrastajana kiinnostunut myös minun lailla hevosakupunktiosta. Noh, sopivan lähitallin uupuessa ja navetan sijaitessa heti naapurissa, tuo yritteliäs blondi onkin päättänyt tehdä lehmille neulahoitoja, noin niinkuin hedelmällisyyshoitoina. "Ja kun tulee paljon vasikoita, sehän on siis ihan mahtava juttu", hän taannoin perusteli minulle orastavaa bisnesideaansa. Tänään sitten mietimme pitkään ja hartaasti mikä lehmille käytettävien neulojen oikea pituus olisi ja keskustelimme vatsanpuolella menevistä meridiaaneista, joilla nuo hedelmällisyyttä avittavat akupisteet sijaitsevat. Jään seuraamaan mielenkiinnolla, alkaako Vihdin Haimoossa poikimaan lähitulevaisuudessa ennätysmäärä ammuja.

Sitten on Tiina. Hyvä ystäväni, joka kulkee aina pari väännettyä hitsaustikkua mukanaan talleilla kengittämässä. Ne toimivat kuin taikavarvut hänen käsissään, kun hän kävelee ympäri tallia kartoittamassa magneettikentät ja vesisuonet. Jos Tiina epäilee hevosen olevan kipeä jostain, hän kiskaisee tikut taas esiin. Niillä näkee nimittäin hyvin hevosen kipukohdat- tikut taittuvat ristiin kipupisteen kohdalla.

Minulle nämä ystäväiseni ovat aivan normaaleja, mukavia ja täysipäisiä ihmisiä. Meitä kaikkia yhdistää eläinrakkaus, suuri kinnostus omaan alaamme ja tietenkin halu kehittyä ja oppia lisää.

Tässä työssä tapaa muutenkin paljon mielenkiintoisia ihmisiä (onneksi), joista moni on melko kaukana urakeskeisestä suorittaja- jakkupukunaisesta ja joita bisnesmaailman arvoasteikot ja nokkimisjärjestykset eivät kiinnosta. Ja ihan hyvä niin :-).



P.S. Entäpä sitten Erika. Voitteko kuvitella kuinka omituinen harrastus muiden mielestä minulla on? Kerran vuodessa hän laihduttaa vapaaehtoisesti haisevalla seiti-dieetillä ja urheilemalla kymmenisen kiloa. Ja sitten täysin vapaaehtoisesti seisoo maalattuna ja meikattuna pullistelevana muskelibarbina korkokengissä ja hymyilee jonkinlaisissa bodauskisoissa. Mikä kaksoiselämä!

2 kommenttia:

  1. Mahtavuutta! Hyvä pousti! U rock!

    VastaaPoista
  2. Heips! Mitenköhän olen missannut sun blogin ihan kokonaan. Tänne vasta nyt löysin. Ehkä olen elänyt horroksessa viimeiset puoli vuotta ;) Sun kirjoittelua tuli seurattua silloin go4fitillä.

    Tsemii treenihin!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.