Kiltti tyttö

Hehheh, pullojen ja itsetehtyjen toffeiden runsaudesta päätellen olen ollut kiltti tyttö tänäkin vuonna! Ihanat asiakkaani ovat muistaneet minua shamppanjalla, kuoharilla, punaviinillä ja makeisilla :-). Tänään tuhotaan osa. Loput säästetään lähipäivinä kylään tuleville ystäville tarjoiltavaksi. Viinit päätyvät melko varmasti baarikaapin suojiin edellisten seuraksi, mutta ei hätää- eläkepäivinämme aiomme avata viinibaarin eteläiseen Espanjaan. Kunnon vuosikertaviinit ovat sitten jo valmiiksi olemassa.

Canelo on osallistunut ovarien ja pihan harakoiden kyttäämisen lomassa joulukinkun mehevyyden tarkistamiseen, leiponut kanssani tähtitorttuja ja toiminut laadun tarkkailijana pipareiden paistamisessa. Eivät palaneet, kiitos vahdin.

Kaikki on nyt valmista jouluvieraiden vastaanottoon. Heräteostokseni, isokokoinen hieno hevostaulukin pääsi vihdoin  portaikkomme seinälle.

Rauhallista Joulua kaikille!

:)Erika

Comes & Goes

Foto: Wrange/ by Sammy Hämäläinen

Päivät. Jotkut päivät ovat kuin ladattu sähköisellä energialla. Olo on koko päivän hieman eufoorinen, ei ole edes nälkä, innostusta ja tarmoa täynnä, aika juoksee ja energiaa riittää vaikka mihin. Illallakin tuskin uni tulee, kun kehossa vielä "pirisee" päivän tapahtumat, ideat ja ajatukset.

Ja sitten on päiviä, jolloin tuntuu että aurinko ei kunnolla edes nouse ja kroppa ei herää oikein millään. Laahustan ja raahustan ja päivän mittaan ärsyynnyn vain lisää itselleni kun mikään ei tunnu sujuvan. Mistä nämä erilaiset päivät oikein tulevat ja mikä sen sujuvuuden määrää? Jotkut puhuvat flowsta. Olen sattumoisin puhunut kahden ystäväni kanssa viikolla aiheesta, positiivisuudesta versus negatiivisuus, omasta mielestä ja sen tuomasta voimasta ja suoranaisesti vahvistavasta vaikutuksesta tekemisiin ja asioiden toteutumisiin. Puheessa on vilahtanut sanat oikeanlainen ruokavalio, NLP ja henkinen valmennus. Tuo jälkimmäinen on taatusti yksi asia, jonka otan käyttööni ensi vuonna, nimenomaan kehittämään ja vahvistamaan kilpailu-minääni ja parantamaan kilpailusuorituksiani.

Kehon happo-emästasapainon löytäminen on taas omanalaisensa projekti, mutta pienten muutosten kautta uskon saavuttamaan ihan toimivan kokonaisuuden. Kova hapottava treeni, perinteinen bodyruoka (liha + hiilari) ja varsinkin dieetin proteiinipainotteinen menyy kahvin kittaamisineen piristyksen toivossa ajaa helposti ainakin minun kehoni melko happamaksi. Ensimmäinen viikko nyt takana uusin ohjein, joten ihan vielä ei ole mitään elämää mullistavaa raportoitavaa. Mutta painokäyrä on ainakin oikeaan suuntaan nuupallaan, eli alaspäin.

Jäitä!!

Tänään iltapäivällä Myllypuron Foreverillä. Ohjelmassa oli olkapäät, rinta ja vatsasulkeiset. Ja tietenkin palauttavaa venyttelyä jaloille.

Uskomatonta, miten tehokkaasti pika-juoksutreenit kipeyttävät jalat :-)!

Tai oikeastaan eihän se kovin kummoinen ihme ole, jos nyt ajatellaan.

Pistetään kolmevitonen "kylmiltään" mondolle juoksemaan, loikkimaan ja spurttailemaan ja puuskuttamaan. Tulos: miltei välitön lihaskramppailu, milloin kyljessä, milloin selässä, molemmat sääriluut tulessa ja akillesjänteet tiukilla. Mutta naamalla se kuuluisa yhdistetty tuskan ja ilon virne :-). Ja kunto on noussut huimasti- kuten nyt aloittelevalta voi odottaakin. Ei ole naama enään niin maar punainen ja palautuminen vetojen välillä on parantunut. Mutta sen 8.nnen 200 metrin vedon jälkeen kyllä hieman tekee vielä mieli puuskuttaa. Parista kerrasta viisastuneena olen nyt teippaillut "kriittiset" rasitusalueet kinesioteipillä. Ainakin siis näytän ihan prolta Puman uusimmissa juoksuvermeissä (niitä saa mm. Wrangelta) ja noissa pinkeissä teipeissäni.

Onnekseni Jarmo Mäkelä kävi meillä viikonloppuna hieromassa ja saikin tukkoiset pohkeet ja kalvot avattua. Huomenna on vuorossa selän hieronta Antilla ja perjantaina rangan vuosihuolto luotto-kiropraktikollani Jukka Karjalaisella. Ja jos vielä mainitsen tämän päiväisen kasvohoidon kosmetologilla, niin voimme hyvin todeta tämän viikon olleen varsinainen huoltoviikko :-).

Jalat kun ovat huutaneet viime viikot hoosiannaa, niin nyt on ollut hyvä treenata yläkertaa ja vatsoja. Loppuviikko vietetään siis salilla ja aamut kotona kuntopyörän päällä.

Kyl tästä hyvä tulee :-).

Rakas Esteri

Esterin hanuri se ei ole voinut kuin hämmästyttää minua viime päivien runsaalla annillaan. Helsingin alueella on tullut enemmän lunta kuin koskaan, siltä ajalta kun tilastoja nyt on tehty. Minähän kuulun näihin itsekkäisiin autoilijoihin ;-), junavuorojen peruuntumiset ja myöhästelevä joukkoliikenne tai pysäkeillä värjöttely ei minua hetkauta, joten voinkin helposti löytää hyviä puolia tästä tuiskusta. Aamuaerobinen hoituu hyötyliikuntaa hyväksikäyttäen- piha-aluetta tunti kolatessa syke nousee ja tulee oikeasti hiki! Metsälenkillä kävellessä saa tarpoa lumivastuksessa, ja taas saa hikoilla.

Iltalukemisena minulla on nyt ollut Chris Aceton kirjoja, tällä hetkellä tarkan syynin alla on kirjanen Everything You Need To Know About Fat Loss. Paljon peruskauraa, jota on hyvä päivittää taas mieleensä, mutta paljon myös minulle uusia hyviä pointteja treenaamisesta dieetillä, kehon omasta hormoonitoiminnasta ja rasvanpolton fysiologiasta. Tämän kirjan info on nyt niin hyvin iskostunut minuun ja tuoreena mielessäni, että jopa eilen, vältyttyäni täpärästi ojaan ajosta, sydämeni hakatessa miljoonaa ja käsien väpättäessä ajattelin vain että "Olipas lähellä.. Mutta sainpahan buustauksen epinephrineä ja ainakin rasva palaa!"

Teille, jotka ette tiedä mitä ovat epinephrine ja catecholamine, suosittelen Aceton kirjaa. Mutta pysykää ihmeessä tiellä, sillä sama rasvaa polttava reaktio saadaan aikaan myös ihan perinteisellä reippaalla aerobisella treenillä :-).

The Plan

Ensimmäinen viikko varsinaista dieettiä takana ja saldoksi tuli -1,5 kg:a. En muuten nyt laske kaloreita ollenkaan, mutta punnitsen ruoka-aineet jotta pysyn kärryillä mitä syön ja varmistan siten että saan xx määrän proteiinia ja hiilihydraatteja kullakin aterialla. Olen tehnyt tätä dieettaamista (ja syömisen vahtaamista) jo niin kauan, että saan homman toimimaan näinkin. Ja itseasiassa tajusin, että tämä lähestymistapa voi toimia minulla jopa paremmin kuin ajatukset täyttävä orjallinen ateria-lappusen tuijottelu, seuraavan ruokailun odottamista ja curver-boksien avaaminen juuri sillä kellon lyömällä ohituskaistalla keskellä kehä ykkösen iltapäiväruuhkaa. Vähemmän stressiä ainakin minulle, joka on tottunut stressaamaan hieman joka asiasta ;-). Lopputulos onnistuneempi dieetti ja energisempi ja itseensä luottavaisempi mieli kenties? Katsotaan miten käy:-).

Jako on aivan se tuiki tavallinen, yleisesti käytetty ja toimivaksi todettu. Aamulla ja treenin jälkeen suurin osa hiilihydraateista, muulloin proteiinipitoisia aterioita. Yhtenä päivänä viikossa tai harvemmin hieman lisättyä hiilihydraatin määrää aamiaisella, lounaalla ja treenin jälkeisellä aterialla. Kalorimäärät jäänevät melko alhaisiksi, mutta minulla se tuntuu toimivan kaikkein parhaiten. Koneeni ei ole koskaan toiminut niin, että rasva palaisi tehokkaasti suhteellisen korkeilla kaloreilla. Ja sitä huolta ei ole myös ennenkään ollut, että olisin ollut liian aikaisessa vaiheessa kisakunnossa.

Lisäravinteista ja vitamiineista käytössäni ovat nyt QNT:n Zero Carb (ylivoimaisesti paras proteiinilisä), QNT:n Muscle Volymizer latausjuomana, kalaöljykapselit, l-glutamiini, l-tyrosiini, suolahappokapselit, DIM, Poliquinin Estrodetox, D- ja C-vitamiinit, magnesiumi, sinkki, kromi, ja kalsiumi.

Kimmo pari viikkoa takaperin Body Clubilla Jerry Ossin treeneissä.

Teen tällä hetkellä 4-5 punttitreeniä viikossa sekä yhden kovan, yhteensä tunnin kestävän juoksuharjoituksen. Aerobisten määrä on 3 harjoitetta viikossa, sijoittaen niitä sellaisten kevyempien päivien väleihin, jolloin haluan buustata aineenvaihduntaani ja siten pitää kulutusta yllä.

Kimmon kanssa olemme vetäneet kovia yhteistreenejä ja lisäksi hän on useasti käynyt sparraamassa minua salilla ja juoksuradalla. Toisen tuki on kyllä kultaakin arvokkaampaa! Melko usein minua jopa odottaa kotona valmiiksi punnittu ja kokattu kana-riisi-ateria kun tulen kotiin töistä :-).

Nyt on niin hyvä yleisfiilis kaikesta- treenit kulkevat mahtavasti, keho kiristyy ja kaikesta pystyy nauttimaan. Määränpäänä aikaisempaa kevyempi ja kireämpi Erika keväällä 2011. Matka on alkanut!

Voihan myyrä!

Urheilijan päiväkirja voi toisinaan olla puuduttavaa luettavaa.

Tällainen on aamupuuroni (tuo tuossa keskellä on raejuustoa ja sokeritonta (tietenkin) mehukeittoa). Tänään oli jo kolmas kerta kun sheikkerini nuppi aukesi ja palkkarini levisi treenikassiini. Nyt alkoi dieetti, aamulenkit ja kohta hiipii nälkä.

Livenä tämä kaikki saattaa olla ulkopuoliselle vielä puuduttavampaa :-). Maanantaina kroppaa hieman kolottaa, tiistaina jomottaa, keskiviikkona kiristää ja torstaina hieman jopa kirraa. Eli urheilijan arkipäivää ja sitä turvallista arkea.

Kehoa kuunnellaan aina edes jonkin verran, siis enemmän mitä urheilematon tekisi, siispä mietitään voisiko jo tänään käydä salilla toistamiseen olkapääosaston kimppuun, entäpä jalat? Palautuminen (eli lihaskasvu) on suuressa roolissa ja juuri tämänkin takia tuo autuas ja ihana treeniperäinen lihassärky sanelee minulla paljonkin kunkin lihasryhmän treenivuoroa.

Menneellä viikolla sain tuta lihassäryistä jo heti erään selkätreenin päätytyttyä, jota seurasi kuumeen nopea nousu. Sain monen viikon treenikivut kuin yhdellä iskulla ja pariin päivään en pystynyt kunnolla liikkumaan, edes sisällä kotona. Onneksi kärsimys päättyi kolme päivää kestäneeseen päänsärkyyn. Mistä lie risukasasta, tallinvintiltä tai puutarhalaatikoista tarttunut myyräkuume-kierolainen.

Pari treeniä olen nyt tervehdyttyäni käynyt tekemässä, tuon ah-niin tärkeän olkapää( kera ojentajat) treenin sekä erittäin kevyttä jalkajumppaa Lahdessa Body Clubilla. Lähinnä seurasin kun Jerry treenautti Kimmoa, ja olin erittäin tyytyväinen etten minä ollut tällä kertaa piiskattavana. Viimeistään ensi vuoden alusta jatkuvat Jerryn ja minunkin yhteiset treenit. Tähtäimessä ovat silloin Kulttuuritalon kevään kilpailut ja EM-kilpailut. Kohta onkin aika laittaa hieman ajatuksia ja suunnitelmia paperille, eli laatia the sotasuunnitelma keväälle 2011 :-).

Niin koukussa

Egyptissä viime maaliskuussa.

Sateen ja mutalammikoiden keskellä mieli haikailee taas jonnekin lämpöiseen. Treenaamaan, nauttimaan lämmöstä ja toisen seurasta. Kimmon kanssa olemme jo tovin pähkäilleet, minne sitä tänä talvena suuntaisi, jo kertaalleen valittu Vietnam saa odottaa toiseen vuoteen. Saas nähdä missä on seuraava "treenileiri". Olen katsellut vanhoja lomakuvia ( haikaillen) ja uusia matkoja (huokaillen) netistä. Kovin on valinnan vaikeutta ilmassa :-).

Nämä ovat olleet kovassa käytössä viime aikoina.

Paitsi että juoksuradoilla olen kylläkin suosinut keveitä ja juoksuun paremmin soveltuvia Asicsejani. Olen tämän sprinttailun myötä löytänyt taas palan kadoksissa ollutta Erikaa, tai ehkäpä pikemminkin yhden haaveen toteuttamisen myötä saanut esiin uuden puolen minusta. Miksi en aikaisemmin ole aloittanut tätä harrastusta? Painoa on vielä +10kg optimaaliseen "ratakuntoon" ja juoksutekniikkaa vielä opeteltava ja hiottava, mutta uskomattoman hienoja tuntemuksia tämä on silti jo minussa herättänyt. Ei ole mitään parempaa tunnetta kuin juosta niin kovaa kuin pystyy. Onkohan se adrenaliini veressä, joka vaikuttaa? Ja ehkä myös tunne kehonsa lihasten suuresta voimasta, joka oikein käytettynä ja oikein suunnattuna vain siivittävät kovempaan vauhtiin. Mahtava tunne! Olen koukussa.

Cing cing!

Pitkältä tuntuvien ja pimeiden iltojen pelastus on ollut ystävät, joiden kanssa on voinut viettää aikaa ja jakaa ajatuksia hyvän ruuan ja pienimuotoisen herkuttelun säestämänä. Tätä ei tullut kovin usein harrastettua kuluvana vuonna, sillä olin dieetillä marraskuusta syyskuuhun. Muistan eräänkin kerran maaliskuulta kun Jarmo ja Vilma kävivät meillä kylässä. Minulla oli omat kanafileet kahvipöydässä ja vieraiden nauttiessa jäätelöä, pullia, keksejä ja loput minun joulusuklaista, minä poljin vieressä kuntopyörällä tuplaverkkareissa. Mutta nyt vahinko on otettu takaisin ja olen saanut nauttia yhdessäolosta ja ruuasta ilman mitään rajoituksia. Niin ja tätä iloa kestääkin muuten vielä tasan tämän päivän, sillä huomenna siirryn taas tutulle puhtaan ruuan ja laskettujen kaloreiden dieetille.

Malja ystäville! Lasilliset hyvää kalifornialaista punaviiniä ja kiinalaista ruokaa lautasilla, mmm!

Joskus väärinpäin on oikein. Mielestäni paras massankasvattaja olkapäille on olkapääprässissä tehtävä liike, jossa parhaimman tuntuman saan kun teen laitteessa selkänojaan päin istuen. Kinesioteipit ovat hartioissa viemässä viikon aikana kertyneiden harjoitusten aiheuttamia rasituskipuja ja jäykkyyksiä. Ja hyvin toimivat, jo yön yli nukuttua kipu ja kirraus on tiessään!

Treeneihini olen ottanut muutenkin paljon uusia liikkeitä, esimerkiksi yhdistelmiä parista-kolmesta tutusta liikkeestä, jotka suoritan aivan uudessa kulmassa. Innovatiivista, ettenkö sanoisi! Nämä muistuttavat varmaan paljonkin kamppailulajeissa tehtäviä lihaskuntoharjoitteita, mutta ovat minulle aivan uusia. Saan hyvin sykkeen ylös ja rasitettua koko kroppaa. Treeniin kuuluu myös perus voima- ja massaliikkeitä sekä eristäviä liikkeitä, joilla väsytän lihakset ensin. Sekoitan siis eri tekniikoita ja pidän eripituisia palautuksia sarjojen välillä (kaikkea väliltä triplasarjoja, supersarjoja, 30sek palautuksella tai hieman pidemmällä, välttäen kuitenkin pitkiä taukoja) yhden treenin aikana, sen sijaan että treenaisin yhden viikon tietyllä tavalla ja toisen viikon toisella tavalla jne. Kaikki toistot liikkuvat 6-15 välillä, mutta jaloille löytyy esimerkiksi hack-kyykky, jossa teen etureisille 20 toistoa ja ylikin.

Sprinttitreenin lisäksi treenaan viikon aikana olkapäät ja kahdesti, kertaalleen selän, rinnan ja käsivarret sekä keskivartalon. Jalat käyn läpi joko palauttavasti tai jos olen juoksutreeneistä palautunut kolmessa päivässä, niin ihan normaalin salitreenin, kohdistaen pakaroihin ja takareisiin. Vatsat ja kyljet saavat tuta myös sprinttitreeneissä, joten minulla on onni ja autuus kulkea keskivartalo enemmän tai vähemmän kipsissä melkein koko viikon :-).

Minun täytyy kyllä kiittää sponsoriani tähän loppuun. Kaiken treenaamisen ja kilpailuihin valmistautumisen keskellä osaa arvostaa saamaansa tukea ja laadukkaita tuotteita.

Onneksi on Wrange, joka pukee minut treeneihin ja täyttää urheilijan lisäravinne-tarpeet!

Minun ei tarvitse kuin treenata. Ja nauttia :-).

Sing Hallelujah!

Pieni sisäinen Dr. Albanini on viime päivät soinut päässäni ja hyrissyt tyytyväisenä, ikäänkuin ylistäen hyvää vointiani. Onko Erika nyt kokonaan seonnut? Veikö fitness-touhu viimeisenkin järjen ja terveyden? Ei, ei, en suinkaan, voin itse asiassa paremmin kuin piitkään aikaan! Kehoni on alkanut palautua ennalleen, kiitos toimivan vatsan, löytänyt tasapainonsa ja on taas vahva ja voimakas toimintapaketti. Tämä lupaa siis hyvää ensi kevättä ajatellen. Olen onnellinen, että löysin hyviä luontaistuotteita ja ravintolisiä, jotka toimivat näinkin hyvin . Hehheh, ehkäpä pystytän vaatehuoneeseen pienen alttarin Kaisalle ja suolahappopilleripurkeille.

Kohta on 17 vuotta salitreeniä täynnä ja aina vain yritän keksiä jotain uutta tapaa shokeerata lihaksia uuteen kasvuun ja löytää uusia keinoja kehon muokkaukseen. Sama pätee dieetillä. Liikuntaan tottunut keho ei taivu rasvanpolttoon pelkillä kävelylenkeillä tai muokkaudu ainoastaan punttitreeneillä, vaan tuntuu että sitä on sitävastoin hieman ravisteltava erilaisin korkeasykkeisin harjoituksin. Tiistaiaamuna sitten ravistellaan ensimmäisissä harjoituksissa :).

Energistä viikkoa kaikille!

:)

Lieveilmiöitä

Urheiluhenki? Mitä se on? Positiivinen, kannustava urheiluhenki, missä se on?

Tuntuu että se on välillä kadoksissa jossain. Itseäni on harmittanut hieman muiden kilpailijoiden saama tyly kohtelu ja turhan kärkäs tai aiheeton kritiikki, jota on esiintynyt SM-kisojen jälkeen. Koskakohan me osaisimme täällä Suomessa antaa toisillemme tilaa harrastaa ja kisatakin sellaisina kuin olemme, sellaisessa kunnossa jonka olemme omalla kovalla työllämme saavuttaneet, ilman että joutuisi kohtaamaan loukkaavaa ja mieltä pahoittavaa kritiikkiä lajin muilta harrastajilta tai sitä vain muuten seuraavilta? Olemmehan kuitenkin kaikki aikuisia ihmisiä jotka on kasvatettu kunnioittamaan muita ihmisiä (olemmehan?) ja kaikki harrastamme tätä ihan vain amatööritasolla.

SM-kisojen alla sain lämpiön kahviossa kuunnella korvat punaisina erään kilpailijan avointa tilitystä kilpakumppanistaan ja hänen roikkuvasta perästä, jonka jälkeen hän julisti itsensä jo sarjansa voittajaksi, vaikka kilpailua oli vasta ensimmäinen päivä takana. Olin mennyt sanattomaksi. Myötähäpeän tunne jonka koin oli valtava ja katsoin kuinka rehdin urheilijan esikuva mureni silmieni edessä.

"Ajatuksellani on aina suunta ja voima. Positiivinen ajatus ympäröi maailmansa myönteisesti. Negatiivinen imee puoleensa kielteisyyden voimaa."

( J.H.N.)

Mistä on pienet tytöt tehty?

-Pillereistä, palleroista, vitamiini-purnukoista :-).

Tavattamonan lisäyksen on kokenut entuudestaan hyvin vaatimaton vitamiini-lisäravinne kokoelmani ja moninkertaistunut jo varsinaiseksi purnukka-arsenaaliksi. Kokeilussa ovat nyt Poliquinin luontaistuotteet, joista yritän saada kovasti apua vatsaongelmaani. Se on onneksi jo parempi kuin muutama viikko sitten, ja hyvä näin, sillä ensi viikolla treeniohjelmaani lisätään kovat loikka-, pomppu-, ja pikamatka-treenit. Ne ovat yleisurheilun parissa vaikuttavan valmentaja-gurun Jari Rautapalon käsialaa. Kovaa treenaaminen ei onnistu, jos syöminen ei ole suunniteltua, eivätkä ruoka-aineet imeydy.

Salilla keskityn nyt lisämassan hankintaan olkapäihin, keskivartaloon ja takareisille sekä pakaroille. Treenikertoja tulee tässä vaiheessa olemaan 4 salilla ja yksi radalla. Tuntuu hyvältä haastaa itsensä johonkin uuteen. Olemme pitkään suunnitelleet Kimmon kanssa aloittavamme BJJ:n, mutta tuo valmennusapu Rautapalon suunnalta muutti hieman suunnitelmiani, brassi jujutsu olisi tähän kokonaisuuteen jo hieman liikaa ja söisi salitreenien tehoja. Lisäksi minua arveluttaa hieman lajin korkeat loukkaantumisriskit, joten ehkä kamppailulajit ovat sitten joskus kisauran jälkeistä harrastustoimintaa?

Arvovaltaisia vieraita ja muuten vaan valtaisia vieraita, eli Expo vol. 2

Saksalainen IFBB Pro Ronny Rockel guestpoussasi bodarityylille uskollisesti "housut kintuissa". Rockel oli melko tiivistä massaa, melkein yhtä leveä kuin pitkäkin :-).

Wrangen osastolla kävivät pyörähtämässä Marika Lähde ja

naapuriosastolta Sportlifelta Katariina Tunturi.

USAn suurlähettiläs, kova bodaus-fani ja harrastaja Bruce Oreck ja hänet SM-kisoja katsomaan tuonut Olli Väätäinen.Oreck vaikutti supermukavalta ja leppoisalta persoonalta, juttelimme niitä näitä treeneistä, kisaamisesta, lajin vaativuudesta jne. Olli taas on bodylavoilta tuttu masterskilpailija.

Johanna ja Leaderin Red Ram osasto.

Bongasinpa vielä neljän vuoden takaisen SM- hopeamitalistin Riikka Alasalmen :-)..

..Ja viime vuoden Lappeenrannan pitkän sarjan voittajan ja masterkisan kakkosen, aina niin iloisen Carita Riiheläisen.

Kommeita poikia ennen finaalikoitosta, Ilkka Mursu kilpaili -90kg ja Jukka Vihavainen -100kg sarjassa.

Hän tuskin tarvitsee enään esittelyä missään, upean kaunis nainen Kati Alander.

Ja niiiin pieni ja hentoinen, vaikka lihasta löytyy.

SM-voittaja Tuija Sinikunnas ja Maija Elovaara, kielellä ja ilman :-).

Näihin tunnelmiin ja näihin kuviin onkin hyvä päättää Expo 2010.

Pari kuvaa Exposta

Wrangen osasto ennen väentungosta.

Jerry Ossi, Marko Heikkinen, Jari ja Heidi Sorsa sekä Maija Elovaara.

Massin kaunotar nr 1 Minna Pajulahti ja Heidi Sorsa.

Massin kaunotar nr 2 Jutta Vento.

-163cm vertailuja.

Lauantai, SM-kisojen ensimmäinen kilpailupäivä on nyt takana ja samalla fitness- ja kehokisojen alkukisat käyty. Saimme Kimmon kanssa loistavaa seuraa Heidi ja Jari Sorsasta, joiden seurassa tuli seurattua alkukilpailuja. Hienoja kilpailijoita ja upeita kuntoja taas kerran! Moni oli parantanut kuntoaan ja asentojaan sitten karsintojen. Vertailuja otettiin melko paljon, mutta kierrokset etenivät nopeassa tahdissa, hyvä kun meinasi itse perässä pysyä :-). Pitkän sarjan katsoinkin sitten niin tiiviisti, että unohdin kuvata. Ja naisten klassikin jopa täpärästi missasin.. Mutta huomenna uusi yritys.

Paljon tuttuja näkyi nyt messualueella, jossa oli ihmisiä ihan tungokseen asti, mutta hauska oli nähdä mm. ihana Tiina Vaskelainen, huonetoverini EM-reissusta , Kata Tunturi ja moni muu.

Palataan huomenna, uusien kuvien kera!

Sloowly, slooowly..

Kuva Wrange/by Sammy Hämäläinen

Nyt on ollut aikaa. Aikaa itselle ja muille. Ja nimenomaan aikaa kuunnella oman kehon sanomaa. Ei voi vain kilpailudieettiä sormi osoittaen pusertaa kovemmin ja sulkea korvansa väsymykseltä ja nälältä ja ajatella että vielä on vain xx-määrä viikkoja jäljellä, sitten voin antaa keholle lepoa ja aikaa toipua kaikesta tästä. Onneksi saatoin antaa sille lomaa jo nyt. Ymmärrättehän levon tarpeeni, olinhan dieetillä marraskuusta 2009 syyskuulle 2010, pitäen kisakuntoa hyvin lähellä olevaan kondista yllä keväällä miltei 2 kuukautta. Ja treenasin, jälkiviisaasti nyt sanoen, kaikenlisäksi hieman liikaa tuona kahtena kuukautena.

On ollut mielenkiintoista kuunnella mitä keho ja mieli sanovat, silloin kun niitä lakkaa käskemästä. Mieliteot ovat kadonneet, kuin tuhka tuuleen katosi makeanhimoni heti kun karkit ja herkut olivat taas sallittuja. Eli osittainkin psyykkistä himoa tuo dieetillä satunnaisesti kärsitty kaipaus cheatti-ruokaan. Vatsaongelmainen kun olen, söisin kyllä mieluusti vapaammin eri ruokia, mutta ajattelemattomien herkuttelujen jälkiseurauksina kärsin rantapallon kokoisesta keskivartalo-ongelmasta. Mutta ajan kanssa tuostakin selvitään :-).

Minusta on kuoriutunut varsinainen puuhastelija. Energiaa (ja aikaa) on yllin kyllin vaikka mihin, niin siis mistä tätä aikaa on lisää tullut? Nyt kun ajatukseni ovat poissa dieetin ja treenin ja työn yhteensovittamisesta ja arjen pyörittämisestä, onkin pienestä päästäni yhtäkkiä vapautunut tuhansia uusia ideansiemeniä ja innostavia suunnitelmia. Lisää alani erikoiskoulutusta onkin lähitulevaisuudessa luvassa minulle Englannissa ja Saksassa. Nämä matkat ovat melko kalliita, eikä noilla reissuilla voi tietenkään treenata ja dieetata täysipainoisesti, joten olen tietenkin mielissäni että sain kutsun johon pystyin vastaamaan myöntävästi juuri nyt. Lisäksi aloitan työni myös Porvoon hevosklinikalla, joka nyt ensi maanantaina avaa virallisesti ovensa. Upouusi hevosklinikka sijaitsee Porvoon pohjoispuolella ja paikka panostaa laadukkaaseen hoitoon, aina rutiini-leikkauksista shockwaveen, hierontaterapiaan ja kiropraktisiin hoitoihin.

Treenikuviohini tulee myöhemmin syksyllä lisää uusia tuulia ja kovempia haasteita, mutta niistä lisää myöhemmin ;-).

Rentoa sunnuntaita ja pidetään peukkuja hienosti MM-finaaliin päässeelle Kati Alanderille! Jess!!

Suunnanmuutos

Ihana viikko on takanapäin. Pieni hymynkare kasvoillani olen seurannut omaani ja muitten elämänmenoa, vaalinut positiivisia tuntemuksiani tämän viikon ja nauttinut hyvästä olosta, vielä pitäen teiltä salassa tämän pikku uutisen. Päätin nimittäin jättää nämä kisat väliin, säästää energiat ja voimavarat keväälle ja satsata taas täysillä seuraaviin EM-kisoihin. Minussa elää niin kova kilpailija, etten tämä taival takanani voi nousta lavalle, sillä tiedän etten ole 110%:in kunnossa.

Koko menneen viikon olen syönyt enemmän kuin vapaasti, ja kehoa vallinneesta näännytyksestä kertonee se, etten ole kadottanut vieläkään vatsapalojani- itseasiasssa kuntoni näyttää jopa paremmalta kuin viikko sitten. Hieman turvonneita silmiä ja satunnaista kuunaamailua lukuunottamatta :-). Vasta tänään tuli ensimmäistä kertaa tunne että tekisi hyvää käydä välillä salillakin, vaikkapa hapottamassa jalkoja. Ja mukavaahan tuo oli :-).

P.S.sst..

Nyt jos joku SM-kisoihin tähtäävä kilpailijatar tuntee tarpeelliseksi ulkopuolisen avun, lähinnä asentojen harjoittelussa ja stailauksen suunnittelussa, olen enemmän kuin valmis auttamaan, ja täysin ilmaiseksi ;-). Ottakaa rohkeasti yhteyttä allekirjoittaneeseen!

Hyvä päätös hyvälle viikolle

..oli perjantain kruunaava Mayor'silla vedetty selkätreeni. Tyhjääkin tyhjemmät lihakset hakivat pumppia, edes pientä rutistusta, mutta päädyin melkein vain kuvittelemaan supistukset mielessäni. Niin tyhjä ja paineeton oli kondis tänään. Ja ihan syystäkin- nyt nimittäin haetaan kuntoa esiin vähäsuolaisella ja runsasvetisellä ruokasheemalla ja ensi maanantaina katsotaan valmentajan kanssa miltä kunto näyttää.

Pienentynyt ainakin olen, mutta kuten aina, näytän taas mielestäni vain laihalta läskiltä :-). Tämä laji jos mikä vaatii kilpailijalta päätä. Päätä jaksaa painaa vaikka matka ja tavoite tuntuu miltei epätodelliselta ja mahdottomalta, päätä olla ajattelematta liikoja ja keskittymään ainoastaan tehtävään työhön. Ongelmansa kullakin- olen saanut kuulla kilpailijan päivittelyä kun kiristyy niin helposti, että pelkää kiristyvänsä jo liikaa, toiset (minä mukaan lukien) joutuu tsemppaamaan jokaisen pudotetun gramman eteen. Mutta yksi asia on varma- oli se huippu kunto saavutettu sitten kadehdittavan helposti tai kärsitty raskaimman tien kautta, it's all worth it! Tajuat sen sitten kyllä, kun vain jaksat vakaasti uskoa itseesi ja nähdä itsesi seisomassa päämäärässäsi. Eli upeana lavalla :-).

Mayor'silla tänään iltapäivällä.

Olen kiitollinen monelle taholle. Vaikka SM-projektia on jäljellä vielä muutamia viikkoja ja työni toki jatkuu, haluan silti tässä välissä muistaa teitä kaikkia. Haluan kiittää taas teitä lukijoita, tuttuja ja tuntemattomia tuesta ja tsempeistä joita olen teiltä saanut. Ja suuri kiitos vaate- ja lisäravinnesponsorilleni Wrangelle- lämminhenkisellä ja upean tukevalla asenteella olette tsempanneet minua enemmän kuin arvaattekaan! Minulla on myös maailman parhaat valmentajat ja tukijoukot, kiitos Jerry Ossille ja rakkaalle Kimmolleni, Jarmo Mäkelälle ja Vilma Koivumaalle, hierojalleni Antille ja kaikille ystävilleni, joita olen saanut tämän lajin myötä. Teidän tukenne ja olemassaolonne siivittävät minua eteenpäin.

Piristysruiske

Kiristetään tahtia. Uutta treenisysteemiä pukkaa valmentajalta siihen malliin, että faksi piippaa punaisella ja sauhuaa. Tämä tietää uudenlaista treenijakoa, kovempaa tahtia ja aikaisia aamuja salilla, mutta mitäs sitä ei kuntonsa eteen tekisikään? Niin, unohtakaa siis sauna-beltit ja muut vibraattorit, lihaksia täytyy siis oikeastikin kasvattaa salilla ja laardi polttaa urheilemalla hikoillen.

Viikonloppuna käydyt SM- ja MM-karsinnat Oulussa toimivat loistavana innoittajana minulle ja sain mukavasti inspiraatiota ja ekstra puhtia näille edessä oleville viimeisille viikoille ihan netistä seuraamallakin. Hienoja noviisikilpailijoita löytyi body fitnessissä, ja hyvä joukkue tuli karsittua MM-koneeseen. Toivon koko joukkueelle mitä parhainta tulosta Meksikossa, ja tietenkin ekstra tsemppiä reissulle, joka ei varmastikaan tule olemaan kevyimmästä päästä johtuen pitkistä matkustusajoista ja lämpimistä olosuhteista.

Mitä mahtavinta viikkoa teille kaikille,

treenatkaa lujaa!

-Erika:-)

Pulmasissit

Kuva: vodvafikn.net

Elämme jännittäviä aikoja.. Mielenkiinnolla, suurella jännityksellä ja ripauksella kauhua odotan loppuviikon vaakalukemia. Kuntoni on edennyt, mutta tuskaisan hitaasti ja viime viikonloppuna jäljellä oli vielä viitisen kiloa lavakuntoon. Teen kovasti töitä kuntoni eteen (ja niin tekee myös valmentajani), mutta nähtäväksi jää kumpi voittaa- kova haluni kilpailla ja motivaationi treenata vai kehoni väsymys, jota minun on vaikea hyväksyä muiden väsyneisyyden tunteiden puuttuessa. En luovuta vielä, sillä kilon tiputus viikossa on ollut aivan mahdollinen yhtälö minulle. Nyt taistellaan loppuun asti!

Aina tulee uusia kilpailuja, sehän on selvä. Ja niin kauan kun on hinkua lavalle, löytyy myös motivaatio treenata ja dieetata kisoihin. Täytyy vain olla se oikea aika. Toimiva keho, iloinen mieli ja sitten kaikki on helppoa. Noh, "helppoa".

Keskenkuntoisena en lavalle nouse, joten jos takarajan tultua peilistä näkyy vielä vaiheessa oleva kisakunto, en tule itkemään asialle, vaan laadin uudet kisasuunnitelmat ja siirrän vain tähtäimeni seuraaviin koitoksiin. Ja hyvillä mielin, sillä kaikki nyt tehty työ on vain kotiin päin :-).

Rillit huurussa

Näin se syksy saapui ja minä kurkottelin aamulla jo hattuhyllyn uumenista pipoa osuvaksi käteeni kaikkien lippisten ja koiran uimaliivien seasta. Ei vielä löytynyt, mutta tällä viikolla taitaa olla edessä kesä- ja talvitamineiden vallanvaihto eteisaulamme kaapeissa. Aamulenkillä piti muistaa hengittää nenän kautta, jotta lasit eivät huurustuisi- sinne meni se lämmin kesä!

Treenit ovat sujuneet hyvin, työt ja päivät harjoituksineen pitäneet minut kiireisenä ja välillä vain ihmettelen kaikkea johonkin "kadonnutta" aikaa. Tai ei se kadonnut ole, elettyhän se on ja varastoitu muistoina mieleen :-).

Olen treenannut kesästä alkaen treeniohjelmalla joka vaihtuu joka viikko, kolmen viikon kierrolla. Viikkoon on mahtunut 4-5 punttitreeniä ja kuutisen aamuaerobista. Ensi viikosta alkaen aerobisten määrä lisääntyy punttitreenin perään tehtävillä intervallirypistyksillä ja samalla otamme taas hiilihydraatit menyyseen mukaan. Viisi viikkoa on jäljellä puristaa melekoinen määrä painoa vielä alas, eli töitä saan tehdä vielä paaaljon, jotta voittokunto saavutetaan.

Kiitos Jerryn, treeniohjelman mukana minulle on avautunut kasa uusia treeniliikkeitä, joita en ole ennen oikein tehnyt tai tiennyt olevankaan. Lihastuntuma treeneissä (joka johtaa mukavaan treenin jälkeiseen lihaskipuun) on parantunut myös pienillä treenitekniikan muutoksilla. Nämä kuvat ovat jo kuukauden takaa, ojentajatreeneistä Foreverillä. Yksi uusi lempiliikkeeni ojentajille- pientä vaihtelua liikkeeseen tuo liikkeen suorittaminen vinopenkillä pää alaspäin.

Huippu malli vielä hakusessa

Tänään oli Wrangen toimesta järjestetty pienet kuvaukset GB-Gymillä. Oli hauskaa tehdä välillä jotain vähän erilaista ja samallahan tuli vedettyä pienimuotoinen jumppakin siinä kuvien oton lomassa. Kerrankin saattoi treenata kauniiksi laitettuna ihanissa treenivaatteissa. Perrfect!

AD:na toiminut Maija Elovaara, Sammy Hämäläinen the photographer ja kuvauksien assari Tuomas Tammilehto säätävät valaistusta kohdilleen.

Ready to go!

Sammy jaksoi häärätä iltapäivän kameran takana. Ja minä jaksoin nostella puntteja

JA hymyillä.

Pääsin fanikuvaan mm. Sali-ohjelmasta tutun vapaaottelija Anton Kuivasen kanssa. (Vai olisko se toisinpäin?;-)) No, joka tapauksessa- ei mikään paha päätös päivälle!

Puolitoista viikkoa ketoosia on nyt takana ja voin helposti jo laatia listan ketoosidieetin hyvistä ja huonoista puolista. Miinukset: välillä tuntuu että hieman on yksitoikkoinen tämä ruokavalio (hyi tonnikalalle) ja vatsan/suoliston hiljaiselo kuitujen puuttuessa. Hyviä puolia on toki enemmän, joitakin plussia mainitakseni; vatsa ei turvota, nälättömyys dieetillä ja tasainen verensokeri koko päivän, ei väsymyskohtauksia (joista ei yli pääsisi pienillä torkuilla), ja toisaalta kaikessa tylsyydessään yksinkertainen ja helppo ruokalista. En ole kärsinyt päänsärystä tai mistään muustakaan ketoosin alkuvaiheisiin liitetyistä oireista, eli kaikki on kyllä mennyt bueno! Lauantaina, kahden keto-viikon jälkeen latailen maltillisesti hiilareita, sitten homma taas jatkuu entisellään, eli lautaseltani löytyy kanan rintafileitä, joskus paistijauhelihaa, salaattia,erilaisia öljyjä, hieman siemeniä ja pähkinöitä, kurkkua, munakasta, sekä QNT:n Zero Carbia ja Muscle Volymizeriä. That's all I need!

P.S. Huippumalli haussa on TV:n lemppari reality-sarjani. Kyllähän siitäkin tänään parit vitsit väännettiin :-).