Hyvässä ja pahassa

Parin viikon levon jälkeen palailin takaisin, lihakset huollettuina ja tankattuina, treenin pariin. Jarin kanssa on vedetty jo parit juoksutreenit, ja voin vain sanoa, että tunne on aivan ihana! Olen niin onnellinen ja täynnä virtaa, ja mikä tärkeintä, treenaaminen tuntuu kivemmalta kuin mitä se moneen vuoteen on tehnyt. Kulunut fraasi "vaihtelu virkistää" tuntuu todellakin olevan tässä minun tapauksessani aivan totta.
Tämä vuosi ajetaan vielä kroppaa sisään mitä juoksemiseen tulee ja ensi vuoden puolella otetaan mukaan kovemmat juoksuharjoitteet. Näin estetään rasitusvammojen synty, sillä pikajuoksu on aivan toisenlaista urheilua kuin mihin kehoni on seitsemäntoista vuoden kuntosaliharjoittelussa tottunut. Treenaan viisi päivää viikossa, kolme punttia ja kaksi juoksua. Normi lihastreenin lisäksi harjoittelen pikavoimaa ja räjähtävyyttä. Rinnallevedot, työnnöt ja tempaukset ovat nekin liikkeitä, jotka olen nostanut naftaliinista ja joita olen ruvennut taas tekemään. Välissä on tainnut kulua yksitoista vuotta, kun ne on minulle ensimmäisen kerran opetettu. Mutta hyvin muistuu jo :-).

Kaloreita on ollut mukava nostella ylemmäs, voitte kuvitella :-). En ole laskenut tarkkoja määriä, mutta 2500-3000 kcal:n kieppeillä liikutaan. Käytössä ovat nytkin dieetiltä tutut ja toimivat lisäravinteet: Wrangen valikomasta kreatiini ja glutamiini, CLA max sekä ALA-Power- alfalipoiinivalmiste joka on antioksidantti-ravintolisä. Lisäksi käytän Victoryn aminolisää AmiNOX Pumpia, QNT:n sarjasta Omega 3:sta, Metapure Zero Carb- proteiinilisää ja Stack Forcea joka sisältää mm. kofeiinia, vihreää teetä ja guaranaa tehostamaan treeniä. Tavallinen kotiruoka on maistunut ja vatsakin on toiminut ystävällismielisesti ollen samaa pataa kanssani, joskin joudun välttämään kaikkea teollisesti valmistettua ravintola-/lounaspöytäruokaa niiden sisältämien glutamaattien, hiivauutteiden, mausteseosten ja karseiden lisäainemääriensä takia. Yksikin lautasellinen sellaista ruokaa aiheuttaa kahden tai kolmen päivän kärsimysnäytelmän kulkiessaan kehoni läpi. Pistää miettimään. Miten paljon paremmin monet ihmiset voisivatkaan voida, ihan vain tekemällä pieniä muutoksia ruokavalioihinsa.



Ja kerrattakoon vielä että en ole lopettanut fitnesshöpöilyäni ja kisaamista, niinkuin niin moni on luullut. Olen vain paljon monisyisempi ihminen kuin pelkkä "fitness-Erika". Minulla on rikas elämä johon kuuluu niin paljon; rakastamani työ ja sen tuomat projektit, läheiset ja ystävät ja nuo monet unelmat, jotka haluan ja aion toteuttaa. Mikään tai kukaan ei pysty lannistamaan minua ja haukut eivät pysty puremaan paksuun nahkaani. Olen ihmisenä ehkä onnellisempi nyt kuin koskaan ennen, sillä olen ymmärtänyt olla kiitollinen monelle niin monesta asiasta. Olen kokenut valtavasti, ylämäkiä ja alamäkiä, saavuttanut itselleni tärkeitä ja suuria asioita ja olenkin tästä kaikesta erittäin kiitollinen. Olen kiitollinen elämälle :-).

Nähdään Expossa!

This is not goodbye!

Bloggtorkaniin on ollut syynsä. Elokuu oli täynnä töitä, treeniä ja nälkää. Aikaa ja energiaa ei kirjoittamiseen ollut. Ja jostain kumman syystä olin tuolloin todella ärsyyntynyt. Siis kaikkeen, ihan kaikkeen. En halunnut kirjoittaa tänne blogipostauksia, jotka olisivat vain pursunneet tyhjänpäiväistä valittelua. Olisi tullut pitkiä "inhokki-listoja" crocseista, painot hujan hajan jättävistä salitreenareista, märistä takaraivonkuvista penkkien selkätuilla, radio Novan ärsyttävistä ABC-mainoksista, silikooni-tissi vouhotuksesta ja ihmisten ylipirteistä fb-päivityksistä (hei mitä te vedätte? Minäkin haluan samaa!). Koko touhu rupesi kyllästyttämään.
Mutta tajusin sen vasta äskettäin. Olen kunnossa. Siis kunnossa. Sikspäkki paistaa, reidet lohkeaa ja yläkerta on jopa revityn kireä ja lavalle saisin astua viikon päästä Lappeenrannassa. Mutta minä en mene. Sydämeni ei ole mukana. Sain jo todistettua itselleni että pääsen kireään kuntoon. Tiedän että olen hyvä, että olen kova tekemään töitä ja kova treenaamaan. Mutta entä sitten? Nyt ei tarvitse todistaa kenellekään mitään. Ette arvaa kuinka paljon olen saanut kuulla "nyt meet voittamaan sen kustaavsperin! "-kommentteja :-).
Mutta minähän en mene. Jos se olisikin ainoa syyni kilpailla, olisin kyllä monella tapaa aika onneton ihminen. Teen tätä itselleni, ja treenaan, hmm niin itsekkäästi sanottuna- itseäni varten. Jos sydän ei ole mukana, se näkyy myös lavalla. Palkinnot ovat toisarvoisia silloin jos voitto tuntuu mitäänsanomattomalta.

My condition in the beginning of August.

Tuo elokuinen ärsytys oli siis vain mieleni pienissä sopukoissa alkanut alitajuntainen asioiden pureskelu ja kyseenalaistamisen aiheuttama myllerrys tämän kaiken mielekkyydestä. Älkää käsittäkö väärin- rakastan tätä lajia, treenaamista ja koko elämäntapaa. Haluan vain taas löytää sen aidon ilon ja innostuksen tekemiseeni. Jotain hieman uutta, jokin harrastus jota voin toteuttaa kaipaamallani positiivisella draivilla. Kaipaan siis uusia haasteita :-).

Uusia haasteita on kohta tulossa, sillä jo ensi viikolla istun alas tulevan valmentajani kanssa laatimaan valmennussuunnitelmani runkoa tulevalle vuodelle. Ainakin minusta tulee, jos ei nopein, niin sitten ainakin lihaksikkain satasen juoksija. Ainakin piirikunnallisissa. Veteraaneissa. ;-)

Iloista ja rentoa syksyä!

You can never have...

...too many training tops!! Did an inventary yesterday. If you're a training-freak like me, you just gotta have a different top for each day:).

When it's steaming hot outside..

..Why not hit the gym and sweat there too! Trained delts today, and felt awesome:)!

Ihana kamala kipu

Training chest at Solana Fitness Center last Sunday.

Nyt on vihdoin saatu treenikaveri salille, olen innoissani ja todella kiitollinen saadusta lisäavusta. Neiti B, eli Birgit tuli piiskaamaan minua treeneihin, ja piiskaaminen oli toki molemminpuolista, sillä enhän minä voi toisenkaan antaa lusmuilla, jos itse saan vetää äärirajoillani ;). Uusi treeniohjelmani on viisijakoinen; vatsat ja rinta, jalat, (3.päivä lepoa),vatsat ja selkä, vatsat ja olkapäät, viimeisenä kädet. Seitsemäs päivä on taas lepoa. Voin sanoa että treenit ovat todella raskaita! Paljon minulle taas uusia liikkeitä, enemmän sarjoja, enemmän kokonaisäärä toistoja ja lyhyet palautumiset sarjojen välillä. Uutena twistinä näissä treeneissä on sarjojen väillä tehtävät vuorottaiset venytykset ja supistustukset (treenattavalle lihakselle). Tämä flex & stretch tehdään viimeisen sarjan aikana, mutta tulee siis tehtyä kerran jokaiselle lihasryhmälle.

Doing reverse crunches on an inclined bench. 4 sets, 30 reps.
This was 1 of the 3 ab excersises we did. All in all 360 reps for abs, and that as just the warm-up of our training session. Niice!

Solana Fitness Centerissä koetun kärsimysnäytelmän jälkeen saankin tänään könkätä kiitollisena Fysiofoxiin. Minua odottaa siellä tunnin mittainen kalvoshow, jolloin reiden lihaskalvot ja reiden sivussa oleva TFL-lihas venytetään ja avataan taas toimiviksi ja elastisiksi. Erittäin kivuliasta, mutta myöskin erittäin tehokasta. Heti hoidon jälkeen kävely on todella tuskaista, ja joudun nostamaan jalkani auton kyytiin, ihan oikeasti! Mutta mikäli jalkojen erottuvuus on samalla tavalla ongelmaista kuin minulla, suosittelen kyllä lämpimästi tätä hoitoa lisänä muuhun lihashuoltoon.

Week 6, but who's counting

A super-smoothie started the day:

Strawberries, glutamine,vanilla QNT Metapure Zero Carb,

grapefruit seed oil and some banana for extra taste and carbs..Yummy!!

Feels like the cheat week in Turkey at the end of June really paid off and kicked my metabolism up and going for the next weeks that went by. I haven't made any changes in my diet yet, as everything is going quite smoothly. A lot of work and even more hunger that is ;). If you're an easy gainer (for that unwanted weight) like me, you just have to be a hard worker. Chicken, cod and lowfat meat mostly with cauliflower and broccoli, day in and day out. That's my life right now. I cycle the carbs during the week. Some days I go really low on carbs when I only get my oatmeal in the morning, then I have the "medium day" (twice the amount of carbs than on the low-carb day) and on the heavy training day I'll get three servings of carbs. Uuh, now that's a party;)!

Stretching between the sets..

Allthough the food has not been something to cheer about, all the training on the other hand is great, and I really, really love it! The harder, the better. I get a lot of my motivation and new ideas from watching successful athletes train (Jenny Lynn, as an example) and I love to read magazines like Flex and MD :). That's where I get a lot of my motivation from, so thank you all you Big Stars:)! Next week I will start my heavy duty- phase, and I'm really excited to see where it will take me in the following 6 weeks. I'll sure tell you more about it later on.

Funktionaalinen ruoka, osa 2.

May 2011

Funtionaalinen ruoka- toiminnallinen ruoka, ruoka joka täyttää jonkin funktion, eli ravinto, jolla on tarkoitus hyvinvoinnissamme, treeneistä palautumisessa sekä toimii osana kehitystä tukevassa kokonaisuudessa. Näin minä sen ajattelen.

Mutta.

Nyt täytyy muistaa että olemme tosiaan kaikki eri yksilöitä, mikä yhdelle sopii, saattaa toisen ajaa pidemmällä aikajanalla totaaliseen blokkiin, mitä palautumiseen, ruoan imeytymiseen tai jaksamiseen tulee.Hyvä vinkki kaikille treeneistä, fitneksestä ja oikeanlaisesta terveellisetä syömisestä kiinnostuneille: opi ajan kanssa tuntemaan oman kehosi toiminta ja sen tarpeet. Mikä pitää minut energisenä ilman että turhaa rasvakudosta kertyy liikaa? Syönkö kenties "bodykansan hyväksymiä bodyruokia" vain sen takia, että niin on aina tehty, ja koska niiden väitetään kuuluvan urheilijan ruokavalioon ja koska fitnessvalmentajani on näin minulle paperilla kehoittanut? Voin lohdutuksekseni sanoa tämän- fitnessvalmentajia tulee uusia kuin sieniä sateella, ja valmentaessaan suuriakin määriä kilpailijoita ja alan harrastajia, nuotit ovat useinkin samasta mapista vedettyjä (ja nyt en todellakaan viittaa yhteenkään erityiseen valmentajaan;)). Eli älä ihmettele, jos se ei toimikaan sinulla. Et ole epäonnistuja tai huono toimimaan annettujen ohjeiden mukaisesti, ehkäpä annetut ohjeet eivät vain todellakaan sovellu sinulle ja vastaa sinun tarpeitasi. Emme ole ruoansulatuksinemme ja hormonitasoinemme ja metaboliamme kanssa todellakaan identtisiä ja samalla viivalla, kuten emme treenitottumuksissammekaan ja kehonkoostumuksissa ja rakenteiltammekaan.

Tunsin tulleeni erään tien päähän vuosi sitten. Mikään, mihin oli vuosikaudet luottanut, kaikki toimintamallini ja rutiinini tuntuivat yhtäkkiä vääriltä, eivätkä enään toimineet, ja kaikki mihin olin ennen turvautunut, kaikki miten olin ennen tehnyt ja tavat joiden mukaan olin toiminut, eivät enää toimineetkaan minulla. Olin toden totta ymmälläni ja tunne oli irrationaalisen ulkopuolinen. Minun piti otta askel pari taaksepäin, hengähtää ja miettiä koko konsepti uudestaan. Mikä minut oli ajanut tähän tilaan? Olin kovin väsynyt, ja väsymys oli myös paljolti psyykistäkin. Tuntui, että suuri kantava energialataus, joka minulla aina on ollut, ja joka kantoi minua elämässäni eteenpäin oli kadoksissa. Sairastelin vähän väliä ja vatsani oireili. Kova kilpaileminen, moni sanoi. Näytät väsyneeltä.Oletko koska viimeksi pitänyt lepoa dieetetistä ja treeneistä? Sun pitää levätä, ihan kunnolla! Vedä nollausviikko tai kaksi, syö, juo kännit, tapaa ystäviä- mutta älä edes ajattele dieettejä tai treenaamista!

Hyviä neuvoja, aidosti hieman huolestuneilta kavereiltani, jotka ehkä luulivat että kisadieettaaminen oli saanut yliotteen minusta. Todellisuudessa nimenomaan treenaaminen on minun tapani elää ja voida hyvin- juominen ja ylenpalttinen syöminen ja "hunningolla elo" saa minut vain voimaan kaikin puolin pahoin, enkä muuten edes pidä humalatilasta. Minulla oli tapana kantaa muiden murheita mukanani, ja tämä oli syönyt iloani ja energiaani pikkuhiljaa. Kaverini eivät tienneet, että rakas isäni, joka on parantumaton alkoholisti, makasi sairaalassa, kolmatta kertaa pelastettuna, vihanneksena, varjona entisestään, ja että minut oli haluamattani sysätty hänen omaishoitajakseen. Kukaan muu perheestäni ei auttanut tai tukenut minua tai isääni. Onnekseni minulla oli Kimmo ja hänen tukensa. Tämä oli minulle erittäin raskasta aikaa, ja näin jälkeenpäin luulen että tämä oli taakkana selässäni ja suurin syy ilottomuuteeni. Silloin on vaikeaa onnistua jossain tehtävässä, joka vaatii sinulta 110% latauksen, jos sinulla on vain 45 % annettavana.

Tilanne isäni kohdalla ei ole muuttunut vieläkään, ja itseasiassa jatkuu hänen kuolemaansa saakka. Mutta olen oppinut itsestäni todella paljon. On asioita joita ei voi muuttaa ja joista on siten turha stressata. Elä elämääsi, rakasta itseäsi ja kehitä heikkouksiasi. Me kaikki pelkäämme jotain, meillä kaikilla on epävarmuutemme, mutta ei niistä tarvitse huolehtia, elämä kantaa!

Kun sitten sain selvitettyä itseni irti tuosta mielipahasta, alkoi ravintomuutoksetkin näkyä. Huomasin, että yksi peikko, joka vaanii vähän joka puolella on makeutusaineet. Vatsaongelmaisena olin korvannut osan päivän ruuista protskujuomilla. Tämän lisäksi proteiinijauhetta saattoi tulla palkkarissa ja aamupalalla puuron seassa, eli yhteensä huimat 120g päivässä. Ihmettelin kun vatsa oli kuin potkupallo aina iltapäivisin. Pari päivää sitten matkalla salille kuuntelin radiosta ohjelmaa mielenkiintoisesta aiheesta- tutkimuksen mukaan kevytjuomia juovien ihmisten lymfajärjestelmä ylikuormittuu ja kuona-aineet (nautitut aspartaamit sun muut e-koodit) kertyvät sinne minne kilotkin, selluliittimuhkuroiksi reisiin ja höttöksi vatsan seudulle. Ja lopputuloksena laittilimuja ja energiajuomia juovat henkilöt voivat siis jopa lihota, kiitos makeutusaineiden. Pisti vähän miettimään, vai mitä?

April 2011

Olen nyt luopunut kaikesta ylimääräisestä ja ohjenuorani on pysyä kohtuudessa, ja se toimii:). Tässä siis pari vinkkiä jaettavaksi, varsinkin teille stressiherkille herkkävatsaisille treenaajille ja dieettaajille:

- Ei stimulantteja! Pidä kahvinkin määrä parissa kupissa per päivä.

- Juo vettä ja vihreää teetä 3-4 litraa päivässä. Lisää veteen tai teehen greipinsiemenuutetta tai sitruunan mehua.

- Keinotekoiset makeutusaineet minimiin. Älä siis lisää makeuttajaa mihinkään ja pidä maustetut proteiinilisätkin tästä syystä kohtuudessa.

- Karsi kaikki ylimääräinen pois ruokavaliostasi (myös tomaattikastikkeet ja ns.vähärasvaiset kevyt kastikkeet (tsekkaa lisäainelista;)).

- Suosittelen luontaistuotteista ja vitamiinilisistä seuraavia: Candida Forte, greipinsiemen uute, magnesium, C-vitamiini, B-vitamiini, monivitamiinit, ruoansulatusentsyymit ja suolahappo-lisä. Kaikki löytyy luontaistuotekaupan hyllyltä.

- Ajoita hiilihydraattisi aamuun ja treenin jälkeiselle aterialle. Syö itsellesi sopivia hiillarilähteitä. Itse suosin tattarirouhetta (gluteeniton), kaurahiutaleita, riisiä ja vihanneksista lähinnä parsa- ja kukkakaalia.

- Kokeile myös hapankaalia lisukesalaattina.

- Vältä nopeita hiilareita. Itse en koskaan juo maltodekstriiniä sisältävää palautusjuomaa. Tämä on mielestäni aivan turha lisä urheilijalle, joka syö joka päivä 2-3 tunnin välein ja urheilee maks. tunnin kerrallaan. Ja varsinkin se on mielestäni turha nopean hiilarin lähde, joka vain nostaa veren insuliinitasoa ja aiheuttaa huonovointisuutta. Pidän aina huolen siitä että treenin jälkeen saan puhdasta hyvin imeytyvää, oikeaa ruokaa. Mutta tässäkin asiassa on monta koulukuntaa, ja tuo perinteinen palkkari voi varmasti auttaa jotakuta. (Onko kyseessä sitten plasebo-vaikutus vai mainonnan voima (lisäravinnefirmojen luoma illuusio palkkarin tarpeellisuudesta), mene ja tiedä:)).

- Proteiinit otan pääasiassa kananmunan valkuaisista, kanan rintafileistä, paistijauhelihasta, lohesta ja seistä. Vaihtelen ruoka-aineita viikon aikana.

- Pidä rasvat minimissä. Minä käytän rasvan lähteinä pellavasiemenöljyä, (5g puuroon) joskus pähkinöitä ja lisäksi CLA:ta sekä kalaöljykapseleita.

- Kaikkea kohtuudella! Älä ylisuorita, ylianalysoi, ylimurehdi jne. Muista ettei elämää voi suunnitella tai suorittaa kuin sen olisi vetänyt viivoittimella- ei ole yhtä oikeaa ja täydellistä tapaa elää.

Ja muista, mielessäsi piilee suurin voimasi. Sen avulla onnistut missä vain :).

Kolme kovaa

Turkissa vietetty lomaviikko lataili akkujani ja nälkäisiä lihaksiani. Koko viikkona en ajatellut valkuaisvaahtoja tai laskenut kaloreita ja aamiaisellakin meni vapaa määrä hiilareita alas leivän, pannukakkujen ja hedelmien muodossa. Välillä kävin hotellin salilla pumppailemasssa, mutta pääasiassa viikon treenit koostuivat jokapäiväisistä tunnin mittaisista kävelylenkeistä iltapäivän kuumuudessa.
Loma teki hyvää, sillä viime viikon treenit ovat sujuneet ja jalat ovat polkeneet:). Aamuaerobisia tulee tehtyä nyt viitenä aamuna. Salitreenejä on myös 5 viikossa ja lisäksi jokaisen treenin päälle teen salilla intervalliharjoituksen.

Helle, ipodissa soiva sukkahousuhevi ja treenit- loistavuudessaan pettämätön yhdistelmä :). Videoklippiä viimeviikkoisen hauis-ojentajatreenin lopulta.

Funktionaalinen ruoka ja läskibisnes, osa 1.

Tästä on puhuttu ja tätä on naisten lehdet (tälläkin hetkellä) tuppuraisenaan täynnä. Sanakaksikko kuulostaa kovin monimutkaiselta ja erikoiselta ja onko tuo oikein ruokaa ollenkaan. Jos nyt ensin opettelisi syömään oikein (=terveellisemmin) ja funtsis sitten syvemmin mitä se funktionialisminen ape oikein tarkoittaa. On vatsahappokeskustelua, happo-emästasapainoa, hormoni-tasa- ja epätasapainoa, erilaisia hiilarittomia dieettejä, ackedeja ja veehoohoota.. Miten tässä enään osaa kukaan laihduttaa kun kaikki on nykyään high sciencea ja pussikeittoja? Pitäisi kaiken lisäksi olla sinut itsensä kanssa, joutua kaivelemaan pahimmassa tapauksessa lapsuutensa traumoja (ai sieltäkö se mun tunnesyöminen tulee ja ahmimiskohtaukset juontavatkin juurensa?), tai ainakin harrastaa joogaa tai jotain rentouttavaa pilatesta kera punariisiteen, että harmonia löytyy. Kuulostaa kovin hankalalta. Pitäisiköhän ensi kesänä sittenkin suunnata Madeiran sijasta jonnekin päin Intiaa ja vetäytyä retriittiin, jossa voi rauhassa pukeutua mukavaan väljään lakanaan jossa vararengas ei kiristä, syödä pähkinöitä ja löytää sitten itsensä? Naisilla on tapana analysoida asioita, vaikka sitten kuolemaansa asti. Oli kyseessä sitten parisuhteen kuviot, työpaikan ikävät päällepäsmärit tai laihduttamisen vaikeus ja oma suhde ruokaan- kaikki ylianalysoidaan, ja hartaasti. Minulla olisikin yksi pyyntö naistenlehtien toimittajille: kirjoittakaa kerrankin ruoka/laihdutus/lifestyle/fitness-juttu, jossa mennään suoraan asiaan faktojen kautta ja yksinkertaistettuna. Vähän niinkuin olisi miehille suunnattu, samalla yksinkertaisella, suorasukaisella tyylillä kirjoitettu. Tyyliin- treenaa (kovaakin), hanki lihaksia (!!) syö tarpeeksi. Ei tarttis Kertun venkoilla jumppapallon päällä ja miettiä söiskö treenin jälkeen goijimarjakiisseliä vai raakasuklaanibsejä.

Monesti totuus on tämä: oli se sitten mitä tahansa, mitä suuhunsa laittaa, useimmat syövät yli tarpeensa. Vain lihasmassa kuluttaa energiaa (kehon muun toiminnan lisäksi), läski ei. Istutaan autossa, istutaan työpisteen ääressä, istutaan taas autossa, istutaan sohvalla, mennään nukkumaan. Ja tämä sama toistuu kaikkina seuraavina päivänä. Mitäköhän se Kertun body on, aineenvaihduntaa ylläpitävää ja ruokaa ja ravintoaineita rakastavaa lihasta vai jotain hyllyvää, mitäs luulette?

Keho on luotu liikkumaan, ja elimistöä täytyy rasittaa, jotta se pysyy terveenä ja vahvana. Mutta jos liikkumatavat ovat jäänteinä jossain koulun liikkatunnin hienhajuisissa muistoissa, täytyy nähdä hieman vaivaa. Kukaan ei tee tätä osaa työstä puolestasi. Lihaksikasta kehonrakentajan fysiikkaa on turha pelätä saavansa itselleen viikon tai vuodenkaan treenin jälkeen. Katso kuvaani- tällaisesksi ei tulla vahingossa, tällaiseksi halutaan.

Nyt jos joku bisneksestä tajuava osaisi myydä "taatusti tylsä ja tappavan" maineessa olevan kuntosalitreenin samalla innostavalla ja myyvällä tyylillä kuin esim joogan tai vapisevan pilatesvavan, niin sehän olisi hienoa! Pääse eroon jenkkakahvoista, niska-hartiasäryistä, selkäongelmistasi, migreenistä, hiirikädestä ja tenniskyynärpäästäsi! Punttitreenistä voi olla lääke moneen vaivaan, joka on alun alkajaan lähtöisin liikunnan ja aktiivisen lihasrasituksen puutteesta.

Niin, se ruoka. Kuka sitten kertoisi kaikille laihdutusta harrastaville naisille, että se ruoka jolla laihtuu löytyy (tai siis pitäisi löytyä) oman keittiösi jääkaapista ja komeroista. Ei laihdutusvalmisteiden hyllystä kaupasta. Läskibisnes on iso bisnes, sillä suuri osa ihmisistä luulee että ateriankorvikkeilla ja välipalapatukoilla on laihtumisen kanssa jotain tekemistä. Aivan kuin niiden sisältämät kalorit jotenkin mystisesti onnistuisivat polttamaan rasvaa. Haluaisinkin sanoa teille kaikille kilojen kanssa kamppaileville- unohtakaa kielteinen suhtautuminen ruokaan, kyse on joskus korvien välistä ja uuden näkemyksen omaksumisesta (johon ei tarvitse retriitissä valaistumista). Ruoan kielteinen kuva elämässä (rangaistus, huono omatunto, "kielletyt herkut" jne. jne.)on muutettava. Tämä uusi elämä on pysyvä tila, ja se on nyt ja huomenna ja viiden vuoden päästä. Kyse on siis elämäntavasta toisin sanoen, näin rautalangasta ;-). Tervetuloa uuteen elämään, jossa kieltojen sijaan sinua odottaakin ruoan suhteen vapaus tehdä valintoja. Eikö tällainen tie olisi paljon kevyempi kulkea?

Ovet auki

The beginning of my diet for the fall 2011, Monday 13th of June.

Tästä kunnosta lähdetään nyt kohti Lappeenrannan SM/MM-karsintoja. Olen löytänyt hyvän tasapainon dieetin ja treenien suhteen. Mielini, eli bodispiritti on hyvä, latautunut  ja luottavainen tulevaan. Mieleni on vahva, enkä anna kenenkään estää minua tavoittamasta päämäärääni, tai minkään seistä unelmieni edessä. Teen tätä itseäni varten, en todistaakseni kenellekään mitään.

Olen tässä viime kuukausina onnistunut yhdessä tavoitteessani, pienentämään reisilihaksiani sopusuhtaisemmiksi ( bodyfitness-pakettiin), ja tulos miellyttää jo kivasti silmiäni. Teen kyllä jatkossakin kovasti töitä, että saan hyvillä harjotteilla lisää kovuutta ja erottuvuutta niihin. Niin, eihän tämä tähän lopu, nythän se vasta alkaa- 12 viikkoa ylimääräisen rasvan tiristelyä ja lihasten kuritusta tiedossa. Me like!

Great ending

... for a great week! I finally got to train my two favourite musclegroups, delts & chest. Trainingloads were a bit lighter than normally, but I concentrated on getting a good contraction and pump for the muscles. Each training is always a little bit different from the last one, that way I ensure that I don't get stuck on training with the same program, same movements, same loads. I also go with the feeling, when it comes to what to train and wich day. This suits me, as I've been training for several years, and allready know my body, my weaknesses and my strengths. Due to my physically demanding work as an equitherapist, I also get really worn out some days. On days like those I don't go to the gym, but instead I'll try to recover, give my body some well earned rest and hit the gym the following day instead.

Two clips from that training session, so tilt your head to the left and enjoy ;)!

Work in progress!

Working out my legs today.

Sinusta ei koskaan tule valmista. Keho on muutoksen alla aina. Se hakee uutta mallia; hieman lisää kaarta lihakseen, leveyttä tai paksuutta selkään, reisilihaksia pienemmiksi, muotoa figuuriin.
Joskus muutosta on vaikea nähdä itse, mutta katsaus vanhoihin valokuviin on monesti aika hyvä herätys. Tai paluttaja maan pinnalle, toimiihan se niinkin päin. Yritin kovasti löytää 6 vuotta vanhaa kuvaa samaisesta reisiojennusliikkeestä, mutta en sitä vielä etsimälläkään löytänyt. Laitan sen kyllä esille heti kun löydän cd:n. Kadonneet kuvat on otettu 10 kuukautta ennen ensimmäisiä body fitnessin SM-kisojani, loppuvuodesta 2005. Olin tuolloin pari-kolme kiloa painavampi kuin nyt, mutta lihasmassaltani paljon pienempi. Jo sovituskokeilut vanhoihin vaatteisiin kertoo kaiken. En tahdo tässäkään suht siistissä kunnossa mahtua entisiin t-paitoihin, huppareihin tai farkkuihin, jotka ovat aikoinaan sopineet päälleni. Paidan koko 36 on vaihtunut 40:een, kiitos levinneen hartialinjan, enkä todellakaan enään löydä vaatteitani lasten osastoilta :-). Onneksi sentään vyötärö on pysynyt samoissa entisissä mitoissa.
Niin tuosta kehon muokkauksesta. Nythän en hae lisää massaa fysiikkaani, koen enemmänkin treenien kautta viilailevani ja parantavani kokonaisuuttani tasapainoisemmaksi lajiani ajatellen. Olkapäihin nyt saa aina tulla lisää kokoa ja pyöreyttä, myös takareidet ja pakarat ovat tulituslinjalla viikottain, mutta muuten haen tiiviyttä ja ehkäpä jopa sopivaa pienuutta ja siroutta pakettiin. Varsinkin jalkojen osalta olen tavoitellut kapeampaa, mutta eroitellumpaa mallia. Heidi Sorsan upea menestys viime viikonlopun EM-kisoissa mielestäni kiteytti kaiken. Sarja oli kova, ja Top 3 hänen sarjassaan pelasivat kaikki malleillaan ja upeilla linjoillaan ja sillä loistavalla kokonaisuudellaan mitalit kotiin. Kyse bf-kisoissa ei siis ole, eikä ole ollut kovimmasta lihasmassasta tai paksuimmista reisitä tai käsistä, vaan kokonaisuudesta, symmetriasta ja onnistuneesta lajiin sopivasta viimeistelystä. Heidin olisin kyllä sijoittanut jopa kolmanneksi, mutta tämähän on aivan omani, täysin puolueellinen kantani ;-).
Juhannuksena alkaa aamulenkit, aerobiset aamuhartaudet, nyt olen ollut kuntoa ylläpitävällä dieetillä. Tosin kroppa on kiristynyt hieman jo tässäkin vaiheessa, mutta hieman olen kyllä ekstraa tsempannut tulevia kuvauksia ajatellen.

Chilling out at the beach :-).

"Nothing beats the feeling of the fresh sea wind blowing through my hair." -Canelo

Life's Good!

Yeah, it's finally Friday, the end of, once again, a hard week at work. I've been kinesiotaping horses, giving acupuncture treatments and massage. Plus it have been an excellent week for training too. Hard work at the gym has paid off- now with a sweet whole-body soreness and aching muscles. It's the feeling I totally love, I feel alive and kicking (asses) :-)!

This pic was taken this morning after my morning run, totally depleted, but check out that smile- what wouldn't you do for a nice summer shape? Tomorrow is loading day, lots of carbs are going down, with a little help from our friends Petja and Anna who are coming over for a barbeque at our house.

Mitäs me stressaajat

Aika paljon on ollut puhetta vatsaongelmista ja muista kehon häiriötiloista alan harrastajien keskuudessa. Kaikesta kirjoittelusta voisi kuvitella, että kehoilulajien harrastajat sairastuvat muita useammin tai herkemmin vastaaviin ruoansulatuskanavan selittämättömiin sairauksiin tai kärsivät vaikkapa kilpirauhasongelmista. Voihan tuossa ripaus perääkin olla, mutta oikeasti luulen urheilijoiden vain reagoivan herkemmin kehonsa toiminnan häiriöihin ja huomaavan ongelmat helpommin. Miksi en palaudu enään kunnolla treeneistä? Miksi ruoka ei imeydy? Miksi dieetti ei etene entiseen tapaansa? Miksi minua koko ajan väsyttää ja turvottaa, vaikka syön ja elän terveellisemmin kuin tv:n julkkis-ravintoasiantuntijat saarnaavat?

Ymmärrän kyllä lääkäreitä. Vaikka vastaanotolta lähtiessä lähinnä raivostuttaa heidän jahkailunsa kuiduista ja laktoosi-intoleranssista ja käteen työnnetty parinsadan euron lasku. Heidän kuitenkin kuuluu viedä potilas tiettyjen perustutkimusten kautta aina eteenpäin uusiin tutkimuksiin ja seuraavalle spesialistille. Onhan tuo tietenkin melko turhauttavaa, varsinkin kun sitä  luulee tietävänsä että jotakin on enemmän tai vähemmän pielessä, mutta kyse ei kuitenkaan ole huonoista syömistottumuksista, alkoholin käytöstä ja ainakaan kuitujen puutteesta:-).

Mielenkiintoista on ollut kuitenkin huomata, ettei yksikään länsimaisen lääketieteen lääkäri ole ottanut sanallakaan puheeksi tuota niin salakavalaa stressiä, psyykeen vaikutusta elimistöön tai esimerkiksi siitä johtuvaa suoliston liikahiivaisuutta (ja tätähän ongelmaa ei ole oikeasti erään lääkärini mukaan edes olemassa) tai puhunut muista häiriöistä. No ota nyt kaikesta sitten selvää, ei auta muu kuin itse alkaa kokeilla eri juttuja. Paljon olen saanut hyviä vinkkejä, kiitos muuten meileistä Jerry, Aikku ja muut :-).

Kaikki on hyvällä mallilla nyt, mutta ketoosidieetillä jatketaan silti kohti juhannusta. Siellä minua ja Kimmoa odottaa minulle yllätyksenä hankittu viikon luksusloma Turkissa ja ennen matkaa käyn vielä Wrangen kuvauksissa. Siinä hyvät motivaattorit pysyä sheipissä ja kiristää kuntoa vielä tiukemmaksi. Treenit kulkevat muuten kuin unelma, niistä lupaa kuvia teille vielä tällä viikolla. 

Aurinkoista ja lämmintä viikkoa kaikille:-)!

Kevyet ovat askeleet

Going to work on Monday-morning.

Uhhuh, sumuisen utuisan raskas huhtikuu on kohta takana, ja alan olla taas ettenkö sanoisi kuosissa. Meinasin sanoa järjissäin, mutta sepä voisi olla jo liikaa luvattu ;-). Nyt alkaa pikkuhiljaa oloni tuntua taas normaalilta, ilo ja energia, innostus ja se oikea positiivinen draivi ovat palanneet. Koko huhtikuu meni enemmän tai vähemmän sairastellessa, kuumeisen puolikuntoisena räpeltäessä ja tietenkin tsempaten kovasti kohti päämäärääni. Jossain vaiheessa päämäärääni vain muuttui- kun se aikaisempina kuukausina oli ollut kovan lavakunnon tavoittaminen, kääntyikin kaikki päälaelleen, nyt päämääräni olikini tulla terveeksi, kisoista viis. Kova treeni, kovat tavoitteet ja kova saavutettu kunto (paras ever) vain pahensivat, tai eivät ainakaan helpottaneet terveeksi tulemista. Vielä on toki tekemistä, vatsa meni loppumetreillä niin huonoon kuosiin, ettei oikein mikään ruoka tai juoma mene kivuitta alas, saati aina pysykään siellä. Vapun jälkeen menen lisätutkimuksiin, gastroskopiaan, kun kuulin että se on eri hauska ja miellyttävä toimenpide, melkein yhtä hauskaa kuin Lintsillä käynti, joten täytyyhän sekin nyt kokea:-).

Treenit ovat ihme kyllä kaikesta huolimatta sujuneet aivan mielettömän hyvin, kaikesta nauttien ja kehitystä on saatu hyvin ylläpidettyä. Kiitos tästä kuuluu myös QNT:n Metapure Zerocarbille, yksi parhaista proteiinin lähteistä, joka imeytyy myös tällaisella vatsavammaisella sata prosenttisesti.

Aamulenkit ovat jatkuneet, tosin hieman lyhennettyinä versioina ja ulkoilmassa juosten. Kalorimäärät ovat nyt hieman niin sun näin, johtuen juuri kuinka hyvin voin syödä päivän aikana, mutta liikkunevat ketoosipainotteisesti 1000 ja 1900 kcal:in välillä. Maanantaina selviää mikä siellä sisälläni estää rakkaan syömisen harrastamista, sehän kun on tässä lajissani treenin lisäksi yksi tärkeimmistä osa-alueista. Ja elämän suola ;-).

Two winners: Tiina Kasvi, fitness (right) and Heidi Sorsa, body fitness.

Kultsan Fitness Classic oli ja meni viime viikonloppuna, mutta missä Ertsa oli?Kulttuuritalolla olin hyvinkin, mutta pääasiassa pyörin ja hyörin lavan takana erinäisissä luottamustehtävissä. Tiina Kasvi ja Heidi Sorsa olivat valloittavia (kuten aina) lavan takana, ja tauolla innostuimme hieman kuvaamaan. Ihania malleja. Oli myös kiva nähdä rakas pieni Tiina Vaskelainen, joka vuosi sitten jakoi hotellihuoneen kanssani Novi Sadin kisareissulla. Yksi tämän lajin ehdottomasti parhaimpia puolia on tavata ja ystävystyä upeiden ja aitojen fitness-harrastajien kanssa. Meitä yhdistää kova harjoittelu, kova tahto saavuttaa päämäärämme ja rehellisyys. Jalat maassa mutta pää pilvissä, näinhän sen pitää juurikin olla.

Heidille ja Marie Silmärille toivotan kovasti tsemppiä toukokuun lopulla pidettäviin EM-kisoihin, Siperia kutsuu!:-)

In and out

Just came home from Jyväskylä. "The springtime competition series" started today,  as the Finnish Championships in master-classes in classic bodybuilding and body fitness  were held in this little town located in the central Finland. I was there helping my friend Birgit behind the stage. We had a fun trip all in all, and Birgit was happy with everything- even though she came 10th in her class. She shows a good sport :-). All the other girls (eh, women) were just way more muscular and top notch conditioned. This is a hard sport, as the competitors usually get just better and harder the older they get. 

I'm luckily back in training and dieting (harder than ever), after suffering a week long nasty cold/virus/ combined with  symptoms of overtraining that showed as total exhaustion. Not nice at all. I cut out all training from my week regime, added calories and spent a lot of time just sleeping and recovering. The only before planned thing that I did was going to the LPG-treatment I had sceduled for Sunday. Oh boy how sick I felt after that :D, my body felt over-exhausted and restless at the same time.

Luckily I feel super now, despite having cut out all the carbs. I've planned to go on ketosis for these last two weeks that are left. It's a good way to shock the body at this stage and shed off the last remaining kilos. I need to dry out and size down. But just being able to train again and feeling healthy and strong is something that makes me feel really happy again. And that feeling will really push me forward the last remaining weeks :-).

Milan calling!

Me & my baggy jeans:)

Couple of weeks ago I wrote in my blog about the possible need of getting out of the comfort zone.. Well I've indeed stepped outside the comfortable life, awright ;-). For me that means cutting calories or alternatively on tough working days staying on the same low level of carbs. I do change the amount of carbs and total calories during the week, staying at the lowest on 1500 and highest around 1900-2500 calories. I keep a very precise diary of everything I eat. It really helps me to stay on track of where I'm going dietwise, as I easily otherwise start to snip off calories here and there, and then end up eating too little.

These last few days have been quite tough, I must say. Even my friends have been laughing to my dizziness and "alzheimer" symptoms.. That's why I feel so lucky for being able to have a small vacation right now, when I'm starting to feel the exhaustion of the diet. Tomorrow morning we're going to fly to Milan, Italy, for a weekend off. Shopping, shopping and enjoying good food and a wonderful country. Grreat!

Funny coincidence- Finnish IFBB pro Jerry Ossi is also flying same time tomorrow morning to UK for his debut at the pro show in London, so he's staying overnight at our house. He's in an awesome condition! I wish him the best of luck from my heart and I hope everything is going to work out just super. Thumbs up :)!

Go Expo 2011

Kuva: Wrange

Tulevana viikonloppuna on vuorossa taas urheilun, liikunnan ja vapaa-ajan messut Go Expo Helsingin Messukeskuksessa. Paikalta löytyy tietenkin myös Wrangen osasto, vihreät (kahva)kuulat sekä lauantaina myös allekirjoittanut. Tänä vuonna on näköjään myös hevoset hyvin edustettuna omilla messuillaan, joten laidasta laitaan löytyy tarjontaa.

Hauskaa ja energistä viikon alkua!

-E:-)

On the road to Fitness Classic

Pari kuvaa tämän viikon selkätreeneistä Myllypuron Foreverillä. Mitään notkahduksia treenipainoissa ei ole ollut, päinvastoin- lihakset ottavat hyvin vastaan treeniä ja painomääriä olen saanut lisätä, jotta tuntuma ja polte olisi aina mahdollisimman hyvä. Kehoni taitaa toimia kaikkein parhaiten pienessä nälkätilassa, myös siis lihasten muokkauksen kohdalla tämä dieetti toimii. Olen kylläkin huristellut menemään  mukavuusalueella melkolailla tähän asti, joten varaa on vielä puristaa hommaa askeettisempaan suuntaan. Ensi viikosta lähtee sei-linja. Tyhjensin jo lähikauppamme pakastealtaan tuosta halutusta herkusta :-). Toivottavasti kukaan muu ei jäänyt ilman..

Crazy World!

Soo, what do you all think about this: the Swedish police have the authority to pick up anyone, who in their opinion have more musclemass than the average John or Joanne, walking in the streets or training at their gyms, yeah even while they're shopping for the veggies at their local grocery store. The  suspisiously muscular individuals are then taken to the police station for a urine-test to investigate if the suspisously sporty and healthy individuals with"too much" muscle mass have any traces of doping in them. This is because in Sweden it's illegal to use any type of hormones, steroids etc.

I myself am strictly against any type of doping,... but shouldn't it be every persons own choice, what to do with their bodies? People smoke, drink alcohol, use drugs, eat unhealthy, don't take care of their own health.. I mean- where's the fat-police for example? Shouldn't they also be lurking at the corner of the candyshops and then make a hit upon the sickly obese teenager (with his hand deep down in a bag of crisps), take him down to the station and check his blood for traces of high cholesterol? I mean, that's a deadly and highly body-abusing lifestyle which comes later on with a number of illnesses as diabetes etc.

And where do the authorities draw the line for a too muscular physique? Would I be taken in for an urine-test just because I have been weight training for over 16 years and lived a very healthy lifestyle all my life and that shows as a lean muscular body all year round? 

I think there are more questions than answers that would make any sense right now.

Swimming up that stream

"You know where you are going and you will get there, where you want. It takes hard work, true dedication and belief in yourself, but in the end you will reach your goal."

Tervehdys! Kehoa on kuunneltu (as far as good) ja tuona viimekertaisen kirjoituksen aikana vallinneesta, miltei ylitsepääsemättömän väsymyksen yli päästiin kun päästiinkin runsaalla nukkumisella. Treenit kulkevat hyvin, niukoista kaloreista huolimatta- treenipainot sen kun nousevat. Tosin voin todeta olevani näinkin pitkään treenanneena muihin kaltaisiini salitreenaajiin painomääriä katsoen jopa heikko, joten edistyksen varaa on siis olemassa, ja rutkasti. Ajattelen kuitenkin treenifilosofiassani aina tekniikan puhtautta ennen kaikkea ja haluan korostaa lihaksen rasitusta oikealla tavalla- maksimoida rasituksen myös liikkeen negatiivisessa vaiheessa, jolloin liikkeen aikaansaama lihasärsytys kasvaa huomattavasti. 5-6 päivää treeniä tulee nyt tehtyä viikossa ja 4 aerobista aamuisin kotona kuntopyörällä- kiitos pakkasten. En koe pakkasessa möllystelyä mielekkääksi näillä keleillä, kun kehoa ja nimenomaan lihaksia on vaikeaa saada oikealla tavalla lämpimiksi ja läpikotaisin treenattua hikeen vaikka miten kerrospukeutumista harrastaisi. Alakertaa, eli jalkoja olen treenannut nyt kahdesti viikossa, 2 liikkeiltään erilaista ja erisykkeistä treeniä. Se on ollut hauskaa. 

Oikeastaan kaikki on ollut taas ihan hauskaa ja mielekästä, jopa kaalin syönti! Raaka kaali onkin muuten ravitsemukseni peruskivi tällä hetkellä ja sen kanssa maistuvat kanafile, lohi ja rasvattomasta sisäfileestä jauhettu jauheliha. Hiilarit tulevat täysjyväkaurahiutaleista ja kauraleseestä, satunnaisesti näkkäristä ja riisistä. Lisäksi proteiinlisänä kananmunan valkuaiset, glutamiini ja QNT:n Zero Carb, jota ilman en pärjäisi päivääkään:-). 

I need a break!

I feel soo tired! I feel like someone had just sucked out all the energy from me.  I guess I have started to feel all this weeks hard training now. Recovering from all that cardio and weight training can sometimes be a bit tricky being on diet. Just have to remind myself what Chris Aceto said in a chapter in one of his great books- "The Exhauston Stage is the stage all bodybuilders want to avoid. It is the body's inability to cope with the stressor. It is where the resistance stage is omitted and muscle growth becomes an impossibility. Too much stress causes the body to fail in the resistance stage...   It is where the body becomes exhausted, unable to gather the strength to recover and rebuild from the stress of too much training; be it too many workouts each week or too many total sets for each bodypart. Instead of growing, the body, too tired and unable to recover, fails to grow and may even begin to lose muscle...      Either injuries will occur or more common, he/she will become too sore or too tired. This extreme soreness will drain energy and recovery from every othe body part, leaving his/hers ability to recover for workouts in the immediate future severly compromised."

 And a couple of pages later: "While caffeine and stimulant herbs like Ma Huang on occasion are a pre-workout aid to enhance muscle contraction and the ability to concentrate, stay away from these products when you feel overly tired. Using stimulants when you are just too tired will only mask and temporarily disguise the signs of overtraining.."

Sounds familiar anyone:)?

So I guess the best thing to do now is to go with the Plan A; plenty of sleep, for  at least the next 10 hours. A great way to spend the rest of the friday evening, after first having spent the afternoon training delts and chest at my gym.

Good night all, sleep tight! Natti natti!

Last April in Iceland (Grand Prix), behind the scene with Finnish bodybuilder Jari Stingl.

Kukka korvan takana

 Helmikuussa sen jo huomaa :-). Nimittäin sen että talven pitkä ja pimeä selkä taittuu keväälle. Päivä pitenee ja aika Kevään Kisoihin sen kun lyhenee. Ensin joulukuussa lasken kisoihin olevaa aikaa kuukausissa, sitten helmikuussa puhutaan jo viikoista.

Tammikuun viimeiset viikot lensin hyvä draivi päällä tapahtumasta toiseen. Järjestin mm. hevoshierojille ja muille alan ammattilaisille luentoiltapäivän Vihti Dressage Centerissä aiheesta hevosen ranka ja sen liikemekaniikka, patologia ja kuntoutus kiropraktiikkaa apuna käyttäen. Luennoitsijana oli ystäväni, saksalainen eläinlääkäri ja eläinkiropraktikko Dr. Sybil Moffatt. Päivä oli onnistunut ja ihmiset tyytyväisiä. Lisää koulutusta hierojille on luvassa taas syksyllä, jolloin jatkamme luentosarjaamme Porvoon hevosklinikan tiloissa.

Dressage Centerissä vieraili tuona viikkona myös henkisen valmennuksen guru Katri Syvärinen, jonka kanssa minulla olikin onni sopia NLP-sessio eräälle illalle. Minulla ei ole ollut aikaisempaa kokemusta minkäänlaisesta henkisestä valmennuksesta, joten tuo tuntinen oli minulle uusi kokemus. Ja erittäin hyödyllinen. Olo ja ajatus on nyt kuin uudella ihmisellä ;-). En aluksi tiennyt mitä odottaa koko sessiolta ja ajatuksiin ja tunteisiin uppoaminen tuntui aluksi hieman hassulta. Mutta kun annoin vaan mennä ja eläydyin ajatuskuviini, sain vihdoin kiinni tuosta punaisesta langasta. Katri sanoi minun eläytyneen erittäin voimakkaasti joihonkin mielikuvaharjoituksiin vaikka itse en sitä niin huomannut. Sain hyvät ohjeet mielen hallintaan, ja varmasti "pureskeltavaa" jäi vielä pitkäksi aikaa eteenpäin. 

Viime viikonloppuna aloitin kalevalaisen jäsenkorjauksen opinnot Helsingissä. Elämähän on siitä mukavaa että aina voi kehittää itseään lisää, oppia uusia taitoja, tehdä uusia asioita, tavata uusia ihmisiä ja katso minne se sinua viekään! Lisäksi minusta on hauskaa seurata sivusta ja katsella muita ihmisiä, varsinkin tilanteessa jossa  toisilleen vieraat ihmiset muodostavat uuden ryhmän ja seurata minkälaisina heidän eri persoonallisuudet tulevat esiin. Mitä puolia itsestään he haluavat muille korostaa, minkälaisen kuvan he haluavat itsestään antaa, minkälaisen tilan he ottavan itselleen ryhmässä jne. Persoonia oli kyllä edustettuna ihan laidasta laitaan, mutta mukavia ihmisiä kaikki :-). Harjoitteluparinani loistanut Mia sai viikonlopun aikana avattua minua kauan häirinneen vasemman si-niveleni. Lihasjumi ja pakaran juiliminen on pysynyt vieläkin poissa vaikka viikolla kävin testaamasssa kovalla jalkatreenillä hoidon onnistumisen. Samoin iskun saanut ristiluu/häntäluu parani yhdellä käsittelyllä (halleluja!). Huomenna pääsen siis taas jatkamaan pikamatka-treenejäni.

Pari viikkoa takaperin pyörähdin Lahdessa kyläilemässä Heidi ja Jari Sorsan luona. Minä olen elänyt täydessä umpiossa koko talven, joten oli ihan hyvää vaihtelua tavata hyviä ystäviä, käydä treenaamassa ja jutella kuulumiset kaikessa rauhassa. Heidillä on nyt aivan loistava valmennus ja tukitiimi takanaan ja tykissä kunnossa rouva olikin! Kunto oli kohdillaan ja kädetkin  isommat kuin allekirjoittaneella. Mielenkiinnolla odotan Heidin lavalle nousua.

Kimmo Rautio ja minä Serbiassa 2010.

Jänis voittaa tiikerin

Ajattelen. Siis olen. Tuttu sanonta? Viime vuosi herätti minut kuuntelemaan itseäni. Ottamaan ohjat omiin käsiini ja täten päättämään itse asioista.  EM-kilpailuihin valmistautuminen oli kaiken muuttava tekijä. Koko talven ja kevään olin treenannut ja syönyt pilkuntarkasti niinkuin valmentajani minua neuvoi, ajattelematta, soveltelematta omiani, kyseenalaistamatta mitään. Ihan hyvin meni, keväällä olin suhteellisen hyvässä kunnossa ja itse kevään päätähtäimeen, EM-kisoihin oli aikaa vielä kuutisen viikkoa hioa kuntoa paremmaksi. Kävi kuitenkin niin, että valmentajani ei omien kiireitensä takia ehtinyt tapaamaan minua kasvotusten kertaakaan tuona aikana, katsomaan kuntoani, määräämään aerobisista tai laatimaan viimeistelyjä. Olin omillani ja paineet jotka olin asettanut itselleni eivät olleet pienimmät mahdolliset. En osannut kuunnella kehoani saati tehdä oikeita ratkaisuja, joita tietenkin näin jälkeenpäin on helppo keksiä, joten painoin etennpäin vain yhdellä ainoalla osaamallani keinolla: kovempaa treeniä alhaisilla kaloreilla.

Lopputulos ei ollut hyvä. Olin ylikunnossa, lihakset totaalisesti tukossa, mikään pieninkään hiilihydraattitankkaus ei imeytynyt kunnolla vaan johti nesteiseen lopputulokseen vaikka olisin päälläni seissyt ja saunassa istunut koko viikon. Voitte vain kuvitella kuinka pettynyt olin itseeni ja koko projektiin kun kävi miten kävi. Perfektionistille kuten minulle se oli kuin pahimmasta painajaisesta.

Me today, 12 weeks out.

Mutta se on hyvä että se on nyt koettu. Eihän siihen kokemukseen kuollutkaan (eikä siinä vahingoittunut sivullisia tai viattomia eläimiä). Nyt olen viisaampi, ja kun tuntuu ettei oma viisaus auta, onhan minulla aina Kimmo, Jarmo ja Jerry apunani ja treenauttajina kun siltä tuntuu.

Ja jos tuntuu, että viime vuosi oli sinullakin jostain syystä vaikea pettymysten, vastoinkäymisten tai sydänsurujen vuoksi, voin kertoa että niin oli tarkoitettu. Silloin oli kiinalaisen kalenterin mukaan tiikerin vuosi. Tiesittekö mikä vuosi nyt alkaa? Uskoo ken tahtoo, mutta nyt alkaa minun vuoteni :-).

Menossa mukana

Aah, ihanaa lomaviikkoa vietän parhaillaan. Elämä on mahtavaa! Tämä on kyllä totaalista aktiivilomaa, joten kalenteriin joudun kurkkimaan, jotta muistan muistan mennä kaikkiin sovittuihin tapaamisiin.

Viikon sprinttitreenejä en ole vielä vetänyt, satutin nimittäin häntäluuni ja ristiluun seudun melko mojovasti jakkaran hajottua altani:). Joku kertoi minulle jälkeenpäin  sen olevan oikeasti kukkateline, joka ei kestä istumista. Kiitos, nyt huomasin.

Lihastalkoot ovat sujuneet paremmin kuin hyvin. Lunastin myös Kontulan kuntokellariin kausarin, joten nyt pääsen välillä haistelemaan ummehtunutta voimamiestesto- ja teinarihien hajuja aina kun siltä tuntuu. Olen kehitellyt uusia kidutuskeinoja keskivartalolle ja jalkaosastolle, nimennyt ne Erikan Erikoisiksi (hahhaa), hyviä liikesarjoja ja intervalliharjotteita, joita voin paljastella teille joku kerta. Sillä jos ei salilla käydessä koskaan, kertaakaan näytä muiden silmissä ähisevältä urpolta tomaattinaamalta, ei treeni taatusti ole niin tehokasta ja toimivaa. Näin minä sen ajattelen.

Yksi tavoitteistani tälle vuodelle, mitä kehon muokkaukseen tulee, on pienentää jalkaosastoa. Tiedän, kuulostaa ehkä oudolta teidän muiden korvissanne, mutta minä olen yrittänyt  nyt treenata jalkojani pienemmiksi, tiiviimmiksi ja sopusuhtaisemmiksi välttäen massan hankintaa etureisiin. Jalat ja etenkin siis etureidet ovat olleet minulla aina vahva ja erittäin helposti kehittyvä lihasryhmä, joka helposti dominoi kokonaisfysiikkaani. Toki kireystasokin on minulla ollut nykypäivän BF-huipun tavoitteluun liian vajaa, mutta kaikenkaikkiaan alakerran on oltava pienempi ja kireämpi jatkossa. Tavoitteena siis kireät tikut :).

Viikko takaperin Liikuntamyllyssä viettämässä laatuaikaa aitojen ja asicsien kanssa.

My New Year Resolutions

- I will love and respect my body and my life.

Because no matter what, I've got only one body and one life to live. I'll promise to take good care of myself. Wich takes me to promise nr. 2:

- I will listen to my body and give it some rest when it feels tired. I will not overtrain or push harder just because I'm feeling weak.

- I will try not to be so hard on myself.

  Although I would love to be an ass kicking iron-lifting musclebarbie with an 8% bodyfat 365 days a year, I know it's not possible for me. Uh, this is difficult. But I just have to keep reminding myself, that I'm human, not a machine.

- Stress less!

-Smile more!

- I've got nothing to lose, but all to gain!

:)

Videota MM-kisoista 2008

Eastlabs.biz -in sivuilta löytyy paljon videokuvaa Espanjan Santa Susannassa käydyistä, vuoden 2008 amatöörien MM-kisoista, jossa kilpailtiin naisten kehonrakennuksen, fitnessin ja bodyfitnessin MM-titteleistä. Tässä videoklippiä jossa olen itsekin mukana, vertailussa oikealla. Näitä katsellessa muistaa taas miksi sitä jaksaa painaa vuodesta toiseen täysillä ja motivoituneena eteenpäin:-).

Kickstart!

Tämä vuosi on lähtenyt niin räväkästi käyntiin, etten ole ehtinyt edes istahtamaan hetkeksi koneelle päivittämään blogiani. Tässä pari kuvaa kuluneelta viikolta:).

Canelon kanssa olemme tehneet pitkiä työpäiviä tehden tallikäyntejä ja ottaen vastaan hevosasiakkaita klinikalla. Canelo on minun tärkeä avustajani ja maailman paras työpari , hän on herkeämättä mukana mitä ikinä teenkin. Kartturi, juttuseura, kannustaja ja seuralainen.

Olen harrastanut heppaihmisen ulkoilmaelämää hyytävässä lumituiskussa. Täysin vapaaehtoisesti.

Ja hikoillut naama punaisena salilla. Pari kertaa viikossa pitää saada kasvot heleän punakaksi:). Tässä todistusaineistoa, takana on tiistain intervallitreeni, kestoltaan 50 minuuttia. 10 x 200 metrin vetoa täysillä.

Dieettikin puree pikkuhiljaa, lähinnä yläkerrassa ja keskivartalossa on näkyvimmät muutokset. Loppuviikosta aloitan aerobiset jossain muodossa. En ole nimittäin vielä ihan päättänyt lisäänkö kovia juoksutreenejä ja kuinka paljon aamuaerobista kuntopyörän päällä tulen tekemään. Annan ajatusten ja suunnitelmien vielä hieman muhia mielessäni keskittyen työhöni, hoidan vain ensin tämän viikon kovat työpäivät alta pois ja pääsen sitten valmistautumaan viikon päästä alkavaan lomaani. Se on sitten pyhitetty treenille ja bodaamiselle tietty!